Lue keskustelun säännöt.
Neurokirjolaisen jumiutuminen
12.11.2025 |
Jossain facessa osui silmiin lista, miten neurokirjolainen jumiutuu asioihin. Kaikki täsmäsivät minuun. En enää saa lääkitystä varmaan kun ikää jo 52 ja muoti-ilmiönä pidetään. Muistan kun joskus 30v sanoin YTHS psykiatrille että epäilen adhd tms. Torjui jyrkästi että on niin vaativat tutkimukset ettei sellaisiin aleta. No, ainakin näitä munkin tuntemuksia sanoitetaan paremmin nykyaikana.
Kommentit (43)
Luulin, että aloituksessa pyritään pääsemään jumista. Olen autistinen ja jumittaminen on räjähtänyt nyt vanhana. Olen yli 60 v.
Adhd:ta sentään voi lääkitä, mutta autistiseen jumitukseen ei vissiin ole mitään troppia?
P.s. se on virallisesti 'toiminnanohjauksen häiriö'. Autistilla usein myös PDA, patologinen (omienkin) vaatimusten välttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä silti haittaa ole, jos kokeilet uudestaan kysyä tutkimuksiin pääsystä. Osa lääkäreistä kuitenkin tietää noista asioista nykyään enemmän, kuin parikymmentä vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole päivää etteikö olisi avausta jostakin neurosta, perustakaa oma foorumi kaikille erityisille missä pääsette tunkemaan omaa erityisyyttänne esille jos se ketään kiinnostaa.
Ja mitä HELLVATAN VATTUA sä tässä ketjussa teet!
P@lstan nimi on AIHE VAPAA. Osaatko lukea, IDIOOTTI!!!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole päivää etteikö olisi avausta jostakin neurosta, perustakaa oma foorumi kaikille erityisille missä pääsette tunkemaan omaa erityisyyttänne esille jos se ketään kiinnostaa.
Tai vaihtoehtoisesti voit jo otsikon perusteella jättää lukematta jos noin paljon pännii.
Siihen ei lääkkeet auta. Eikä siitä juuri eroon pääse. Opetan mun lapsille, että päässä oltava tehtävälista, jonka mukaan etenee. Siten niistä jumeistakin pääsee helpommin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että aloituksessa pyritään pääsemään jumista. Olen autistinen ja jumittaminen on räjähtänyt nyt vanhana. Olen yli 60 v.
Adhd:ta sentään voi lääkitä, mutta autistiseen jumitukseen ei vissiin ole mitään troppia?
P.s. se on virallisesti 'toiminnanohjauksen häiriö'. Autistilla usein myös PDA, patologinen (omienkin) vaatimusten välttely.
En tiedä, mutta autistinkin dopamiini voi toimia miten sattuu, olla estrogeenivajetra ja liikaa serotoniinia. Eli vältä kaikkea serotoniinin lähdettä. Pyydä dopamiini lääkitystä kokeiluun, jos jumitus haittaa työelämää. Estrogeenikorvaus käytössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että aloituksessa pyritään pääsemään jumista. Olen autistinen ja jumittaminen on räjähtänyt nyt vanhana. Olen yli 60 v.
Adhd:ta sentään voi lääkitä, mutta autistiseen jumitukseen ei vissiin ole mitään troppia?
P.s. se on virallisesti 'toiminnanohjauksen häiriö'. Autistilla usein myös PDA, patologinen (omienkin) vaatimusten välttely.
Ainoita keinoja, mitä olen itse PDAn kanssa keksinyt, on olla suunnittelematta ja miettimättä etukäteen, ja alkaa vain tehdä yhtäkkiä ilman ennakkoaikomusta. Toinen mitä teen, on "huijata" itseäni sanomalla itselleni, etten aio tehdä koko urakkaa, että teen vaan jonkun pienen jutun (ts. laitan vain tiskit koneeseen, en jää pyyhkimään pöytää sen jälkeen) enkä yhtään enempää - tällöin tulen helposti sitten tehneeksikin enemmän.
Mutta ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Siihen ei lääkkeet auta. Eikä siitä juuri eroon pääse. Opetan mun lapsille, että päässä oltava tehtävälista, jonka mukaan etenee. Siten niistä jumeistakin pääsee helpommin eteenpäin.
Kyllähän ne monella ADHDn kanssa auttaa ne lääkkeet. Autismin kirjoon taas toki ei lääkkeitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen ei lääkkeet auta. Eikä siitä juuri eroon pääse. Opetan mun lapsille, että päässä oltava tehtävälista, jonka mukaan etenee. Siten niistä jumeistakin pääsee helpommin eteenpäin.
Voi se lista olla paperillakin, tai puhelimessa. Päässä olevan listan koen kuormittavana jo itsessään.
Autisti
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen aihe.
On. Sillä nyt alkaa valjeta kaikki mun ongelmat. Elämä kohta ohi. Miksi jumitun töissä johonkin asioihin, toisaalta osaan olla ylimalkainen. En pidä itseäni perfektionistina mutta silti jokin jää vaivaamaan. Hypistelen, en jaksa kuunnella, keskeytän. Sitten paneudun johonkin tuedonhakuun intensiivisesti. Mua on vain sanottu äkkipikaiseksi, epäkohteliaaksi, neuroottiseksi jne. Ne ovat määritelleet elämäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että aloituksessa pyritään pääsemään jumista. Olen autistinen ja jumittaminen on räjähtänyt nyt vanhana. Olen yli 60 v.
Adhd:ta sentään voi lääkitä, mutta autistiseen jumitukseen ei vissiin ole mitään troppia?
P.s. se on virallisesti 'toiminnanohjauksen häiriö'. Autistilla usein myös PDA, patologinen (omienkin) vaatimusten välttely.
Ainoita keinoja, mitä olen itse PDAn kanssa keksinyt, on olla suunnittelematta ja miettimättä etukäteen, ja alkaa vain tehdä yhtäkkiä ilman ennakkoaikomusta. Toinen mitä teen, on "huijata" itseäni sanomalla itselleni, etten aio tehdä koko urakkaa, että teen vaan jonkun pienen jutun (ts. laitan vain tiskit koneeseen, en jää pyyhkimään pöytää sen jälkeen) enkä yhtään enempää - tällöin tulen helposti sitten tehneeksikin enemmän.
Mutta ei ole helppoa.
Hehee. Olen tuo jolle vastasit, ja mulla on ihan samoja kikkoja. Ei pidä suunnitella ja nimenomaan _ei saa olla_ tehtävälistaa. Vaan alkaa tuosta vaan ex tempore, muina naisina. 😄 Ja se, että "teen vaan vähän, ihan pikku jutun tässä nyt", joka sitten yllättäen laajeneekin useamman tunnin aherrukseksi.
Hauskaa huomata, että jollain muulla on ihan samat ongelmat ja samat keinot pärjätä!
Heleppoa ei oo meikänkään elämä. 😬
Mutta näissä nepsyhommissa ja mitä adhd:ta ne onkaan, niin niissä on mielettömän hienoa terminologiaa.
Ennen kun oltiin vain laiskoja tai saamattomia tai vitkasteltiin jonkun homman tekemistä, niin nyt. Nyt "kärsitään PDAsta, omien vaatimusten välttelystä". Mahtavaa. On ihan toinen asia sukujuhlissa kertoa, että talon rakentaminen on yhä kesken, kun mun PDA on oireillut tosi pahana. Verrattuna siihen, että joutuis sanomaan että laiskottaa ja koko homma v:tuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta näissä nepsyhommissa ja mitä adhd:ta ne onkaan, niin niissä on mielettömän hienoa terminologiaa.
Ennen kun oltiin vain laiskoja tai saamattomia tai vitkasteltiin jonkun homman tekemistä, niin nyt. Nyt "kärsitään PDAsta, omien vaatimusten välttelystä". Mahtavaa. On ihan toinen asia sukujuhlissa kertoa, että talon rakentaminen on yhä kesken, kun mun PDA on oireillut tosi pahana. Verrattuna siihen, että joutuis sanomaan että laiskottaa ja koko homma v:tuttaa.
Koska kyse on ihan eri asiasta. PDA ei johdu laiskuudesta. Ja ainoa, mikä v*tuttaa, on se, ettei kykene aloittamaan tekemistä. Tähän auttaisi joku tuuppari, tukihenkilö. Tuskinpa auttaisi laiskuuden kyseessä ollen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että aloituksessa pyritään pääsemään jumista. Olen autistinen ja jumittaminen on räjähtänyt nyt vanhana. Olen yli 60 v.
Adhd:ta sentään voi lääkitä, mutta autistiseen jumitukseen ei vissiin ole mitään troppia?
P.s. se on virallisesti 'toiminnanohjauksen häiriö'. Autistilla usein myös PDA, patologinen (omienkin) vaatimusten välttely.
Ainoita keinoja, mitä olen itse PDAn kanssa keksinyt, on olla suunnittelematta ja miettimättä etukäteen, ja alkaa vain tehdä yhtäkkiä ilman ennakkoaikomusta. Toinen mitä teen, on "huijata" itseäni sanomalla itselleni, etten aio tehdä koko urakkaa, että teen vaan jonkun pienen jutun (ts. laitan vain tiskit koneeseen, en jää pyyhkimään pöytää sen jälkeen) enkä yhtään enempää - tällöin tulen helposti sitten tehneeksikin enemmän.
Mutta ei ol
Hehee. Olen tuo jolle vastasit, ja mulla on ihan samoja kikkoja. Ei pidä suunnitella ja nimenomaan _ei saa olla_ tehtävälistaa. Vaan alkaa tuosta vaan ex tempore, muina naisina. 😄 Ja se, että "teen vaan vähän, ihan pikku jutun tässä nyt", joka sitten yllättäen laajeneekin useamman tunnin aherrukseksi.
Hauskaa huomata, että jollain muulla on ihan samat ongelmat ja samat keinot pärjätä!
Heleppoa ei oo meikänkään elämä. 😬
Juuri näin 😄. Kaipa nää sitten on juuri niitä PDAn kanssa selviämisen keinoja, joita on intuitiivisesti elämänsä aikana keksinyt.
Enkä ikinä unohda sitä ahaa-elämystä, kun ekaa kertaa luin PDAsta. Yhtäkkiä koko mun elämä sai selityksen. Sitä ennen mulla ei ollut aavistustakaan, että näille asioille olis mitään selitystä tai nimitystä, tai että kukaan muu olis samanlainen. Ja siinä ne oli yhtäkkiä kaikki mun piirteet ja sisäinen kokemus kuvattuna.
Vierailija kirjoitti:
Siihen ei lääkkeet auta. Eikä siitä juuri eroon pääse. Opetan mun lapsille, että päässä oltava tehtävälista, jonka mukaan etenee. Siten niistä jumeistakin pääsee helpommin eteenpäin.
Ohis, minulle nuo päänsisäiset listat on nimenomaan olleet aina se ongelma. Siis ihan lapsesta asti. Päässäni on aina tarkka kaava sille missä järjestyksessä asiat pitää tehdä, vaikkapa että minun pitää imuroida ennen kuin syön. Jos jostain syystä en voi imuroida ennen syömistä, en vaan voi syödä. En fyysisesti pysty. Se tuntuu samalta kuin tekisi vaikka suihkuun menon väärässä järjestyksessä, menisit veden alle ennen vaatteiden riisumista.
Mulla on diagnoosi (adhd) ja aikuisella lapsellakin on. Näistä jo yli 10 v. Lääkkeettömiä ollaan. Olen huomannut rönsyilyni pahentuneen vaihdevuosissa, ja nuo jumittaa ovat myös yleistyneet. Jääne heilumaan kahden homman väliinnenkä saa päätettyä miten etenen ilman ulkopuolista "tönäisyä" tai keskeytystä, jolloin on vaan pakko valita joku ja edetä siinä. Kotona ei haittaa, töissä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on diagnoosi (adhd) ja aikuisella lapsellakin on. Näistä jo yli 10 v. Lääkkeettömiä ollaan. Olen huomannut rönsyilyni pahentuneen vaihdevuosissa, ja nuo jumittaa ovat myös yleistyneet. Jääne heilumaan kahden homman väliinnenkä saa päätettyä miten etenen ilman ulkopuolista "tönäisyä" tai keskeytystä, jolloin on vaan pakko valita joku ja edetä siinä. Kotona ei haittaa, töissä kyllä.
Olen lukenut monesta lähteestä, että monilla (sekä ADHD että autismin kirjolaisilla) voimistuu piirteet/oireet vaihdevuosissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on diagnoosi (adhd) ja aikuisella lapsellakin on. Näistä jo yli 10 v. Lääkkeettömiä ollaan. Olen huomannut rönsyilyni pahentuneen vaihdevuosissa, ja nuo jumittaa ovat myös yleistyneet. Jääne heilumaan kahden homman väliinnenkä saa päätettyä miten etenen ilman ulkopuolista "tönäisyä" tai keskeytystä, jolloin on vaan pakko valita joku ja edetä siinä. Kotona ei haittaa, töissä kyllä.
Vaihdevuosissa olen minäkin ja olo pahentunut. ap
Ei ole päivää etteikö olisi avausta jostakin neurosta, perustakaa oma foorumi kaikille erityisille missä pääsette tunkemaan omaa erityisyyttänne esille jos se ketään kiinnostaa.