Neurokirjolaisen jumiutuminen
Jossain facessa osui silmiin lista, miten neurokirjolainen jumiutuu asioihin. Kaikki täsmäsivät minuun. En enää saa lääkitystä varmaan kun ikää jo 52 ja muoti-ilmiönä pidetään. Muistan kun joskus 30v sanoin YTHS psykiatrille että epäilen adhd tms. Torjui jyrkästi että on niin vaativat tutkimukset ettei sellaisiin aleta. No, ainakin näitä munkin tuntemuksia sanoitetaan paremmin nykyaikana.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä hevonps kaa tässä ketjussa käsitellyt asiat. Jotkut ihmiset vain ovat hankalampia kuin toiset. Siihen ei kirjainyhdistelmiä tarvita oikeuttamaan paskaa luonnetta tai huonoa kasvatusta
Mene muualle trollaamaan, kun et tiedä asiasta mitään.
Ei mulla ole paska luonne tai huono kasvatus. Mun ongelmat vaikuttaa muhun itseeni, ei muihin. Mulla on ollut niiden vuoksi vaikea elämä.
Onko oireisiin kuuluvaa, että keskeyttää aloittamansa homman ja pomppaakin tekemään jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Onko oireisiin kuuluvaa, että keskeyttää aloittamansa homman ja pomppaakin tekemään jotain muuta?
On.
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä hevonps kaa tässä ketjussa käsitellyt asiat. Jotkut ihmiset vain ovat hankalampia kuin toiset. Siihen ei kirjainyhdistelmiä tarvita oikeuttamaan paskaa luonnetta tai huonoa kasvatusta
Mistä ihmeestä tulee tarve julistaa tuollaista aiheesta, josta ei selvästikään tiedä mitään.
Tunnistan poikani tästä, ja välillä on aivan mahdotonta kun ei ymmärrä hänen mielenliikkeitä. Te joilla on tämä pda, miten teidät saisi tekemään läksyt jotka vaativat ponnistelua tai lukemaan (tylsiin) kokeisiin?
Se että pyytää, käskee, komentaa, antaa olla, ei toimi, kouluhommat vaan jää tekemättä.
Ei tämä koske vain kouluasioita mutta nämä on ehdottomasti vaikeimmat arjessa.
Vaikeus voi olla vain vaikka uimaan lähtö vaikka tykkää kovasti uida, tai vaikka mummolaan meno jos arvelee ettei ole siellä oikeaan aikaan, tai suihkuun meneminen koska siinäkin on se että näin 'täytyy' tehdä.
Poika täyttää nyt 13.
Itsellä on vähän samantyylistä mutta ei noin rankkaa, minua auttaa juuri tuo että esim ajattelen vain siivoavani vähän, joskus niin käy, toisinaan siivoan koko talon. Olen opetellut myös olemaan suorittamatta (niitä listoja).
-K
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ei lääkkeet auta. Eikä siitä juuri eroon pääse. Opetan mun lapsille, että päässä oltava tehtävälista, jonka mukaan etenee. Siten niistä jumeistakin pääsee helpommin eteenpäin.
Kyllähän ne monella ADHDn kanssa auttaa ne lääkkeet. Autismin kirjoon taas toki ei lääkkeitä ole.
Eikö autismi ole vähän kuin pakko-oireinen häiriö? Jumitus olisi se pakko-oire? Pakko-oireisiin kai on jotain lääkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ei lääkkeet auta. Eikä siitä juuri eroon pääse. Opetan mun lapsille, että päässä oltava tehtävälista, jonka mukaan etenee. Siten niistä jumeistakin pääsee helpommin eteenpäin.
Kyllähän ne monella ADHDn kanssa auttaa ne lääkkeet. Autismin kirjoon taas toki ei lääkkeitä ole.
Eikö autismi ole vähän kuin pakko-oireinen häiriö? Jumitus olisi se pakko-oire? Pakko-oireisiin kai on jotain lääkitystä?
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole päivää etteikö olisi avausta jostakin neurosta, perustakaa oma foorumi kaikille erityisille missä pääsette tunkemaan omaa erityisyyttänne esille jos se ketään kiinnostaa.
Ja mitä HELLVATAN VATTUA sä tässä ketjussa teet!
P@lstan nimi on AIHE VAPAA. Osaatko lukea, IDIOOTTI!!!
Lopeta toi raivoamainen ja toisten idiootiksi haukkuminen.
Noh puoliso lupasi tehdä lounaan. Lupasi paistaa pannulla raaka-aineen x ja keittää asian y.
Otti tuotteet jääkaapista. Kysyi pitääkö ensin ....sitä ja tätä ennen kuin paistaa.
Jätti homman siihen ja lähti ulos.
Onko tuo adhd oire?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on diagnoosi (adhd) ja aikuisella lapsellakin on. Näistä jo yli 10 v. Lääkkeettömiä ollaan. Olen huomannut rönsyilyni pahentuneen vaihdevuosissa, ja nuo jumittaa ovat myös yleistyneet. Jääne heilumaan kahden homman väliinnenkä saa päätettyä miten etenen ilman ulkopuolista "tönäisyä" tai keskeytystä, jolloin on vaan pakko valita joku ja edetä siinä. Kotona ei haittaa, töissä kyllä.
Olen lukenut monesta lähteestä, että monilla (sekä ADHD että autismin kirjolaisilla) voimistuu piirteet/oireet vaihdevuosissa.
Liikkuminen muuttuu tosiaan kehitysvammaiseksi siihen verrattuna, että on saanut feikattua tervettä koko ikänsä. Pään vauhti ei kuitenkaan hidastu. Tämä voi hämätä ympäristöä. Mutta ei tämä minusta ole mitenkään pahentunut, päin vastoin pää on rauhoittunut puoleen. Kemiat voi vaikuttaa, kun ei tarvitse enää hoitoa esim. Pms oireisiin. Parhaat vuodet meni rauhoitettuna.
Vierailija kirjoitti:
Onko oireisiin kuuluvaa, että keskeyttää aloittamansa homman ja pomppaakin tekemään jotain muuta?
Sivusta: Purskahdin itkuun, on kai, on ollut koko elämäni. N.55v
Vierailija kirjoitti:
Onko oireisiin kuuluvaa, että keskeyttää aloittamansa homman ja pomppaakin tekemään jotain muuta?
Adhd tekee tuota, autisti ei.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan poikani tästä, ja välillä on aivan mahdotonta kun ei ymmärrä hänen mielenliikkeitä. Te joilla on tämä pda, miten teidät saisi tekemään läksyt jotka vaativat ponnistelua tai lukemaan (tylsiin) kokeisiin?
Se että pyytää, käskee, komentaa, antaa olla, ei toimi, kouluhommat vaan jää tekemättä.
Ei tämä koske vain kouluasioita mutta nämä on ehdottomasti vaikeimmat arjessa.
Vaikeus voi olla vain vaikka uimaan lähtö vaikka tykkää kovasti uida, tai vaikka mummolaan meno jos arvelee ettei ole siellä oikeaan aikaan, tai suihkuun meneminen koska siinäkin on se että näin 'täytyy' tehdä.
Poika täyttää nyt 13.
Itsellä on vähän samantyylistä mutta ei noin rankkaa, minua auttaa juuri tuo että esim ajattelen vain siivoavani vähän, juohkuunoskus niin käy, toisinaan siivoan koko talon. Olen opetellut myös olemaan suorittamatta (niitä listoja).
-K
Ehkä joku porkkana? Esim. mä en haluaisi millään mennä suihkuun, vetkuttelen ja vetkuttelen. Mutta jos mulla on joku kiva -tai välttämätön- meno tiedossa, käyn suihkussa suit sait sukkelaan ilman sen enempää arpomisia.
Eli pojalla pitää olla joku 'palkinto' tiedossa, mikä motivoi läksyjen tekemistä, peseytymistä jne. Ja sitä tehokkaammin niistä suoriutuu, mitä pikemmin sen 'palkinnon' saa.
Vierailija kirjoitti:
Noh puoliso lupasi tehdä lounaan. Lupasi paistaa pannulla raaka-aineen x ja keittää asian y.
Otti tuotteet jääkaapista. Kysyi pitääkö ensin ....sitä ja tätä ennen kuin paistaa.
Jätti homman siihen ja lähti ulos.
Onko tuo adhd oire?
Kysytko piruillaksesi? Vai vilpittömästi?
Ei tuolla diagnoosia saa, se on varma. Parisuhdeongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Ennen kun oltiin vain laiskoja tai saamattomia tai vitkasteltiin jonkun homman tekemistä, niin nyt. Nyt "kärsitään PDAsta, omien vaatimusten välttelystä". Mahtavaa. On ihan toinen asia sukujuhlissa kertoa, että talon rakentaminen on yhä kesken, kun mun PDA on oireillut tosi pahana. Verrattuna siihen, että joutuis sanomaan että laiskottaa ja koko homma v:tuttaa.
Minä kyllä assina diagnooseistani huolimatta puhun vaan siitä että vituttaa ja ei kiinnosta. Kanssakeskustelijoiden ilmeet ovat usein huvittavia.
Autismissa sellainen jumittaminen on yleistä. ADHD on enemmän keskittymisen ongelmia, hätäisesti ja huonosti tehdään asiat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole päivää etteikö olisi avausta jostakin neurosta, perustakaa oma foorumi kaikille erityisille missä pääsette tunkemaan omaa erityisyyttänne esille jos se ketään kiinnostaa.
Ja mitä HELLVATAN VATTUA sä tässä ketjussa teet!
P@lstan nimi on AIHE VAPAA. Osaatko lukea, IDIOOTTI!!!
Älä Vanhapiika riehu 🎀🐖 sulla on vaan mukatietoa. Syövaan niitä diapamejasi... tragikoomista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä hevonps kaa tässä ketjussa käsitellyt asiat. Jotkut ihmiset vain ovat hankalampia kuin toiset. Siihen ei kirjainyhdistelmiä tarvita oikeuttamaan paskaa luonnetta tai huonoa kasvatusta
Mene muualle trollaamaan, kun et tiedä asiasta mitään.
Ei mulla ole paska luonne tai huono kasvatus. Mun ongelmat vaikuttaa muhun itseeni, ei muihin. Mulla on ollut niiden vuoksi vaikea elämä.
Pyydä Vuokolta apuva 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ei lääkkeet auta. Eikä siitä juuri eroon pääse. Opetan mun lapsille, että päässä oltava tehtävälista, jonka mukaan etenee. Siten niistä jumeistakin pääsee helpommin eteenpäin.
Voi se lista olla paperillakin, tai puhelimessa. Päässä olevan listan koen kuormittavana jo itsessään.
Autisti
Mun tuntemallani adhd-nuorella ei päässä pysy mikään lista. Paperille se olisi laitettava, unohtuu eri kohdat. Toki sitten on mahdollista että hukkuu se paperikin, ei muista mihin sen kädestään laittoi.
Tehtävälista on käytössä myös hänen erityisryhmässä, joka oppilaalla omansa.
Kuvatukeahan pienemmillä käytetään, vaihe vaiheelta "tehtävälista" kuvallisena jos ei vielä osaa lukea.
Ihan täyttä hevonps kaa tässä ketjussa käsitellyt asiat. Jotkut ihmiset vain ovat hankalampia kuin toiset. Siihen ei kirjainyhdistelmiä tarvita oikeuttamaan paskaa luonnetta tai huonoa kasvatusta