Onko jotain, mitä aikuistuvalle lapselle kannattaisi opettaa oman talouden hallinnasta ja rahankäytöstä?

Kela, vakuutukset, verotus, tuotetakuu. Perusasiat näistä. 

Säästäminen, budjetointi ja sijoitus. Järkevä kuluttaminen. 

Kela ja sossu.

- 10% säästöön

- 30% huvituksiin ja ei välttämättömiin menoihin 

- 60% pakollisiin menoihin kuten asuminen, ruoka jne

Asumisratkaisut, koulutus/työ jne yms pitää valita niin että tämä on mahdollista. Ammatinvalinnassa pitää ehdottomasti huomioida myös ammatin tulevaisuudessa tuoma ansiotaso ja sitä kautta elintaso jonka se mahdollistaa.

Kun tulee yksittäisiä isompia tuloja kuten bonukset, perintö tai veronpalautus niin niistä vähintään puolet säästöön. Säästöt ohjataan heti palkkapäivänä omalle tililleen tai jopa eri pankkiin. Niitä ei missään nimessä pidä sekoittaa päivittäiseen kulutukseen varattuihin rahoihin.

Säästetyt rahat sijoitetaan hajautetusti ja pitkäjänteisesti. Tärkeää että nuori ymmärtää korkoa korolle ilmiön vaikutuksen. Sijoituksista 80-90% osakemarkkinoille.

Kun säästöjä alkaa kertymään niin voi rakentaa pienen puskurirahaston jossa olisi noin 3 kk kulutusta vastaava rahamäärä. Ei välttämättä tilillä käteisenä makaamassa, mutta sellaisessa muodossa että sen voi helposti ottaa käyttöön suhdanteista huolimatta ilman pelkoa että joutuu esim myymään osakkeita tappiolla huonoon aikaan sen takia että pesukone hajosi tms.  Esim joku pankin korkopainotteinen rahasto.

Jos aikoo asua jossain kasvavassa keskuksessa niin nyt kannattaa ostaa asunto. Jos muuttotappiopaikkakunta niin vuokralla asuminenkin voi olla järkevää. 

Jos jossain vaiheessa löytää kumppanin ja muuttaa yhteen, niin sitä omaa vanhaa asuntoa ei kannata myydä ellei ole ihan pakko, vaan jättää sen ennemmin vuokralle.

Naimisiin mennessä tekee avioehdon. Kaiken varalta.

Näillä ohjeilla lapsellasi on 50 vuotiaana (vaikka olisi ihan keskituloinen) ainakin:

- 400.000€ osakesalkku joka tuo 2000€ kuukaudessa pääomatuloja

- todennäköisesti melko lailla velaton asunto mahdollisen puolison kanssa (arvo esim 400.000 josta lapsesi osuus on 200.000)

- sijoitusasunto joka ostettu vuosia sitten edulliseen aikaan mutta jonka arvo 30v myöhemmin on esim  200.000, joka on maksanut itse oman lainansa ja tuo 500€ kuussa pääomatuloja. 

Käytännössä lapsesi ei joudu luopumaan mistään, kunhan ei kuluta kaikkia tienaamaan rahoja vaan osaa elää kuten eläisi jos hänen palkkansa olisi 10% pienempi kuin mitä se on. 

Lisäksi säästöt ovat tuoneet hänelle taloudellista turvaa, mahdollistaneet omien valintojen tekemisen sekä antaneet vapautta.

50 vuotiaana hän voi olla periaatteessa taloudellisesti riippumaton ja voi tehdä mitä tykkää ja heittäytyä elämään koroilla, tai sitten voi jatkaa työssäkäyntiä ja nauttia paremmasta ansiotasosta jonka kerättyjen säästöjen passiiviset tuotot yhdessä palkkatulojen kanssa hänelle tuovat. Eläkeiästä ei tarvitse ikinä huolehtia.

Toinen vaihtoehto on että hän ei mieti talouttaan vaan kuluttaa aina kaiken mitä tilille tulee, jolloin 50 vuotiaana hänellä on hyvässä lykyssä se asunto missä asuu, mutta ei muuta omaisuutta, säästöjä eikä taloudellista turvaa. Töissä on pakko jatkaa eläkkeelle asti eli 67-70 vuotiaaksi. Palkka menee aina elämiseen ja ennen tilipäivää viedään pulloja kauppaan että saadaan erääntyvät laskut maksettua.  

Käytännössä lapsesi ei joudu luopumaan mistään, kunhan ei kuluta kaikkia tienaamaan rahoja vaan osaa elää kuten eläisi jos hänen palkkansa olisi 10% pienempi kuin mitä se on. 

 

- tämä on se kupletin juoni. Pitäisi aina osata sovittaa oma elintaso niin että se on pykälän vaatimattomampi kuin mihin oikeasti olisi varaa.

Silloin ei ikinä ole rahahuolia niin kauan kuin vain palkka juoksee.

Valitettavasti suurin osa elää päinvastoin 10% leveämpää elintasoa kuin mihin oikeasti olisi varaa. Sitten otetaan lainaa joka suunnasta että saadaan se auto, etelän matka ja iso asunto maksettua. Sitten kun tulee lomarahat tai veronpalautus niin ne on jo köytetty etukäteen eikä mitään jää ikinä kasvamaan korkoa