Lue keskustelun säännöt.
Jos tietäisit etukäteen, että lapsesi tulee elämään onnettoman elämän, hankkisitko silti lapset, jotta saisit olla äiti/isä?
19.10.2025 |
Millä perustelet valintasi?
Näetkö tekosi oikeutettuna lasta kohtaan?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja minä tietäisin tämän koska?
Synnyttäisit vammaisen?
Vierailija kirjoitti:
Ja minä tietäisin tämän koska?
No sanotaan vaikka näin että on 33,3 prosentin todennäköisyys, että lapsesi tulee olemaan jotakuinkin onneton. Tuo on ainakin tilastollisesti lähellä totuutta. Hommaatko lapsia tietäen tämän?
Jos olisin tiennyt että minulla tulee menemään kaikki päin helvettiä, olisin hirttänyt itseni napanuoraan.
En tietenkään.
Mä tiesin että musta tulee surkea vanhempi. Olisi pitänyt luottaa siihen tuntemukseen ja toimia sen mukaan.
Mutta en mä silti varsinaisesti kadu kahta ihanaa yliopisto-opiskelijaani, joista olen todella ylpeä. Heillä onneksi on voimaa elää kuten itse haluavat eikä kuten sovinistit yrittävät pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihan hirveä vanhempi jos tämän tekisi vaikka tietäisi mihin johtaisi tämä. Tappaisin kyllä vanhempani jos tämän tietoisesti tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään.
Mä tiesin että musta tulee surkea vanhempi. Olisi pitänyt luottaa siihen tuntemukseen ja toimia sen mukaan.
Mutta en mä silti varsinaisesti kadu kahta ihanaa yliopisto-opiskelijaani, joista olen todella ylpeä. Heillä onneksi on voimaa elää kuten itse haluavat eikä kuten sovinistit yrittävät pakottaa.
Mutta mitä jos heidän elämänsä menee pilalle vasta opintojen jälkeen? Päihdeongelmaa, työttömyyttä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä tietäisin tämän koska?
Synnyttäisit vammaisen?
Mitäpä jos terveenä syntynyt lapsi myöhemmin vammautuu esim onnettomuudessa ? Olisko pitänyt jättää kaiken varalta tekemättä ? Entä jos itse vammautuu onnettomuudessa tai sairastuu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on taas jonkun hullun aloitus. 🤮🤮🤮🤮🤮🤮
No eiköhän kaikki vanhemmat jollain tavalla tajua sen että oman lapsen elämästä ei välttämättä tule mitenkään hienoa ja tekee silti niitä lapsia tähän maailmaan. Itsekästä pakottaa joku tähän maailmaan vaan koska haluaa olla vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lapsellinen ajatus, että elämä olisi pelkästään onnea ja auvoa tai pelkästään kurjuutta. Eikös jokaisen elämässä ole sekä että.
Onnellisuus on lähinnä asennekysymys. Elämä on niin hyvää kuin millaiseksi sen teet niillä resursseilla, joita käytössäsi on.
Tältä alustalta näkee, että monen elämänasenne on naama nurinpäin vittuilu ja kaikesta katkeroituminen, identiteetin rakentaminen sairauksien tai vttu allergioiden varaan tai sen varaan, montako sikiötä on puskenut itsestään ulos tai paljonko tilillä on rahaa.
Ihmiset asettuvat mutakuoppaan kokemaan itsensä huonoksi tai kaltoinkohdelluksi sen sijaan, että olisivat oman elämänsä subjekteja.
Onni on sitä, että ei vertaile itseään muiden kulissielämään ja ryve hedelmättömässä itsesäälissä ja TRAUMOISSA.
Mitä jos aapee tiedostat että olet moukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään.
Mä tiesin että musta tulee surkea vanhempi. Olisi pitänyt luottaa siihen tuntemukseen ja toimia sen mukaan.
Mutta en mä silti varsinaisesti kadu kahta ihanaa yliopisto-opiskelijaani, joista olen todella ylpeä. Heillä onneksi on voimaa elää kuten itse haluavat eikä kuten sovinistit yrittävät pakottaa.
Mutta mitä jos heidän elämänsä menee pilalle vasta opintojen jälkeen? Päihdeongelmaa, työttömyyttä tms.
MIllä tavoin elämä menee noista pilalle? Jokainen tulee kokemaan päihdeongelmaa ainakin välillisesti ja työttömyyttä, eikä nuo ole mitään maailmanlopun murheita. Elämään kuuluvat erilaiset asiat.
Kumpikaan heistä ei ole niin toope, että alkaisi käyttää päihteitä, eikä suvussa ole riippuvuusgeenejä. Miksi helvetissä pitäisi moneen kertaan olemattomat asiat surra? Eikö riitä, että ne käsitellään sitten jos niihin törmätään?
Kaikki ihmisethän ovat jossain määrin onnettomia, ainakin välillä. Tuossa tulee heti ajatus, että haluaa yrittää tehdä kaikkensa sen onnettomuuden vähentämiseksi ja onnellisuuden lisäämiseksi.
Vastaukseni on kyllä. Onneton elämä on parempi kuin ei elämää ollenkaan.
P.S. Vammainen / sairas ihminen ei automaattisesti ole onneton.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Nykymaailmaan ei kannata tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas jonkun hullun aloitus. 🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Joo, sellaisen vatvojan, joka käyttää kaiken energiansa elämän pelkäämiseen ja välttelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Aika lapsellinen ajatus, että elämä olisi pelkästään onnea ja auvoa tai pelkästään kurjuutta. Eikös jokaisen elämässä ole sekä että.
Onnellisuus on lähinnä asennekysymys. Elämä on niin hyvää kuin millaiseksi sen teet niillä resursseilla, joita käytössäsi on.
Tältä alustalta näkee, että monen elämänasenne on naama nurinpäin vittuilu ja kaikesta katkeroituminen, identiteetin rakentaminen sairauksien tai vttu allergioiden varaan tai sen varaan, montako sikiötä on puskenut itsestään ulos tai paljonko tilillä on rahaa.
Ihmiset asettuvat mutakuoppaan kokemaan itsensä huonoksi tai kaltoinkohdelluksi sen sijaan, että olisivat oman elämänsä subjekteja.
Onni on sitä, että ei vertaile itseään muiden kulissielämään ja ryve hedelmättömässä itsesäälissä ja TRAUMOISSA.
"Onni on asenne"
Onnella ei maksa laskuja, hanki ruokaa ja saa hoitoa sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas jonkun hullun aloitus. 🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Neuroottisuus on mt-ongelma muttei todennäköisesti psykoottistasoinen. Ap saisi kyllä hoitoa tuohon jos viitsisi varata lääkäriajan. Neurooseihin auttaa siedätyshoito ja kognitiivinen psykoterapia.
?