Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neurokirjolaisen jumiutuminen
12.11.2025 |
Jossain facessa osui silmiin lista, miten neurokirjolainen jumiutuu asioihin. Kaikki täsmäsivät minuun. En enää saa lääkitystä varmaan kun ikää jo 52 ja muoti-ilmiönä pidetään. Muistan kun joskus 30v sanoin YTHS psykiatrille että epäilen adhd tms. Torjui jyrkästi että on niin vaativat tutkimukset ettei sellaisiin aleta. No, ainakin näitä munkin tuntemuksia sanoitetaan paremmin nykyaikana.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä hevonps kaa tässä ketjussa käsitellyt asiat. Jotkut ihmiset vain ovat hankalampia kuin toiset. Siihen ei kirjainyhdistelmiä tarvita oikeuttamaan paskaa luonnetta tai huonoa kasvatusta
Tässäpä meille oiva esimerkki hienosta luonteesta ja kasvatuksesta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi pomppiminen tehtävästä toiseen on musta kaikkein raskainta. Ei jumituskaan kivaa ole, mutta jumantsuikka miten väsyny sitä voi olla ku on pomppinu koko päivän. Pomp pomp. Mä oon todennäköisesti käyttänyt valtaosan ainutkertaisesta elämästäni tohon vatun pomppimseen. Vihaan sitä, mutten osaa lopettaa ennen kuin joku köyttää mut patteriin. Lupaan itselleni et nyt keskityn tähän ihan rauhassa ja sitten näen jotain ja kas vain johan pomppas.
Mä saatan uuvuttaa itseni täysin näihin listoihin. Eli rakentelen listoja, enkä sitten enää jaksa "suorittaa" niitä. Tää on yhtä kaaosta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan poikani tästä, ja välillä on aivan mahdotonta kun ei ymmärrä hänen mielenliikkeitä. Te joilla on tämä pda, miten teidät saisi tekemään läksyt jotka vaativat ponnistelua tai lukemaan (tylsiin) kokeisiin?
Se että pyytää, käskee, komentaa, antaa olla, ei toimi, kouluhommat vaan jää tekemättä.
Ei tämä koske vain kouluasioita mutta nämä on ehdottomasti vaikeimmat arjessa.
Vaikeus voi olla vain vaikka uimaan lähtö vaikka tykkää kovasti uida, tai vaikka mummolaan meno jos arvelee ettei ole siellä oikeaan aikaan, tai suihkuun meneminen koska siinäkin on se että näin 'täytyy' tehdä.
Poika täyttää nyt 13.
Itsellä on vähän samantyylistä mutta ei noin rankkaa, minua auttaa juuri tuo että esim ajattelen vain siivoavani vähän, joskus niin käy, toisinaan siivoan koko talon. Olen opetellut myös olemaan suorittamatta (niitä listoja).
-K
Kannattaa yrittää mennä hänen kanssaan ikään kuin samaan suuntaan. Tuon ikäisen kanssa sanoisin vaikka, että huomaan, ettei läksyt ole vielä edenneet tänään, mitä ajattelet siitä? Hyvin tärkeää on kiinnostunut, samalla puolella oleva sävy, vailla pienintäkään painostusta. Ohjaisin keskustelua siihen mitä hän itse ajattelee ja kokee, antaisin tilaa ja hyväksyntää kaikille tunteille ja ajatuksille. Lapsi sanoittaa paineet kyllä itse, jos sille antaa tilaa ja se voi avata lukkoja kun niistä saa puhua. Hän aivan varmasti kokee painetta jos on motivoitunut. Jos taas motivaatio on kadonnut, siitä on tärkeää keskustella myös avoimin mielin. Sinun ei oikeastaan tarvitse muuta kuin osata olla kiinnostunut ja kuunnella. Hyviä apulauseita ovat esim. Tosi hyvä havainto! Kiinnostavaa, kerro lisää! Mitä itse ajattelet? Vältä sanomasta sanoja mutta, pitää, täytyy. Vältä maalailemasta uhkakuvia ja vältä ehdottamasta mitään.
Itse kuvaisin PDA:ta niin että puristun kasaan, ja mitä enemmän yritän, sitä enemmän puristun kasaan; jokainen yritys liikkua tempaisee ilmatiivistä tiiviötä tiukemmalle ja halvaannuttaa. Se asetelma täytyy jotenkin räjäyttää, tehdä reikä siihen tiiviöön että sinne pääsee ilmaa tai puhaltaa koko tiiviö taivaan tuuliin.
Tämä onnistuu luomalla kiireetön, stressitön, kuunteleva ilmapiiri, jossa asioita voidaan vaan tehdä. Se ei tarkoita kuitenkaan välinpitämättömyyttä, vaan asioiden puheeksi ottamista ja kuuntelemista, sekä tekevän ilmapiirin luomista tekemällä itse asioita. Jälkimmäinen onkin sitten vaikeampi jos vanhempi itsekin kärsii PDA:sta.
Tätä ei varmaan voi kukaan ulkopuolinen ymmärtää, mutta jospa tästä olisi jollekulle jotain apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on diagnoosi (adhd) ja aikuisella lapsellakin on. Näistä jo yli 10 v. Lääkkeettömiä ollaan. Olen huomannut rönsyilyni pahentuneen vaihdevuosissa, ja nuo jumittaa ovat myös yleistyneet. Jääne heilumaan kahden homman väliinnenkä saa päätettyä miten etenen ilman ulkopuolista "tönäisyä" tai keskeytystä, jolloin on vaan pakko valita joku ja edetä siinä. Kotona ei haittaa, töissä kyllä.
Olen lukenut monesta lähteestä, että monilla (sekä ADHD että autismin kirjolaisilla) voimistuu piirteet/oireet vaihdevuosissa.
Apua! Olen just menossa vaihdevuosiin ja rintasyövän sairastaneena en saa hormonikorvaushoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi pomppiminen tehtävästä toiseen on musta kaikkein raskainta. Ei jumituskaan kivaa ole, mutta jumantsuikka miten väsyny sitä voi olla ku on pomppinu koko päivän. Pomp pomp. Mä oon todennäköisesti käyttänyt valtaosan ainutkertaisesta elämästäni tohon vatun pomppimseen. Vihaan sitä, mutten osaa lopettaa ennen kuin joku köyttää mut patteriin. Lupaan itselleni et nyt keskityn tähän ihan rauhassa ja sitten näen jotain ja kas vain johan pomppas.
Mä pompin myös, ja unohdan sujuvasti ne edelliset hommat, kun huomio kiinnittyy jo seuraavaan. Jostain syystä tämä taas haittaa enemmän kotona kuin töissä. Kahvikuppeja on siellä täällä ja luoja, jos keittiössä piippaa ajastin kun on ripustamassa pyykkiä, löydän loput mytyssä seuraavalla kerralla kylppäriin mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä hevonps kaa tässä ketjussa käsitellyt asiat. Jotkut ihmiset vain ovat hankalampia kuin toiset. Siihen ei kirjainyhdistelmiä tarvita oikeuttamaan paskaa luonnetta tai huonoa kasvatusta
Mistä ihmeestä tulee tarve julistaa tuollaista aiheesta, josta ei selvästikään tiedä mitään.
Narsistinen koulukiusaaja luonne. Näitä on palstalla, tulevat tänne toteuttamaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta näissä nepsyhommissa ja mitä adhd:ta ne onkaan, niin niissä on mielettömän hienoa terminologiaa.
Ennen kun oltiin vain laiskoja tai saamattomia tai vitkasteltiin jonkun homman tekemistä, niin nyt. Nyt "kärsitään PDAsta, omien vaatimusten välttelystä". Mahtavaa. On ihan toinen asia sukujuhlissa kertoa, että talon rakentaminen on yhä kesken, kun mun PDA on oireillut tosi pahana. Verrattuna siihen, että joutuis sanomaan että laiskottaa ja koko homma v:tuttaa.
Koska kyse on ihan eri asiasta. PDA ei johdu laiskuudesta. Ja ainoa, mikä v*tuttaa, on se, ettei kykene aloittamaan tekemistä. Tähän auttaisi joku tuuppari, tukihenkilö. Tuskinpa auttaisi laiskuuden kyseessä ollen.
Aijjaa. Sittenhän se autisti vastusteleekin. Seurannut sivusta kun urpo vastaa ihan jokaikiseen ehdotukseen ei... Ja äitinsä epävakaa seko. Hyvin yllättävää, not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä hevonps kaa tässä ketjussa käsitellyt asiat. Jotkut ihmiset vain ovat hankalampia kuin toiset. Siihen ei kirjainyhdistelmiä tarvita oikeuttamaan paskaa luonnetta tai huonoa kasvatusta
Mene muualle trollaamaan, kun et tiedä asiasta mitään.
Ei mulla ole paska luonne tai huono kasvatus. Mun ongelmat vaikuttaa muhun itseeni, ei muihin. Mulla on ollut niiden vuoksi vaikea elämä.
Epäilemättä muillakin sinun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan poikani tästä, ja välillä on aivan mahdotonta kun ei ymmärrä hänen mielenliikkeitä. Te joilla on tämä pda, miten teidät saisi tekemään läksyt jotka vaativat ponnistelua tai lukemaan (tylsiin) kokeisiin?
Se että pyytää, käskee, komentaa, antaa olla, ei toimi, kouluhommat vaan jää tekemättä.
Ei tämä koske vain kouluasioita mutta nämä on ehdottomasti vaikeimmat arjessa.
Vaikeus voi olla vain vaikka uimaan lähtö vaikka tykkää kovasti uida, tai vaikka mummolaan meno jos arvelee ettei ole siellä oikeaan aikaan, tai suihkuun meneminen koska siinäkin on se että näin 'täytyy' tehdä.
Poika täyttää nyt 13.
Itsellä on vähän samantyylistä mutta ei noin rankkaa, minua auttaa juuri tuo että esim ajattelen vain siivoavani vähän, joskus niin käy, toisinaan siivoan koko talon. Olen opetellut myös olemaan suorittamatta (niitä listoja).
-K
Itse tein kouluhommat, koska halusin eli mulla oli siihen sisäinen motivaatio. Halusin oppia asioita ja tykkäsin tehdä kouluhommia. Vanhemmat ei niihin puuttuneet. Jos joku olisi ollut koko ajan käskyttämässä tai huomautellut läksyistä, tuo olisi ollut vaikeampaa veikkaan.
Alue: Aihe vapaa
Eihän jumitus ja pakko-oire ole mitenkään sama... jumituksen kohde vaihtuu, kestää vaikka pari tuntia. Tai viisi tuntia. Esim kun poika oli pieni, saattoi leikkiä tietyllä lelulla, esim sormiskuutti, useamman tunnin paikallaan, lähes samassa asennossakin koko ajan. Ei siis osaa lopettaa. Ei se ole pakko-oireista.