Olen murtumispisteessä oleva matelija
Olen aina ollut todella varovainen, heikkoitsetuntoinen people pleaser. Minulle on ollut tärkeää olla mahdollisimman vähän vaivaksi ja mukautua muiden toiveisiin, jotka olen nekin usein kuvitellut muiden päähän. Olen yrittänyt sata lasissa myötäelää ja olla avuksi ja uhrautuvainen viimeiseen asti. En oikeastaan koskaan ole miettinyt mitä minä haluan, onko asia hyväksi minulle jne.
Nyt elämänmuutoksen myötä olen havahtunut tähän. En jaksa enää. Tunnen vihaa, väsymystä ja pettymystä itseeni. Olen alkanut pistämään hanoja kiinni ja säännöstelemään sitä mitä annan itsestäni. Minun voimavarat ja hyvinvointi on ykkösasia tästä eteenpäin.
Nyt kysynkin sitä, miten saisin ilon takaisin itseeni? Nyt tuntuu etten jaksa ihmisiä ollenkaan, vaikka eivät ole sinänsä pahaa tehneet. Ymmärrän että tämä on minun päänsisäinen prosessi joka täytyisi käsitellä jotenkin.
Kommentit (26)
Jos erottaa oikeasti hädässä olevat, turvattomat (joka helpottuu avusta) ja sitten muut kyselijät, jotka muuten vaan kuluttaa aikaasi.
Itse saman kokeneena aloin soittaa pianoa, opiskella ja harrastaa kuntosalia tosissaan. Työpaikalla joudun ikäviä ihmisiä valitettavasti sietämään, mutta yritän minimoida vuorovaikutuksen ja, kun fyysinen tai henkinen väkivalta menee tarpeeksi pitkälle niin kerron esimiehelle. Kuitenkin jollain tavalla firma puuttuu ja ovat varoituksia saaneet. Lopulta ehkä saavat potkut, kun eivät kertakaikkisesti voi vaan hallita kiusaamishalujaan ja menevät liian pitkälle.
Olen samanlainen selkärangaton mato ja yrittänyt muutosta. Aina olen kuitenkin palannut mielistelemään. Ei siitä eroon pääse.
Todennäköisesti olet kerännyt ympärillesi ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella raskaita eivätkä ihmissuhteet ole olleet vastavuoroisia. Ajan mittaan löydät uudenlaisia ihmisiä elämääsi, anna itsellesi aikaa levätä.
Tuttavuuksia ja hyvän päivän tuttuja väheksytään todella paljon. Hanki sellaisia elämääsi, jos olet sinkku ja miksei muutenkin. Kevyt juttelu muiden kanssa tekee hyvää, kun taas ystävyyssuhteisiin voi alkaa vasta harkinnan jälkeen, koska se vaatii miellyttäjältä opettelua.
Olin itsekin nuorempana liian kiltti. Siivosin elämästäni kaikki ystävät paitsi yhden. Tilalle on tullut tuttavia ja yksi ystävän tapainenkin, mutta siihen on mennyt aikaa noin 15 vuotta. Minulle aika pitkälti riittävät pinnalliset hyvän päivän tuttavat. Olen sen verran introvertti.
Sinun on hyvä ymmärtää, että ei ole mitään normia sille montako ystävyyttä pitäisi olla. Voi elää tyytyväisenä, vaikka ei olisi yhtään varsinaista ystävää. Itselleni varmaan käykin niin, jos ainoa ystäväni kuolee ennen minua. Olen siis jo iäkkäämpi ihminen.
Sinulta puuttuu kanssakäymisistä vastavuoroisuus. Jos niistä ei saa mitään ei niitä kannata edes ylläpitää.
Puolisoni on juuri tällainen 'imuri' ja kohta ex.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen selkärangaton mato ja yrittänyt muutosta. Aina olen kuitenkin palannut mielistelemään. Ei siitä eroon pääse.
Kyllä pääsee. Viimeistään silloin, kun tulee todella törkeästi hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sun ammatti ap?
Olen yhteiskuntatieteiden kandi. Olen ollut julkisella puolella töissä, nyt ollut kesästä asti työttömänä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sun ammatti ap?
Olen yhteiskuntatieteiden kandi. Olen ollut julkisella puolella töissä, nyt ollut kesästä asti työttömänä.
ap
No etkä ole 😂
Ihan selkeä putkari
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen selkärangaton mato ja yrittänyt muutosta. Aina olen kuitenkin palannut mielistelemään. Ei siitä eroon pääse.
Kyllä pääsee. Viimeistään silloin, kun tulee todella törkeästi hyväksikäytetyksi.
Sä nautit siitä.
Tänään minä siirsin yhden kastemadon kovalta ja kiviseltä tieltä pientareelle, jossa oli pehmeämpää maata ja kasveja. Seurasin sitten, kuinka se vähitellen pääsi kaivautumaan uuteen multaan.
Kyllä sinä pystyt toipumaan ja elpymään. Tarvitset ravintoa ja hyvää hoitoa hengelle, sielulle ja ruumiille. Raamatun Sana hoitaa ihmistä. Voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen selkärangaton mato ja yrittänyt muutosta. Aina olen kuitenkin palannut mielistelemään. Ei siitä eroon pääse.
Kyllä pääsee. Viimeistään silloin, kun tulee todella törkeästi hyväksikäytetyksi.
Ehei. Minä yritin muutosta, mutta jouduin törkeästi hyväksikäytetyksi ja palasin matelijaksi. Tai siis olin matelija koko ajan vaikka yritin hetken esittää muuta. Kun on saanut nöyryyden geenin ei niistä eroon pääse. Ainoa tapa säilyttää edes jonkinlainen itsekunnioitus on eristäytyä ihmisistä. Mutta silti vaikka kaupassa käydessä alan mielistelemään jos joku ohittelee. Pää alas nöyrästi ja hymy päälle: "mene vaan, ei minulla ole mitään kiirettä.."
Totuus sattuu. Mutta se on parempi myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen selkärangaton mato ja yrittänyt muutosta. Aina olen kuitenkin palannut mielistelemään. Ei siitä eroon pääse.
Kyllä pääsee. Viimeistään silloin, kun tulee todella törkeästi hyväksikäytetyksi.
Sä nautit siitä.
Menehän jo petiin, äiti tulee kohta peittelemään ja rukoilette sitten yhdessä.
Aikamoinen vyyhti. En osaa samaistua. Olen onnekseni liian itsekäs ja puoleni pitävä tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen vyyhti. En osaa samaistua. Olen onnekseni liian itsekäs ja puoleni pitävä tuollaiseen.
Kiltteydestä ei ole muuta kuin harmia.
Puuhaile kaikkea itselle mielekästä ja hemmottele itseäsi. Kun alkaa elää itselleen, ei enää välitä muiden mielipiteistä. Uhrautuvia ihmisiä hyväksikäytetään aina. Kun et enää mielistele ja opit asettamaan terveet rajat, nuo ihmiset eivät saa sinusta otetta.