Mitä tehdä kun työn menettäminen vei itsetunnon?

Annat ajan kulua. Käy läpi tuntemuksiasi. Muista kuitenkin, että ne eivät ole totta. Pääset tuosta yli. Oikeastaan jos olet tuohon ikään päässyt ilman irtisanomisia, olet ollut onnekas! Ja hyvä työntekijä! Elämäsi ei ole ohi, tulet huomaamaan sen.

Tee surutyö tälle asialle ja tilanteelle ja ala katsomaan mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla. Onko lisäkoulutus tai uuden ammatin opiskelu mahdollista? Olisko työtä tarjolla toisella paikkakunnalla ja olisiko muutto vaihtoehtona uudelle työpaikalle.  

Ajan kanssa ymmärrät, että se oli heidän menetyksensä. Nykyajan työelämä on mätä ja tunteeton. Ihmisiä ei arvosteta.

Jos vaan mitenkään taloudellinen tilanne suo, niin aloita jäähdyttelyvaihe työn suhteen ja pidä sapattia. Hakeudu mieleiseen päivärytmiin, ulkoile joka päivä ja harrasta jotain mieluisaa. Alkuun on varmasti shokki, mutta pääset siitä yli. Hakeudu avun piiriin tarvittaessa. Itse olen saanut siitä avun.

Olet arvokas! Harmi, että eivät sitä tajunneet tai se ei päätöksessä painanut. 

Sun pitää ymmärtää, ettei työ määrittele sua ja sun arvoasi ihmisenä. 

Nuorempana ne lyhyet pätkät, jotka olen aiemmin työttömänä ollut, aiheutti tuollaisia tunteita, joita käyt läpi. Nyt olen 54, jäin viime joulukuussa ensin lomautetuksi ja siitä suoraan maaliskuussa irtisanotuksi yyteiden päätteeksi. En jaksa enää välittää. Olen rakentanut "uuden" elämäni työttömyyden ympärille, enkä jaksa välittää, mitä kukaan ajattelee siitä, en itsekään. Olen rakentanut tavallaan uuden identiteetin, johon ei kuulu työ tai töissäkäynti. En usko työllistyväni enää koskaan, mutta en voi elää elämääni seuraavaa 10-15 vuotta ammatti- tai työminän roolissa, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Keskityn elämään jokaisen päivän niin hyvin ja mielekkäästi kuin voin, tässä ja nyt. 

Kannattaa myös muistaa, että meitä on jokunen satatuhatta sun ja mun lisäksi. Tilanne työmarkkinoilla on mikä on.