Menee hermot (omasta tahdostaan) lapsettomiin ystäviin

kommentti olikin sit todella aikuismainen.

'En ehdi tehdä mitään kun käyn töissä, vitsi kun ei oo uutta talvitakkia, haluaisin mennä katsomaan sitä leffaa mutta mieheni haluaa mennä katsomaan toista jne." Ei välillä uskoisi että on aikuiset ihmiset kyseessä.

'En ehdi tehdä mitään kun käyn töissä, vitsi kun ei oo uutta talvitakkia, haluaisin mennä katsomaan sitä leffaa mutta mieheni haluaa mennä katsomaan toista jne." Ei välillä uskoisi että on aikuiset ihmiset kyseessä.

Mistä sinun mielestäsi pitäisi keskustella?

on halunnut lainata meidän hurmaavaa 5 v :sta tyttöämme. Elättelen toiveita, että tämä olisi merkki halusta lisääntyä lähiaikoina.

Ihan noi arkisilta asioilta kuulostaa. Tosin ei niistä tarvii isoa ongelmaa tehdä. Sulla taitaa olla ap pipo kireellä, jos noi häiritsee sun elämää, vai kenties haluaisit vielä itse elää tuota samaa...

Minä ehtisin vaikka mitä, jos minulla olisi kaikki illat vapaita niinkuin päivätyössä käyvillä, lapsettomilla ystävillä. Talvitakilla ei niin väliä, kunhan lämmittää. Ja vitsi kun pääsisi edes joskus miehen kanssa elokuviin.

Toivottavasti sulla on vasta ihan pieni vauva. Jos niin, niin sulla on vielä toivoa. Onko ehkä ainoa asia mistä osaat puhua lapsesi? Onko kenteis lapsesi hyvin puettu, mutta itse kuljet ryysyissä? Elätkö elämääsi vain ja ainoastaan lapsesi ja ehkä lisäksi miehesi kautta?

Ja he eivät jaksa töiden jälkeen! Jaksa häh! Onhan minunkin jaksettava 24/7. Lomailen silloin kun olen synnyttämässä yötä sairaalassa =) ihanaa, mutta raskasta aikaa tämä kun on pienet lapset.

Kyllä minä ehtisin. Jos minulla olisi illat vapaita. Jos minä pääsisin elokuviin.

Mutta huvittaa vaan, muistan kyllä kun olin itsekin samanlainen ennen lapsen saamista. Ei omaa elämää tarvitse jättää elämättä lapsen saamisen jälkeen, mutta kyllähän se sanonta on totta että lapsen saatuaan sitä on oman elämänsä pääroolissa maksimissaan 10 minuutin pätkissä.

Elämäntilanteet ovat erilaiset ja siitä johtuen myös ongelmat ovat erilaisia.



Suvaitsevaisuutta, suvaitsevaisuutta.



Varmasti AP:täkin harmittaa joku asia, mutta siihenpä voisi vedota, että mitäs sitä harmittelet, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä joilla menee niin paljon huonommin.

Minä ehtisin vaikka mitä, jos minulla olisi kaikki illat vapaita niinkuin päivätyössä käyvillä, lapsettomilla ystävillä. Talvitakilla ei niin väliä, kunhan lämmittää. Ja vitsi kun pääsisi edes joskus miehen kanssa elokuviin.

Järjestä sitä aikaa miehesi kanssa.

Oma johtopäätöksesi näiden kahden asian korrelaatiosta sen sijaan on aika naurettava ja yksioikoinen, voisin sanoa jopa lapsellinen.



Itse tunnen paljon ihmisiä, niin lapsettomia kuin lapsellisiakin (ollaan hivenen päälle kolmekymppisiä, useimmat akateemisia) ja näissä ihmisissä on kyspiä ja kypsymättömältä vaikuttavia niin lapsiperheellisissä kuin lapsettomissa/sinkuissakin. Toki lapsensaanti aina muuttaa jollain tavalla arvomaailmaa, mutta ei se tyhmästä tee älykästä tai kypsymättömästä autoomaattisesti kypsää.



Ihan käsittämättömän typerä on sen sijaan kommentti "tekisivät lapsia ja kasvaisivat". Lapsia ei koskaan pidä tehdä, jos ei aidosti halua perhettä perustaa. Lastenteko ei tosiaan ole mikään pakollinen asia elämässä.



Anteeksi nyt vaan, mutta en ihmettele, jos ystäväpiirissäsi on yllä mainittujen hölmöjen kommenttien viljelijöitä; et vaikuta penaalin terävimmältä kynältä itsekään. Ja ilmiselvästi olet näitä "minun elämässäni asiat menee näin, sen on oltava paras ratkaisu muillekin"-ihmisiä.



ps. Itse olen muuten huomannut, että usein lapsettomien tai sellaisten, joiden lapset ovat jo vähän isompia, keskustelut ovat paljon laaja-alaisempia ja etten sanoisi älyllisempiä kuin niiden, jotka elävät pahimmassa vauva-hormooni-höyryssä ja keskustelevat lähinnä vaippavaihtoehdoista, vauvauinneista ja korvatulehduskierteistä

Ei kai lapsettomien ihmisten sen takia tarvitse sanojaan varoa. Ja kyllä minuakin on ennen lapsiakin töiden jälkeen väsyttänyt.



Jotenkin itsekeskeistä tuo valitus.



t. se neljän lapsen äiti

sikäli mikäli joku luotettava hoitaisi lapsia ja ei olisi aivan pientä vauvaa imetyksessä.



Ei se ole minuuden menettämistä välttämättä, vaan taipumista ja joustamista ilman katkeamista, silloin kun on pieniä lapsia ja suku kaukana tai välinpitämätöntä. Kaikilla ei ole lapset hoidossa ja äiti harrasta.

omaan napaansa, eivätkä ymmärrä ottaa toisen kokemusmaailmaa huomioon kommenteissaan...Ja ap:ko sitten osaa? Salli mun nauraa.



Lapsettomilla ystävilläsi on oikeus olla väsyneitä/viitsimättömiä työpäivänsä jälkeen, ja heidän syynsä se ei todellakaan ole, jos sinun elämäsi lapsinesi on "vielä rankempaa" ja sinun "on vaan pakko jaksaa". Ehkäpä he eivät tee lapsia juuri siksi, etteivät halua asettaa itseään sinun (perheellisen) velvollisuuksiin ja asemaan. Se on heidän oikeutensa. Sinä olet itse tehnyt päätökset perheellistymisestäsi, ja totta on, että nyt sinulla on enemmän jaksettavaa kuin näillä lapsettomilla...So? Kuule kehitysmaassa on tälläkin hetkellä 12 lapsen yksinhuoltajaäiti, joka sairastaa HIV:tä ilman lääkitystä ja tekee silti 12 tunnin työpäivää joka päivä. Arvaa vaan, väsyttääkö häntä vähän enemmän kuin sinua? Joten älä vaan koskaan päästä suustasi, ettet jaksaisi tai sinua ei huvittaisi tehdä jotain.



Kasva sinä ap itse hieman, ja opettele sinä katsomaan asioita muidenkin perspektiivistä kuin omastasi.

Olen onnellinen lapsestani. Huvittaa vaan katsella millainen ihminen on ennen perheen perustamista. Omat asiat on niin tärkeitä ja muitakin pitäisi nämä pikku ongelmat kiinnostaa. Toki on raskasta ja väsyttää vaikkei olisi perhettä, mutta sitten vasta välillä väsyttääkin kun on lapsia. Get it?

oot kai ap provo, tai sitten vaan ihan helvetin kateellinen ja katkera lapsettomille ystävillesi joiden elämässä ei tarvitse stressata lapsen paskavaipoilla ynnä muilla elämän suurilla ongelmilla.



JOkainen elää tyylillään. Kun luen juttujasi, on vaikea kuvitella että kukaan lapseton katsoisi sinua ja ajattelisi: "juuri tuollaista elämää minäkin haluan; koskaan ei pääse mihinkään, ei ehdi mitään ja ainut sisältö on lapset ja niiden hoito"......että mietihän itse nyt kaksi kertaa. Mikä on ongelmasi, OIKEASTI?!?

jatkuva kavereiden tapaaminen, harrastuksissa ravaaminen, pari kertaa viikossa viihteellä käynti... työ/koulupäivien jälkeen oli. Vaikka tuosta ajasta elämässäni on jo lähes 10v.



Toki tämä lapsiperhearki on väsyttävää. Mutta en haluaisi palata siihen entiseen, en enää jaksaisi sitä jatkuvaa menemistä. Nyt on kiva olla kotona, tavallaan rauhassa;)

Olen onnellinen lapsestani. Huvittaa vaan katsella millainen ihminen on ennen perheen perustamista. Omat asiat on niin tärkeitä ja muitakin pitäisi nämä pikku ongelmat kiinnostaa. Toki on raskasta ja väsyttää vaikkei olisi perhettä, mutta sitten vasta välillä väsyttääkin kun on lapsia. Get it?