Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuudessa koettu fyysinen väkivalta
25.10.2025 |
Onko meitä paljon, jotka kokeneet rajua väkivaltaa lapsena? Miten se on vaikuttanut teidän elämään?
Meidän perheessä isällä oli jonkin sortin mielenterveysongelmia, ja oli hyvin arvaamaton. Hän oli väkivaltainen niin äitiäni kuin meitä lapsia kohtaan. Rangaistus ei tullut siitä että oli käyttäytynyt huonosti, vaan se saattoi tulla siitä että sanoi väärän lauseen. Muistan vielä että 10-vuotiaana minua lyötiin täysiä päähän, enkä edes tiedä syytä. Paljoa lapsuudestani en muista.
Olen periaatteessa pärjännyt elämässä ihan ok. Olen hieman suorittajatyyppinen, otan paljon vastuuta, laitan muut edelle, enkä tuo esille omia tarpeitani. Parisuhde on minulle ollut vaikea ja kiintymyssuhde taitaa olla kaaottinen, vaikka moni ihminen pitää minua tasapainoisena. Minun on vaikea luottaa kumppaniin että hän oikeasti välittää minusta.
Kommentit (14)
Juu, mutta en ajattele asiasta mitään. Tietysti olen poistanut väkivaltaiset tahot elämästäni ja myös väkivallan mahdollistajat. Esim. äiti, jonka miesystävä pahoinpiteli minua, ja jota äiti kuitenkin paneskeli. Sama juttu isän ja tämän uuden puolison kanssa, joka sai sekopäisiä raivokohtauksia ja harrasti ihmeellistä alistamista, sekä jatkoi niiden saamista kuolemaansa asti. Myös veli ja veljen ystävät pahoinpitelivät minua pienenä, eikä veli puolustanut. Sama juttu tapahtunut aikuisiällä, mm. veljen vaimon taholta. Piti käydä tuo rumba toistamiseen läpi tajutakseni, että mikään ei ole muuttunut, ikä ei ole tuonut viisautta tai kauneutta, pahus ainoastaan kasvaa sikiämällä.
Tämän tajuttuani olen keskittynyt vain omaan elämääni ja työhöni. Kukaan ei enää pahoinpitele, sillä en päästä ketään lähelleni. Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi tuonut esille, että välittää sinusta? Eli onko niin, että sinun vaikea luottaa, että se on totta?
Saatko apua? Esimerkiksi psykoterapiasta?
No, hän on itse välttelevästi kiintynyt, joten tämäkin vaikuttaa. Hän on kyllä kertonut ja osoittanut että välittää, mutta toisaalta miettii aika paljon myös itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi tuonut esille, että välittää sinusta? Eli onko niin, että sinun vaikea luottaa, että se on totta?
Saatko apua? Esimerkiksi psykoterapiasta?
No, hän on itse välttelevästi kiintynyt, joten tämäkin vaikuttaa. Hän on kyllä kertonut ja osoittanut että välittää, mutta toisaalta miettii aika paljon myös itseään.
Hyvä, että hän tuo esille, että välittää sinusta. Oletteko käyneet pariterapiassa? Ei ole ihme, että sinulla on vaikea luottaa puolisoosi - lapsuuden läheiset ihmissuhteet ovat olleet turvattomia. Onko teillä lapsia?
Olen pahoillani, että olette joutuneet kokemaN väkivaltaa lapsuuskodeissanne. Olette urheita, kun olette selvinneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi tuonut esille, että välittää sinusta? Eli onko niin, että sinun vaikea luottaa, että se on totta?
Saatko apua? Esimerkiksi psykoterapiasta?
No, hän on itse välttelevästi kiintynyt, joten tämäkin vaikuttaa. Hän on kyllä kertonut ja osoittanut että välittää, mutta toisaalta miettii aika paljon myös itseään.
Hyvä, että hän tuo esille, että välittää sinusta. Oletteko käyneet pariterapiassa? Ei ole ihme, että sinulla on vaikea luottaa puolisoosi - lapsuuden läheiset ihmissuhteet ovat olleet turvattomia. Onko teillä lapsia?
Olemme olleet myös pariterapiassa vaikka en kokenut että siitä olisi ollut paljon apua. Meillä on myös lapsia. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi tuonut esille, että välittää sinusta? Eli onko niin, että sinun vaikea luottaa, että se on totta?
Saatko apua? Esimerkiksi psykoterapiasta?
No, hän on itse välttelevästi kiintynyt, joten tämäkin vaikuttaa. Hän on kyllä kertonut ja osoittanut että välittää, mutta toisaalta miettii aika paljon myös itseään.
Hyvä, että hän tuo esille, että välittää sinusta. Oletteko käyneet pariterapiassa? Ei ole ihme, että sinulla on vaikea luottaa puolisoosi - lapsuuden läheiset ihmissuhteet ovat olleet turvattomia. Onko teillä lapsia?
Olemme olleet myös pariterapiassa vaikka en kokenut että siitä olisi ollut paljon apua. Meillä on myös lapsia. T. Ap
Hyvä, että olette käyneet pariterapiassa. Väkivalta jättää aina jäljet. Tärkeintä on, että huolehdit omasta hyvinvoinnistasi ja pidät itsestäsi huolta. Trauma vaikuttaa muistiin, joten ei ihme, ettet muista lapsuudestasi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi tuonut esille, että välittää sinusta? Eli onko niin, että sinun vaikea luottaa, että se on totta?
Saatko apua? Esimerkiksi psykoterapiasta?
No, hän on itse välttelevästi kiintynyt, joten tämäkin vaikuttaa. Hän on kyllä kertonut ja osoittanut että välittää, mutta toisaalta miettii aika paljon myös itseään.
Hyvä, että hän tuo esille, että välittää sinusta. Oletteko käyneet pariterapiassa? Ei ole ihme, että sinulla on vaikea luottaa puolisoosi - lapsuuden läheiset ihmissuhteet ovat olleet turvattomia. Onko teillä lapsia?
Olemme olleet myös pariterapiassa vaikka en kokenut että siitä olisi ollut paljon apua. Meillä on myös lap
Tätä opettelen kokoajan. Nyt 40+ osaan vähän enemmän pitää huolta itsestäni ja pistää itseäni edelle. En todella muista paljoakaan lapsuudestani, mutta muistan muutaman rajun riitatilanteen, kun isä kävi äitiin käsiksi ja äidiltä murtui ihan käsi. Lisäksi muistan pari tilannetta kun isä aivan yllättäen suuttui minulle ns ilman syytä ja oli väkivaltainen. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän samansuuntaisia kokemuksia, ei kyllä ihan noin pahoja. Muista vanhempien riidelleen kännipäissään, isän lyöneen äidille mustan silmän ja näkymättömiä vammoja. Huutoa ja tappelua oli hyvin usein yöaikaan, koulu meni päin peetä. Jotenkin sain itseni töihin ja sitä kautta vähän ryhtiä elämään. En kykene ihmissuhteisiin, syvä epämuulo muita kohtaan pysyy. Yritän jotenkin sinnitellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kasvoi itseeni asiat sulkenut, ulkopuolinen, välinpitämätön ja ihmissuhteissa kylmä. Olen ja käyttäydyn asiallisesti mutta joskus joidenkin mukaan jäykästi ja pitäisi löysätä, en enää osaa ja en välitä. Tosiaan lähimmäinen tai vieras, ei eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä(kin) on tosi vaikea edes keskustella aiheesta asiallisesti. Varsinkin kun äiti on lapsiaan kohtaan väkivaltainen. Äitimyytti on niin vahva.
Ihmiset ajattelevat omasta kokemuksestaan käsin. Ajatellaan ja siltä pohjalta jankataan, että jokainen äitihän rakastaa lapsiaan. Pyrkii parhaaseen. Ei ole paha, sadistinen ja hullu.
Mutta joillakin meistä on sellainenkin äiti. Tällaisesta kertojaa ei uskota vaan häntä pidetään hulluna ja harhaisena. Varsinkin kun ei edes alkoholilla ole ollut osuutta tilanteisiin.
Isistä täällä(kin) uskotaan mitä tahansa. Mies voi olla paha myös lapsilleen. Mutta nainen eli äiti ei saa olla ihminen. Hänen pitää olla jotenkin ylevämpää, parempaa ja rakastavampaa.
Muuten normaaliäitien kasvattamien ihmisten pieni turvallinen elämänkupla särkyy ja he eivät kestä sitä. Edes sen uhkaa.
Koska kerrot isästäsi, tämä keskustelu varmaan toimii. Itse en voi mihinkään huonon vanhemmuuden keskusteluun edes osallistua, koska ihmiset eivät usko minua.
On hienoa, että elämäsi on nyt parempaa. Niin minunkin. Mutta tietenkin jäljet ovat todellisia ja syviä. Lempeyttä ja hyvyyttä sinulle ap!
Alue: Aihe vapaa
Onko puolisosi tuonut esille, että välittää sinusta? Eli onko niin, että sinun vaikea luottaa, että se on totta?
Saatko apua? Esimerkiksi psykoterapiasta?