Lue keskustelun säännöt.
Mun tarina
25.10.2025 |
Jouduin lapsena muuttelemaan paljon, tulin ero perheestä. Välimatkat oli pitkiä. Välillä olin toisen ja välillä toisen vanhemman luona. Minusta kasvoi ahdistunut ja pelokas. Muut ihmiset menettivät kyvyn ymmärtää historiaani.
En suosittele lapsien tekemistä kenellekkään joka aikoo laittaa lapsen samaan tilanteeseen.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa mennä terapiaan netissä tms. Pääsisit eroon noista nagatiivisista tuntemuksista ja näkisit maailman vähän kauniimpana.
En ole kertonut mistään negatiivisista tuntemuksista. Haluan vain varoittaa vanhemmiksi aikovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa mennä terapiaan netissä tms. Pääsisit eroon noista nagatiivisista tuntemuksista ja näkisit maailman vähän kauniimpana.
En ole kertonut mistään negatiivisista tuntemuksista. Haluan vain varoittaa vanhemmiksi aikovia.
Varoittaa mistä?
Aika lyhyt tarina eikä mitenkään erityisen hyvin kerrottu. Jää pinnalliseksi kun henkilöhahmot ei kehity ja moraalinen loppukaneetti on vain irrallinen toteamus jota muu kerronta ei tue oikeastaan ollenkaan.
En kyllä ymmärrä mitä sä oikein ajat takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin tilanteeseen?
Etkö todella ymmärrä lukemaasi? Minusta tuossa ei ollut mitään ymmärtämisvaikeuksia.
Näitä on tarinoita...
Kerron omani ihan vertaistukena.
Minunkin ongelmia harva ymmärtää. Miten ymmärtäisikään, kun itsellänikin kesti niin kauan oppia niitä ymmärtämään ja nyt kun hiukan ymmärrän, mistä ongelmat johtuvat, en osaa silti niitä ratkaista?
Olin hyvin ahdistunut jo hyvin pienenä, mutta en näyttänyt sitä juuri ulospäin, koska kotonani oli pakko olla kiltti lapsi. Negatiivisia tunteita kuten surua, vihaa, pettymystä ei saanut näyttää, koska se johti isäni raivokohtausten yltymiseen, nöyryyttämiseen ja mahdllisesti muuhunkin.
En pysty kirjoittamaan enempää, koska heti kun aloitan, alan lamaantua. Nämä ovat traumaoireita. Purkaisin mielellään tuntojani kirjoittamalla, koska olen saanut palautetta siitä,e ttä olen hyvä kirjoittamaan, mutta olen liian kipeä kirjoittamaan. Minulla alkaa sydän jyskää, pää tuntuu sumuiselta, kädet vapisevat ja lopulta en jaksa liikuttaa niitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa mennä terapiaan netissä tms. Pääsisit eroon noista nagatiivisista tuntemuksista ja näkisit maailman vähän kauniimpana.
En ole kertonut mistään negatiivisista tuntemuksista. Haluan vain varoittaa vanhemmiksi aikovia.
Varoittaa mistä?
No tietenkin tuosta tilanteesta.
eri
Jaa, ehkä nämä on niitä kokemusasioita. Omat vanhempani ovat aina asuneet erillään ja itse tykkäsin mennä bussilla tai junalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on parempi että vanhemmat eroavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno tarina!
hermanni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä oli vaikeaa?
Ohis:
Luulen, että kyseessä on juurettomuus. Evakon tyttärenä kärsin itsekin siitä pitkään, vaikka asuin samassa paikassa aikuiseksi. Isäni teki nuo evakkoreissut n.kymmenvuotiaana. Vasta nyttemmin, yli kuuskymppisenä olen alkanut ymmärtää tätä. Toisen polven evakkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä oli vaikeaa?
Ohis:
Luulen, että kyseessä on juurettomuus. Evakon tyttärenä kärsin itsekin siitä pitkään, vaikka asuin samassa paikassa aikuiseksi. Isäni teki nuo evakkoreissut n.kymmenvuotiaana. Vasta nyttemmin, yli kuuskymppisenä olen alkanut ymmärtää tätä. Toisen polven evakkona.
Miten isäsi evakkous vaikuttaa sinuun?
Ei kaikille vanhempien ero ole tuollaista
Sun kannattaa mennä terapiaan netissä tms. Pääsisit eroon noista nagatiivisista tuntemuksista ja näkisit maailman vähän kauniimpana.