Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei saa olla vauvakuumetta!
09.08.2011 |
Olen koko ikäni sanonut kaikille etten halua lapsia. Kun tapasin mieheni sovimme hyvin yhteen koska kumpikaan ei halunnut lapsia ja hän ei halua edelleenkään (mies 34v). Viimeisen 6kk aikana olen alkanut ajattelemaan millaista olisi olla raskaana ja vaikka en lapsista vieläkään plajon piittaan ajattelen silti millainen omani olisi. Ja olen siis täällä vauvapalstallakin ja luen teidän vauva-juttujanne.
Onko tämä nyt sitä kuumetta ja miten pääsen tästä eroon! Vai paheneeko iän kanssa vain??
Kommentit (12)
on ongelma ratkennut kun olet liian vanha raskautumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan samassa tilanteessa oleva/ollut?
paheni kunnes sain nyyttini syliin. Uskon vakaasti että jos nyt hautaat haaveesi niin kadut sitä miljoonia kertoja elämäsi aikana. Mä en edes voi kuvailla kuinka upea tuo oma pieni on ja miten se mulle antaa.
Ja ei, en pidä lapsista paitsi omastani enkä ole millään hoito-alalla ym.
paheni kunnes sain nyyttini syliin. Uskon vakaasti että jos nyt hautaat haaveesi niin kadut sitä miljoonia kertoja elämäsi aikana. Mä en edes voi kuvailla kuinka upea tuo oma pieni on ja miten se mulle antaa. Ja ei, en pidä lapsista paitsi omastani enkä ole millään hoito-alalla ym.
minusta tuntuu kuin pettäisin mieheni jos alkaisin painostamaan vauvan tekoon. soveimme seurustellessa (ja olemme olleet kaikki nämä vuodet samaa mieltä ettei lapsia). minulla on ihana parisuhde jota en halua riskeerata oman hormonihuumani vuoksi.
Minäkin luulen, että kun nyt olet alkanut ajatella asiaa, et enää pysty unohtamaan sitä. Kyllä sinä taidat lapsen haluta. Keskustelun paikka miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en koskaan ole ollut oikeastaan lapsirakas. En siis ikinä kurkannut kenenkään vaunuihin tai ottanut lasta syliin. N. 30-vuotiaana ajattelin, että nyt voisin olla valmis äidiksi, mutta ei ollut oikeastaan vauvakuumetta, eikä juuri silloin miestäkään.
Seuraava seurustelusuhde oli pidempi, mutta sellainen, että en siihen voinut lapsia kuvitella (mies oli aina töissä). Lopulta sitten 35-vuotiaana aloin seurustella itseäni jonkin verran vanhemman miehen kanssa, jolla ei myöskään ollut lapsia, kun ei ollut koskaan halunnut. Ja sitten yhtäkkiä me kaksi, jotka eivät lasta olleet halunneet, olimmekin innolla tekemässä vauvaa. Esikoinen syntyi kun varsinaista seurustelua oli takana huikeat 1v4kk. Ja seuraavakin tehtiin sitten heti kohta. Ja ehkä vielä kolmaskin...
Omat vauvat/lapset ovat ihania!! Hiukan on oma asenne lientynyt muitakin lapsia kohtaan, mutta lapsirakkaaksi en itseäni kutsuisi vieläkään. Mies sen sijaan näyttää kyllä sellainen olevan.
parissa vuodessa ei ihan tuo ongelma ratkea:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta puhu. Kerro miehelle että olet ajatellut asiaa mutta painota ettet painosta häntä mihinkään. Anna hänen ajatella ja sulatella uutista ja katso mitä hän päättää. Vaikka kuinka miehesi on ihana niin korvaako hän lapsesi? Minun mieheni on ihana mutta en häntä vaihtaisi lapseeni ikinä.
Miehesi täytyy antaa tottua ajatukseen ja todennäköisesti teillä on vakava keskustelun paikka edessä jos mies ei tosiaan koe haluavansa lapsia _ikinä_.
Kyllä ihmisellä on lupa muuttaa mieltään. Etenkin naisille lapsen tahtominen on aika biologinen juttu jota on (psykologienkin mielestä) hyvin vaikea vastustaa tai järkeillä pois.
Minäkin tyhmyyttäni pauhasin kolmekymppiseksi kaikille että ei minulle lapsia kiitos. Vauvakuume yllätti ja kyllä nolotti, mutta sitten piti priorisoida elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuntuu kuin pettäisin mieheni jos alkaisin painostamaan vauvan tekoon. soveimme seurustellessa (ja olemme olleet kaikki nämä vuodet samaa mieltä ettei lapsia). minulla on ihana parisuhde jota en halua riskeerata oman hormonihuumani vuoksi.
Mieli voi muuttua. Voit sä sanoo miehellesi, ja mun mielestä olis reilua sille kertoa, että haluat ehkä sittenkin lapsen. Voi olla että hän lämpenee sille ajan kuluessa, tai sitten joudut miettimään tahdotko lapsen vai jäädä siihen parisuhteeseen. Parisuhde voi muuttua ajan mittaan vähemmän ihanaksi, jos päätät jäädä ja katkeroidut, koska et voinut saada lasta. On väärin miestäsi kohtaan, jos hän ei saa edes tietää, että olisit halunnut.
Mulla noi vauvakuumeet tulee ja menee, enkä siitä huolestu... sekin voi olla että sun mieli muuttuu takasin. Mä oon tosin ite 24v. ja jo yhden lapsen saanut, joten mulla ei oo "kiire" saada lasta taas.
Miehesi täytyy antaa tottua ajatukseen ja todennäköisesti teillä on vakava keskustelun paikka edessä jos mies ei tosiaan koe haluavansa lapsia _ikinä_. Kyllä ihmisellä on lupa muuttaa mieltään. Etenkin naisille lapsen tahtominen on aika biologinen juttu jota on (psykologienkin mielestä) hyvin vaikea vastustaa tai järkeillä pois. Minäkin tyhmyyttäni pauhasin kolmekymppiseksi kaikille että ei minulle lapsia kiitos. Vauvakuume yllätti ja kyllä nolotti, mutta sitten piti priorisoida elämä.
nolottaa puhua miehelle ja perheelle/ystäville kun olen vuosikaudet "suu vaahdossa" selvittänyt ettei lapsia.
lisäksi en voisi kuvitella rikkovani parisuhdetta lapsen vuoksi jota minulla ei ole. vaikka varmasti olemassaolevan lapsen laittaa puolison edelle, en vauvakuumettani osaisi asettaa samalle viivalle. jos mieheni sanoisi ei, hautaisin väkisin kuumeeni
kuukauden päästä 31v.