Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä aloitus vain niille jotka eivät ajattele kaikkea täysin rationaalisesti.
04.09.2011 |
Minun ei pitänyt raskautua luomuna.
Meillä on 2 lasta (molemmat hormoneilla tehty) ja ilman ehkäisyä olen ollut "vuosisatoja".
Lapsiluku oli muutenkin noiden 2:n jälkeen täynnä.
Yht'äkkiä kuitenkin simsalabim, olin raskaana.
Ihmettelin (ja ihmettelen edelleen), että miten ihmeessä se voi olla mahdollista.
No toki tiedän, että miten noin niinkuin periaatteessa ;-), mutta silti.
Lisäksi yksikään järkisyy ei puoltanut lapsen pitämistä.
Vastaan olivat talous, jaksaminen, asunto, auto, työtilanteet ja mies.
Päätin kuitenkin pitää lapsen vastoin kaikkea järkeä.
En edes itselleni ole osannut selittää, että miksi.
Nyt kun la lähestyy ja lapsi syntyy neljän päivän sisällä, niin mielessä pyörii kaikenlaista.
Siskoni mies kuoli viime viikonloppuna syöpään.
Ensimmäisestä diagnoosista oli ehtinyt kulua vain n. 6 viikkoa, kunnes noutaja tuli.
Hautajaiset ovat ensi lauantaina.
Olen tässä pienessä hormonihuuruisessa päässäni miettinytkin,
että onko tuo surullinen tapaus syy vai seuraus tälle meidän vauvauutisellemme.
Siis saiko joku ihme voima minut pitämään lapsen, koska tuollainen asia oli jokatapauksessa tulossa?
Vai saiko siskoni mies syövän siksi koska päätin itsekkäästi pitää lapsen
ja silloin on lähipiiristä "poistettava" joku?
Tiedän, että järjellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
On vain liian outoa sattumaa nämä 2 tapausta.
En edes pääse siskon miehen hautajaisiin, koska olen luultavasti juuri silloin synnärillä.
Kommentit (16)
ja sä kuvittelet jonkun ylemmän voiman ehtivän plänäämään omituisia sattumia kaikille? Ei kuullosta kauhean järkevälle eikä myöskään yliluonnolliselle sattumalle. Jonkun on aika syntyä ja jonkun lähteä. Syntymiä tapahtuu 4 sekunnissa ja suunnilleen samaan tahtiin täältä lähdetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin esikoinen sai alkunsa samana keväänä kuin miehen mummo sairasti ja kuoli, olin hautajaisissa 3. kuulla raskaana.
Mutta kun ihminen on 90-vuotias, on aika todennäköistä, että kuolee lähivuosina ja toisaalta lapsenlapset kaikki olivat siinä 30 kieppeillä, eli lapsia syntyi sukuun.
Syöpäkuolema tietysti on yllättävämpi, kun sattuu nuoremmalle.
Yhdistelin täysin käsittämättömästi eri asioita.
mutta en näe kyllä noiden kahden asian välillä mitään syy-seuraus-suhdetta.
Voit keskustella asiasta vaikka neuvolassa, jos tuollaiset ajatuksen pyörivät päässä.
Koska av-mammathan ovat perinteisesti tosi rationaalisia, eivätkä voi myöntää muuta. Ja siten eivät viitsi avata tätä ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tosiaan hormonihuuruissasi ajattelet vähän sekavia. Ja kun läheiseni kuoli muutama vuosi sitten, ajattelin minäkin jotain, että tuleva lapseni on sitten inkarnaatio. Se oli jotenkin lohduttavaa. Ja ihan tervejärkinen olen.
Hui, mikä hyytävä ajatus.
Sen sijaan voisin sopivassa mielentilassa uskoakin siihen, että vauvasi "on tarkoitettu" tuomaan uutta hyvää teidän sukunne elämään, vaikka sitten siskon miehen kuolemasta aiheutuvan surun vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole muuta kuin irrationaalisia akkoja.
Kummatkin yhteiset isovanhempamme ja yksi setä. serkusten lapsia on 3, ja kaikki kuolemat tapahtuneet puolen vuoden sisällä vauvan syntymästä! Olenkin oskus miettinyt onko asioilla jokin yhteys... todennäköisesti kuitenkin vain sattumaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut elämän puolella, siksi valitsit pitää lapsen vaikka järkesi sanoi toisin. Ja siksi sinusta tuntuu niin oudolta (että etsit sille merkitystä vaikka sitä ei varmastikaan ole muuten kuin teille kaikille subjektiivisesti) että jonkun läheltä osaksi tuli kuolla.
On normaalia että sinun tilassasi oleva nainen ajattelee vähän outoja latuja, ja nimenomaan tällaisista elämän aiheista.
Mutta jos alkaa tuntua siltä että näin TODELLA on ja alat nähdä merkityksiä siellä ja täällä, se oikeasti on psykoosin oire ja kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa, mieli voi olla hajoamassa. Siihenkin on riski tässä tilanteessa kun lapsi syntyy ja se on vähän kaksiteräinen siunaus.
samaan sukuun syntyy uusi ja joku poistuu. Ollaan tätä joskus puitu ja tapauksia oli uskomattoman monta ihan vain kolmen ihmisen kesken jaettavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suru saa aikaan tällaisia ajatuksia, myös huolesi siskostasi. Lisäksi saat kohta lapsen, mikä on myös tietysti iso mullistus.
Jaksamista sinulle ja läheisillesi!
Mutta Ap:llä heittää hiukan tavallista vakavammin. Et ole mihinkään syyllinen ainakaan, hyvä Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se yhteys ei kyllä olisi tuollainen millaiseksi sen ajattelet. Niin minä ajattelen. Ajattelen mieluummin, että kaikella on tarkoituksensa.
Mutta syöpä ei ole sinun syytäsi.
Alue: Aihe vapaa
saa ihmisen pään sekaisin ja miettimään kaikenlaista, vaikka järki sanoo ettei siinä ole mitään mieltä.
Minä raskauduin melkein päivälleen samaan aikaan kun miehen äiti äkillisesti kuoli. Olin ihan päästäni sekaisin, ajattelin juurikin kuten ap, että oliko vauvalla jokin tarkoitus tulla syntymään juuri tähän hetkeen. Minä myös aistin aivan selkeästi tämän menehtyneen ihmisen läsnäolon talossa, jossa hän menehtyi - ja tiedän ettei se ole mahdollista.
Ei ap mitään hätää - kohta synnytät ja pahimmat hormonimyrskyt laantuvat. Ihmisen mielellä on joskus tarve nähdä asioita, joita ei ole olemassa, enkä tiedä tarvitseeko sitä sen enempää miettiä. Antaa mielen tehdä työtänsä niin aisat tulee käsiteltyä. Minun kohdallani, esimerkiksi, koen vieläkin tämän jonkinlaisen läsnäolon. Ei ole montaa päivää siitä, kun syötin vauvaa yöllä samassa huoneessa, jossa tämä ihminen kuoli. Aivan selkeästi joku istahti vastapäiseen tuoliin ja jäi katselemaan minua ja vauvaa. Hymyilin hänelle ja näytin, että tässä tämä pieni vauva on, sinun lapsenlapsesi, ja sinä saat nähdä hänen kasvavan, koska tulemme vielä usein käymään. Onhan tuo kaikki aivan täysin hullua, mutta ei sillä ole merkitystä. Minulle tuollainen harhanäky toi lohtua ja auttoi taas käsittelemään surua ja menetystä. Silloin se täytti tehtävänsä.