Eksyin lukemaan kuolleiden lasten muistoksi tehtyjä sivustoja eikä itkusta tule loppua

Oma pieni nukkuu tuolla ja pelkästään noiden sivujen lukeminen syöksi minut ihan tolaltani. Olen niin äärettömän pahoillani noiden lasten vanhempien puolesta ja muidenkin heidän läheistensä. Tunnen huonoa omaatuntoa, kun taas rähjäsin tänään uhmikselle, joka on kuitenkin niin pieni, pieni ja viaton. Ja joku toinen kokee jotain tuollaista. Miten ikinä lapsen kuolemasta voi selvitä. Muut lapset pitävät ehkä elämänsyrjässä kiinni, mutta entä ainokaisen? Osanottoni kaikille tuon pahimman mahdollisen tilanteen kokeneille. Vasta äitinä itse voin todella samaistua tuohon sanontaan, että lapsen kuolema todella on pahinta, mitä voi tapahtua.