En saa sitä ukkomiestä mielestäni! :(

Elikkä, mulla oli ns. seksisuhde mieheen n.7-8 vuotta sitten, joka alkoi yhdenillan hömppäilystä. Tavattiin sattumalta samassa porukassa, ja ihastuin sikäli! Sinä kesänä nähtiin paljon, juteltiin, nukuttiin kainaloikkain... KUNNES.. Sain tietää hänen seurustelevan. Noh,aloin sitten itsekkin seurustelemaan piakkoin, mutta molemmat kaivattiin toistemme läheisyyttä! Ja pettämiseenhän se tie vei, molemmin puolin. Kummankaan kumppani ei saanut tästä tietää. Joku kemia meitä veti aina yhteen, mielessä kummallakin toisemme aina,päivittäin.



En tiedä miksi ei koskaan päädytty yhteen, haluttiinko pitää vaan se jännitys ja kemia mikä oli aina nähdessä?



Minä sain tänä aikana lapsia, hän sai lapsen ja meni naimisiin... oli pari vuotta välissä kun ei tavattu ollenkaan, ei edes sattumalta. Satunnaisia kahvitteluyrityksiä oli, mutta eivät sopineet molempien aikatauluihin.



Nyt sitten sattumalta törmättiin,ja voi luoja sitä sydämen pamppailua ja SE SAMA TUNNE! kylmät väreet pitkin selkää... se sama ihana mies,hieman muuttuneena, mutta kuitenkin. Sain häneltä viestiä kuinka jollain tavalla hän edelleenkin rakastaa ja kuinka hän oli pari päivää töissä ihan pasmat sekaisin minut nähdessään,kuinka naiselliseks olin muuttunut.



Hän on tiiviisti pitäny yhteyttä ja haluaisi kahvitella,yökyläillä ym. väittää avioliiton olevan lopussa, ja haluavansa nauttia elämästä, johon kuuluisi minun kanssa läheisyys.



Mikä tunne vetää kuitenkin minut tästä kaikesta, mitä olen pitkään halunnut, kauemmas? Se,että on nykyään aviomies? Se, että sai lisää lapsia? Se,että pelkään menettäväni sen saman huuman mikä oli monta vuotta sitten tai pelkään pettyväni etten kelpaakkaan hänelle enää samalla tavalla?

MIKÄ?! Ja kun luulin, että hän on se mitä todella haluan ja kaipaan.