Kannattaako elämässään pyrkiä kauneuteen - sisäisesti ja ulkoisesti?

Kannattaa ensin pyrkiä sisäiseen kauneuteen ja vasta sen jälkeen ulkoiseen sillä sisäisesti ruma ihminen ei voi saada ulkoisesti aitoa kauneutta sillä katkeruus, pahansuopaisuus ja pinnalliset elämänarvot paistavat ulospäin sama kuinka teennäinen ihminen olisi.

Sekä sisäiseen että ulkoiseen. Sisäinen kauneus merkitsee minulle toisten huomioonottamista ja pyrkimystä hyvään ja oikeaan. Elämä toisten kanssa on helpompaa, jos sopusointu löytyy ja säilyy.



Ulkoinen kauneus luo viihtyisyyttä (sisustus, puutarha) ja harmoniaa. Omassa kehossa ulkoisen kauneuden luonnollinen vahvistaminen tuo hyvää oloa. Minulle tuo luonnollinen kauneus on esim. ylipainon välttämistä. Keinotekoinen rakennekynnet, hiustenpidennykset, solariumrusketus jne. ei minusta lisää kauneutta. Puhtaat, siististi leikatut ja kammatut hiukset ovat yleensä kauniit ihan sellaisenaan. Puhdas keho puhtaissa, siisteissä ja ehjissä vaatteissa (etenkin jos ne vaatteet sopivat kantajansa kroppaan) tuovat kauneutta.

Ulkoiseen kauneuteen siina tapauksessa etta itse arvostaa sita, ja saa siita tyydytysta. Muiden ihmisten kuviteltujen odotusten mukaan ei kannata ruveta itseaan muuttamaan.

jotkut näkevät kannattavaksi pyrkiä mieluummin viisauteen. Onko se sitten sitä sisäistä kauneutta?