Onko 28-vuotiaana elämä jo ohi
Olen 28-vuotias nainen. En koe, että elämällä olisi enää mitään annettavaa. En ole enää kaunis ja nuori ja miehet karttaa. Läheisiä ystäviä ei ole enää ja istun vaa kotona työttömänä. Mieskin jätti juuri, muutti ulkomaille ja hylkäsi mut. En kykene autismin takia työelämään. Jos uskaltaisin, tappaisin itseni.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ou jee! 👴🏻🥩
🥳🥩👍
On se. Mäkin kuolin 28-vuotiaana, vuonna 2003.
Rupea ryyppämään niin elämä hymyilee
Haikailetko aikoja ennen vuotta 2003? Onko elämässäsi tapahtunut mitään niin hyvää kuin silloin kun olit nuorempi?
Joidenkin kohdalla on tosiaan, ei kuitenkaan yleisesti.
Ei tee mieli oikeen ees juoda enää ku ei oo enää hyviä bileitä eikä kutsuta oikee mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Rupea ryyppämään niin elämä hymyilee
Ei tee mieli enää juoda ku ei oo enää hyvii bileitä
Vierailija kirjoitti:
On se. Mäkin kuolin 28-vuotiaana, vuonna 2003.
Onko elämässäsi tapahtunut sen jälkeen läheskään enää mitään niin hyvää?
Eihän se iästä kiinni ole. Monet elää mielekästä elämää kahdeksankymppisinäkin. Itse viisikymppinen ja paskaa on oma elämä. 28 vuotiaana oli vielä ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Haikailetko aikoja ennen vuotta 2003? Onko elämässäsi tapahtunut mitään niin hyvää kuin silloin kun olit nuorempi?
En haikaile, se oli nuoruutta ja kuuluu menneeseen aikaan. Sain ekan hyvän työpaikan 31-vuotiaana, lapsen 33-vuotiaana, ja olen rakastunutkin viimeksi kolme vuotta sitten.
Elämä saattaa muuttua ihan hyväksi, vaikka nyt masentaisi. Taisin olla itsekin noin 28-vuotiaana ihan hajalla.
-sama
No mulla käytännössä oli, kun sen ikäisenä sairastuin. Näin kymmenen vuotta myöhemmin odotan vain, kunnes vanhemmastani aika jättää. Sitten poistun.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se iästä kiinni ole. Monet elää mielekästä elämää kahdeksankymppisinäkin. Itse viisikymppinen ja paskaa on oma elämä. 28 vuotiaana oli vielä ihan ok.
Lopeta.
Siis inhoan sua.
Kyllä autistit kykenee työelämään. Piste.
Oot vaan vähän masentunut, elämä ei tosiaankaan ole vielä ohi tuossa iässä.
No sitten kun olet 45, niin antaisit mitä vain, että saisit olla vielä 28, joten nauti nyt. Vaikka et enää koskaan tule olemaan nuorempi kuin ennen, niin olet silti juuri nyt nuorempi kuin tulet koskaan olemaan.
Eihän tuolla ole mitään tekemistä ikäsi vaan elämäntilanteesi kanssa.
Aina ehtii elämänsä suunnan kääntämään.
Kolmenkympin kriisi, asettuu kyllä. Sitten voit hengähtää ennen neljänkympin kriisiä. Kriisistä kriisiin babe.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä autistit kykenee työelämään. Piste.
Itse en kun olen liian hidas, en kykene keskittyy sanallisiin ohjeisiin ja on huonot sosiaaliset taidot.
Ei ole iästä kiinni. Ehdit hankkia vielä monta kiinnostavaa elämää. Ryhdy vaikka vapaaehtoistöihin, tuo sisältöä elämään.
Itse 48 v, eronnut ja elän uutta hyvää elämää.
Ou jee! 👴🏻🥩