Mun koko elämä on yhden kortin varassa.
Nimittäin mieheni. Jos hänet menetän, multa menee kaikki. Rakkain ihminen, perheen luja pää, henkinen kantti ja jaksaminen loppuu, ainoa ystäväni. Lapset pitävät minut varmasti hengissä, mutta ilman miestäni, luhistun.
Kommentit (49)
Tuo ei ole mikään normaalitilanne.
minä kun olen itseriittoista lajia
mutta kukin tavallaan
Tota kutsutaan läheisriippuvaisuudeksi.
Ja siitä voi parantua.
Tarkista käsite. Läheisriippuva = KANSSAriippuva, esim. alkoholistin puoliso on yleensä läheisriippuvainen
ei tarkoita sitä, että ilman toista osapuolta luhistuu kokonaan ja kokee menettävänsä kaiken elämässään. Se on riippuvuutta eikä rakkautta.
Naapurissa asunut mummo antoi minulle pari vuotta sitten oikein hyvän ohjeen (olin hänen luonaan "papan" kuoleman jälkeen setvimässä erinäisiä paperiasioita kun hän ei itse niistä mitään ymmärtänyt): "älä sinä tyttö kulta tee koskaan näin suurta virhettä kuin minä, että heittäydyt täysin miehen varaan. Mitä minä nyt teen kun pappa kuoli ja hän on aina hoitanut kaikki asiat?".
Jos minulle kävisi niin ikävästi, että mies kuolisi tai muuten jättäisi niin kova isku ja suruhan se olisi, mutta minä selviytyisin kyllä. Ihan lastenkin takia.
viestinsä lähinnä hyvän suhteen ylistyksenä kuin riippuvuuden merkkinä. Niin harvoilla on enää noin mahtavaa suhdetta.
.. harvat nimittäin uskaltavat tänä päivänä olla (edes terveessä mielessä) riippuvaisia toisesta, rakkaasta ihmisestä. Olemme mieheni kanssa menettäneet esikoislapsemme ja useasti olen miettinyt, että jos menettäisin vielä miehenikin, ei olisi enää mitään syytä jaksaa... sittemmin elämälleni on tullut paljon muitakin syitä ja merkityksiä. Yhä kuitenkin tunnen olevani riippuvainen miehestäni.... siksi, että hän on minulle rakas. Samoja ajatuksia myös miehelläni. Tiedän kuitenkin, että tosi paikan tullen pärjään myös omillani. Sitä on sinunkin syytä pohtia.
Ajattelen tavallaan juuri niin kuin sinä...
Nimittäin mieheni. Jos hänet menetän, multa menee kaikki. Rakkain ihminen, perheen luja pää, henkinen kantti ja jaksaminen loppuu, ainoa ystäväni. Lapset pitävät minut varmasti hengissä, mutta ilman miestäni, luhistun.
Mutta tiedän, että myös mieheni ajattelee minusta samoin ja siksi homma on tasapainossa. Rakastamme toisiamme ja se on se juttu.
Yksin emme ole niin vahvoja kuin yhdessä... siitä tässä kaikessa on kyse.
sanoi että luhistuisi ja kaikki on miehen varassa. Siis lasten takia pysyttelisi hengissä mutta olisi sitten koko ajan onneton. Ei se ole mikään mahtava suhde vaan ap on miehestään liian riippuvainen. Varmasti he rakastavat toisiaan mutta ei ole kellekään hyväksi että oma elämä on jonkun toisen ihmisen varassa.
kokenut muita menetyksiä elämässäsi? Jos kokee niitä enemmän niin niistä tietää selviytyvänsä, jos ei ole aiempaa kokemusta niin sitä luulee maailman loppuvan jos jotain kamalaa tapahtuu. Ei se lopu. Oikeasti.
Vai onko kyse oikeasti siitä että olisit riippuvainen miehestäsi? Kuten joku mainitsi täällä, se ei ole rakkautta. Rakkaus mitataan siinä kuinka paljon itse haluaa antaa toiselle, eikä siinä kuinka paljon tarvitsee toista.
Mutta tosiaan jos kyse on vain siitä ettei sinulla ole kokemusta menettämisestä niin turha pelätä tulevaa. Ihmisellä on merkillisiä voimavaroja jos on tarpeeksi sisäistä maailmaa.
Mieheni sairastui kymmenen vuotta sitten vakavasti ja jouduin käsittelemään pahimpiakin pelkojani, eli mitä tekisin, jos mieheni kuolisi.
Sairaudesta selvittiin, mutta pelko jäi iholle...En tiedä vieläkään, kuinka selviäisin ilman miestäni, vaikka mieheni on oikeasti meistä kahdesta se, joka tarvitsee enemmän huolenpitoa ja hoitoa.
Tavallaan minustakin parisuhteessa molemmat ovat riippuvaisia toisistaan, ja kyllä varmaan monen elämä luhistuisi ainakin joksiskin ajaksi jos puoliso yhtäkiiä jätääisi tai kuolisi.
Mutta ehkä tuo riippuvuus on ongelma vasta silloin kun toinen ei olekaan niin kiinni sinussa vaan tunne on yksipuolinen. Jos toinen tarvitsee vapautta ja toinen ei, niin siitä voi tulla ongelmia..
koska on raskasta olla riippuvaisen ihmisen elämänsisältö, varsinkin jos itsellä on myös muuta elämää ja ystäviä.
Tuo että hän on ainoa ystäväsi kuulosti minusta kyllä todella pahalta, suorastaan sairaalta. Aito rakkaus on antamista, ei ottamista.
Oma mieheni on minusta taloudellisesti (ei käy töissä), sosiaalisesta (hyvin vähän muita ihmiskontakteja) ja seksuaalisesti riippuvainen. Aion erota.
Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä - usein puolisosta, lähimmäisestä tai asiakkaasta. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.
Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.
Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille.
Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi joko ihmissuhteissa tai työssä. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa. Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Siksi hän usein masentuu, stressaantuu tai menettää elämänhalunsa.
Läheisriippuvuuden kehittymisen taustalla voi olla lapsuudenaikaisia kokemuksia hylätyksi tulemisesta, turvattomuudesta, tuen ja rohkaisun puutteesta, vanhempien liiallisista vaatimuksista tai sitomisesta tai toisaalta liiallisesta sallimisesta. Läheisriippuvainen voi olla päihdeongelmaisen lapsi tai puoliso. Usein hän työskentelee hoitoalalla.
Toipumisessa pyritään löytämään terve aikuisuus, johon kuuluvat hyvät vuorovaikutussuhteet, kyky kieltäytyä toisten painostuksesta sekä toisten huomioonottaminen ja hoitaminen kuitenkaan itseä uhraamatta. Siihen kuuluvat elämän tarkoituksellisuus, terveet valinnat ja vastuullisuus. Tärkeä on myös tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan tapahtumiin omalla käyttäytymisellään. 
Ok, kirjoitin aloitukseni raflaavaan sävyyn, myönnän. Mutta. Totuus on se, että elettyä elämää on takana paljon. Rillumavuodet on vietetty. Olen nähnyt paljon, liian paljon, miessuhteita ja olen kokenut paljon erilaisia menetyksiä.
Mieheni on ylivoimaisesti paras asia mitä minulle on koskaan tapahtunut. Hänen kauttaan olen ensimmäistä kertaa kokenut luottamuksen, rakkauden ja aidon välittämisen toisesta ihmisestä. Hänen kanssaan olemme myös kokeneet lapsen menetyksen, mutta meillä on myös muita lapsia ja vankka perhe.
Kyllä, koen että luhistuisin ilman miestäni. En tiedä olisiko tila kuinka totaalinen ja kestäisikö lopun elämääni. Mutta, en halua kuvitella elämää ilman rakastani enkä voi kuvitella myöskään pyristeleväni väkivalloin irti tästä tunteesta, että joku (lasten lisäksi) on minulle näin mielettömän tärkeä.
ap
Onko ap jo huomannut miehessä lähtöaikeita, vai miksi tämä paatos?
Sujuuko seksi? Minkä ikäisiä lapset? Kunnon mies todennäköisesti odottaa että lapset ovat kouluiässä ja lähtee silloin tällaisesta suhteesta.
läheisyys koetaan heti sairaudeksi, joka on nimetty läheisriippuvuudeksi.
Toi on ihan normaalia! Ap rakastaan miestään ja hyvä niin!
ketjussa diagnosoidaan lähesriippuvaiseksi. Tiedä häntä. Itse teen joka vuosi pari viikon mitteista omaa reissua omien kavereiden kanssa, hän samoin. Meillä on omat erilliset harrastukset. Vietämmme aikaa kahdestaan, yksin ja perheenä. Silti elämäni olisi täysin mennetty, jos hänet menettäisin.
Minua helpotti vähän, että tehtiin esiim. testamentti ja hoitotestamatti, että ei tarvitse ns. jäljellejäävien huolehtia. Elämä jatkuisi, mutta minun sisus kuolisi.
mies ei hoida mitään meidän asioita minun puolestani. Hoitelemme joitain asioita yhdessä, joitain erikseen. Emme omista yhteistä pankkitiliä - en ole hänestä riippuvainen taloudellisesti enkä asioiden hoidossa. Käyn hyvässä työssä kuten miehenikin, harrastan omia harrastuksia, omaan omat ystävät jne.
Mutta olen näiden 13 vuoden aikana rakentanut häneen onnellisen riippuvuuden. Ja ilman sitä olisin hukassa, kyllä!
ap
Ei elämä voi olla yhdestä miehestä kiinni. Kaikista pääsee yli aivan varmasti.
Miehesihän voi vaikka kuolla huomispäivänä, miten oikein aikoisit selvitä?
Fiksu nainen ei ikinä laske elämäänsä yhdenkään miehen varaan.