Mistä olet jäänyt elämässäsi paitsi?
Osaatko nimetä jonkin tietyn asian, joka ahdistaa/vaivaa/traumatisoi sinua?
Kommentit (14)
En ole jäänyt mistään paitsi. Kaiken sain ja vielä enemmän..olen tk-eläkkeellä mt-syistä ja koen itseni etuoikeutetuksi. Monikin asia ahdistaa ja vaivaa minua, mutta eivät liity mihinkään paitsijäämiseen.
Kauneudesta on jäänyt jonkin verran uupumaan.
Minulla ei ole koskaan ollut kavereita saati ystäviä.
Ensirakkaus nuorena. En mieti asiaa kovin usein mutta joitain tunteita jäi kokematta silloin kun ne olisivat olleet voimakkaimpia.
Ainahan sitä on paljon mutta en kehtaa valittaa kun tietää miten julmia kohtaloita joillain muilla ihmisillä ja eläimillä on.
Hengellisistä kokemuksista, niin paljon kuin niitä olenkin rukoillut.
En mistään ole jäänyt paitsi. Olen saanut liikaakin ja olen kaikesta sanomattoman kiitollinen!
Elämänmittaisesta rakkaudesta ja parisuhteesta. Mutta se toki on vain harvoille totta.
Ylenmäärin rakkautta olen saanut, avioliitto mikä kesti 15v, ihanat lapset ja ystävät. Mutta se pitkä rakkaustarina ei toteutunut.
Olen saanut kaiken ja vielä enemmän. Jokaiselta puuttuu jotakin, jokaisella on joku salaisuus, jokainen kokee olevansa huono jossakin asiassa.. toisaalta voit keskittyä kiitollisuuteen ja siihen, mitä on sen sijaan mitä puuttuu. Tämä ketju ohjaa ajatukset siihen, mitä sinulta puuttuu, eli negaenergiaan, ,Ei kiitos
Turvallisuudentunteesta. Lapsuudessani tapahtui asioita mitkä vaikutti turvallisuudentunteeseen
En ole eläessäni harrastanut seksiö tai elänyt parisuhteessa. -
En kuitenkaan osaa pitää irseäni aseksuaakina tai erityisen intro tai eksoverttina, vaan jotain näiden ääriiden väliltä. Ei tämä "kokemattomuuteni" minulle trauma ole.
Enemmän se asia, joka kiusaa siksi, että miksi juuri oma kohtaloni on ollut se, että näin on käynyt.
Olen kuitenkin myös kiitollinen siitä, että olen muutoin voinut luoda ja saada elämääni muita merkittäviä ja läheisiänihmissuhteita, niin naisten kuun miesten kanssa.
Olen myös oppinut tiedostamaan, että oma eloni on monessa suhteessa hyvää ja miellyttävää.
Enempi sitä koen, että parisuhde voisi olla, jotain, misdä me kaksi hyvää voisimme kokea ja tuntea ja eri tavoin yhdessä paremmat kuin yksin, vaikka ihan hyvin elo sujuisi ja etenisi enimmäkseen nytkin. Itse olen silti varmasti edelleen suurin kriitikkoni ja arvostelijani, vaikka tietoisesti yritän tehdä valintoja ja päätöksiä, joista saan nautintoa. Itsekästä? Kentues Hedonista? Varmaan sitäkin.
Mutta luulen silti, että kun koen oloni enimmäkseen hyväksinomissa nahoissani, niin olisin, ehkä parempii kumppani kuin jos vaiin eläisin sitkutellen ja luoden toista kohtaa huomaamattani liian suuria odotuksia kun enhän sitä itsekään täydellinen ole. En edes virheetön.
On minusta kuitenkin vähän nirso tainnut tulla. Ja väjän laiska kun en etsimällä etsien jaksa tai viitsi kumpoania itselkeni metsästää tai hakea, enkä ole aiemminkaan. Mutta älkää nytbluulko, että erehtyisinnpitämään toista itsestään selvyytenä. Tai muita idioitteina kun eivät näe tai ymmärrä potentiaaliani parisuhteeseen. Olen vain ihmeissäni, miksibtämä ikisinkkuus onbjuurinoma osani?