Miksi 1970-luvulla tehtiin kaikki parhaat levyt?

En tiedä oletko ollut tätä mieltä 70-luvulta asti.

Tämä aloitti diskon valtakauden maailmanlaajuisesti:

Ei vaan 80-luvulla, 70-luvun levyistä iso osa on huonosti tuotettu ja äänitetty.

Kustannuskysymys. Lastulevyt oli kestäviä mutta kalliita. Nyt on sitten gyproc-levyt yms paljon halvempia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitti diskon valtakauden maailmanlaajuisesti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kivitä lapsesi? Mitä hittoa?

Ei pelkästään levyt.

Myös ihmiset.

Seiskareilla on planeetat

kohdillaan. Me ollaan

kryptoniittia. 🥳

Vierailija kirjoitti:

Kustannuskysymys. Lastulevyt oli kestäviä mutta kalliita. Nyt on sitten gyproc-levyt yms paljon halvempia.

Asbestisementtilevyt olivat huokeita ja palonkestäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan 80-luvulla, 70-luvun levyistä iso osa on huonosti tuotettu ja äänitetty.

70-luvun alussa moni studio käytti vielä 8-raita- tai 16-raitatekniikkaa, kun taas vuosikymmenen lopulla 24-raitaiset nauhurit ja paremmat miksauspöydät yleistyivät.

Tämä tarkoitti, että varhaiset 70-luvun levyt voivat kuulostaa "tukkoisilta" tai keskialuepainotteisilta verrattuna myöhempiin, hiotumpiin tuotantoihin.

 Tuotantotyyli:

60-luvun perintönä monissa levytyksissä oli vahva "live"-henki nauhoitettiin koko bändi kerralla. Se teki soundista usein elävän mutta myös epätasapainoisen.

Eikös noissa paras levy listoissa ole yleensä Beatlesin levyjä 60-luvulta, Nirvana 90-luvulta ja Prince ja Michael Jackson 80-luvulta. 

Ainakin ennen musakriitikot oli tietyn ikäisiä miehiä ja Beatles oli siellä top 10 ainakin 6 kertaa.

Makuasiahan tuo on.

Ei tehty kaikki parhaat, mutta voisi yleistää, että länsimaisessa elokuvissa ja musiikissa vallitsi silloin tietty kokeiluhalukkuus ja luovuus, mitä aikansa julkaisuyhtiöt pääasiassa ymmärsivät tukea.

Siksi 60-luvun lopulta 70-luvun loppupuolelle tehtailtiin hurjat määrät sekä klassikkomusiikkialbumeita että klassikkoelokuvia.

80-luvulla meno muuttui enemmän brändätyksi kaupallisuudeksi, vaikka sieltäkin helmiä löytyy. 

Silloin vielä menestyksellä oli jotain tekemistä musiikillisen sisällön kanssa. Ei ollut somea, youtubea, musiikkivideoita juurikaan eikä edes kovin kattavaa radion musiikkitarjontaa (Suomessa). Piti erottua musiikilla eikä ulkomusiikillisilla ominaisuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kustannuskysymys. Lastulevyt oli kestäviä mutta kalliita. Nyt on sitten gyproc-levyt yms paljon halvempia.

Asbestisementtilevyt olivat huokeita ja palonkestäviä.

Asbesti on erinomainen, mutta valitettavasti aliarvostettu rakennusmateriaali. Kunnon mineriittilevyt ja eristeet kestää isältä pojalle. Ja on sitten ristuksen hyvä sideaine laastien seassa.

Nönnönnööltä

yllärivisiitti. 🥳👋

Poistun.

*hfiuuuh*

Vierailija kirjoitti:

Ei tehty kaikki parhaat, mutta voisi yleistää, että länsimaisessa elokuvissa ja musiikissa vallitsi silloin tietty kokeiluhalukkuus ja luovuus, mitä aikansa julkaisuyhtiöt pääasiassa ymmärsivät tukea.

Siksi 60-luvun lopulta 70-luvun loppupuolelle tehtailtiin hurjat määrät sekä klassikkomusiikkialbumeita että klassikkoelokuvia.

80-luvulla meno muuttui enemmän brändätyksi kaupallisuudeksi, vaikka sieltäkin helmiä löytyy. 

Totta. Levy-yhtiöiden pomot ja A&R olivat niin pihalla, etteivät tienneet ollenkaan, mikä menestyisi. Niinpä kokeiltiin vaikka mitä, kyllä siellä 1970-luvun levy-alelaarissa oli vaikka mitä räpellystä, muttei helmiä tietenkään, ne oli aina täysihintaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan 80-luvulla, 70-luvun levyistä iso osa on huonosti tuotettu ja äänitetty.

Kyse olikin musiikin hyvyydestä eikä tuotantotekniikan. Ja 80-luvulla alkoi tuotannoissa lisääntyä se "enemmän ja lujempaa on parempi", jolloin musiikista alkoi kadota dynamiikka. Se on pahentunut koko digitaalisen tallennuksen ja muokkauksen lisääntyessä.

Huumeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tehty kaikki parhaat, mutta voisi yleistää, että länsimaisessa elokuvissa ja musiikissa vallitsi silloin tietty kokeiluhalukkuus ja luovuus, mitä aikansa julkaisuyhtiöt pääasiassa ymmärsivät tukea.

Siksi 60-luvun lopulta 70-luvun loppupuolelle tehtailtiin hurjat määrät sekä klassikkomusiikkialbumeita että klassikkoelokuvia.

80-luvulla meno muuttui enemmän brändätyksi kaupallisuudeksi, vaikka sieltäkin helmiä löytyy. 

Totta. Levy-yhtiöiden pomot ja A&R olivat niin pihalla, etteivät tienneet ollenkaan, mikä menestyisi. Niinpä kokeiltiin vaikka mitä, kyllä siellä 1970-luvun levy-alelaarissa oli vaikka mitä räpellystä, muttei helmiä tietenkään, ne oli aina täysihintaisia.

N ei se nyt aivan näinkään ollut,. Jotta pääsi levyttämään 1970-luvulla, niin piti osata oikein soittaa ja laulaakin.

Juu ja laulajia oli monenlaisia kuten bändejäkin, myös ulkolaisia ja myös tanssimusiikkia soitettiin, olin teini silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Huumeet

LSD:n avulla tehtiin kyllä ihan käänteentekevää musiikkia, mutta se oli 1960-luvun jälkipuoliskolla ,hipit & flower-power.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tehty kaikki parhaat, mutta voisi yleistää, että länsimaisessa elokuvissa ja musiikissa vallitsi silloin tietty kokeiluhalukkuus ja luovuus, mitä aikansa julkaisuyhtiöt pääasiassa ymmärsivät tukea.

Siksi 60-luvun lopulta 70-luvun loppupuolelle tehtailtiin hurjat määrät sekä klassikkomusiikkialbumeita että klassikkoelokuvia.

80-luvulla meno muuttui enemmän brändätyksi kaupallisuudeksi, vaikka sieltäkin helmiä löytyy. 

Totta. Levy-yhtiöiden pomot ja A&R olivat niin pihalla, etteivät tienneet ollenkaan, mikä menestyisi. Niinpä kokeiltiin vaikka mitä, kyllä siellä 1970-luvun levy-alelaarissa oli vaikka mitä räpellystä, muttei helmiä tietenkään, ne oli aina täysihintaisia.

N ei se nyt aivan näinkään ollut,. Jotta pääsi levyttämään 1970-luvulla, niin piti osata oikein soittaa ja laulaakin.

70-luvulla levy-yhtiöt lähetti väkeä baareihin etsimään bändejä ja artisteja, aika monet oli jo kokeneita esiintyjiä kun pääsivät levyttämään ja jos kansa baarissa tykkää niin kai niissä jotain on. Nyt haetaan tähtiä tv-ohjelmissa, missä se tarina ja ulkonäkö ja ties mitkä asiat vaikuttaa jatkoonpääsystä ja musikaaliset kyvyt on sitten sivuseikka, autotunea vaan kehiin niin ihan hyvä siitä tulee. Aika monet kirjoitti omat biisit silloin, nyt on liuta väkeä kirjoittamassa tarkkaan harkittuja pophittejä missä on kaikki oikeat elementit, mutta ei yhtään sielua.