Olen jotenkin hyvin surullinen ja oloni on turvaton.🥺 Tein lattialle itselleni turvapesän.

Mullakin usein tuo olo. Puolisolle ihan turha yrittää selittää tuota oloa. Haaveilen parhaasta kaverista, jota mulla ei ole ollut ala-asteen jälkeen. Olen siis keski-ikäinen nainen. Voiko ikinä enää saada parhaimman naispuolisen kaverin tässä elämässä? 😥

Vierailija kirjoitti:

Mullakin usein tuo olo. Puolisolle ihan turha yrittää selittää tuota oloa. Haaveilen parhaasta kaverista, jota mulla ei ole ollut ala-asteen jälkeen. Olen siis keski-ikäinen nainen. Voiko ikinä enää saada parhaimman naispuolisen kaverin tässä elämässä? 😥

Juu. Minullakin kyllä hyvä puoliso, mutta silti tuntuu, että olen niin yksin tässä maailmassa.😢

Mikähän tuossa lattialla turvallisuuden tunteessa on..

kun olin vakavasti sairas, en tuntenut oloani turvalliseksi sängyssä, vaan nimenomaan lattialla patjalla. Lukuisten tyynyjen ja peittojen seassa.

Voimia ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tuossa lattialla turvallisuuden tunteessa on..

kun olin vakavasti sairas, en tuntenut oloani turvalliseksi sängyssä, vaan nimenomaan lattialla patjalla. Lukuisten tyynyjen ja peittojen seassa.

Voimia ap:lle!

En tiedä, voisiko se olla joku sellainen, että lapsena usein yökylässä nukuttiin lattialla patjalla.Tää on vähän kuin sellainen maja.🤗 ja kiitos!🥹

Nyt ok myönnettävä, että teen joka jumalan ilta tuollaisen turvapesän, ja nukahdan sitten sinne muine turvarituaaleineni. Minulla on rankka traumatausta, sairastan vaikeasti fyysisesti ja ikää 52. On vielä lisättävä, että en siis _pelkää_, mitään - oikeastaan päinvastoin - vaan lähinnä kärsin hirvittävästä ahdistuksesta ja haluan ehdottomasti kuolla. Turvapesässä voi turvallisesti ahdistella ja haluta kuolla - joo tiedän 🤪

Ei piileskele kummituksia sängyn alla

Yksi vinkki on ostaa painopeitto tai kaupasta kuivattuja herneitä ja laittaa ne tyynyn sisällä. Kun painopeiton tai herneillä täytetyn tyynyn nostaa masun päälle, maadoittaa se mukavasti.

Turvapesät on ihania! Joskus teen viikonloppuna ihan muuten vaan ja katselen vaikka leffaa.🥰

Loppu on tulossa, tehkää parannus.

Selvästi AP on nainen, koska pakkomielle suklaaseen ja pesään.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vinkki on ostaa painopeitto tai kaupasta kuivattuja herneitä ja laittaa ne tyynyn sisällä. Kun painopeiton tai herneillä täytetyn tyynyn nostaa masun päälle, maadoittaa se mukavasti.

Juu, painopeittoa oon miettinyt. Sitten mulla on myös yksi sellainen vanhan ajan silkkitäkki. Se on myös aika painava ja ihanan nostalginen, jotenkin rauhoittava.😊 hyvä idea toi tyynykin kyllä.

Megasymppis aloitus.

Kiitos Ap.💚

Tässä tulvii lapsuuden

kaverikyläilyt mieleen.

Tätähän se oli..

Poikaystävänkin kanssa

on näin tehty ennen leffailtaa.🧡

Vierailija kirjoitti:

Selvästi AP on nainen, koska pakkomielle suklaaseen ja pesään.

Oletko jotenkin vajaa, kun aloittaja juuri kertoi pakkomielteestään ja sinä tulet tänne kuin Beavis ja Butthead  "höhö höhö höhö, pakkomielle, höhö, pesä, höhö suklaa."

Mutta hyvä, että sinäkin heräsit, että juu, siitä tässä puhutaan!

Mieti kun olisi ottaa joku diapam tms siihen vielä niin murheet unohtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ok myönnettävä, että teen joka jumalan ilta tuollaisen turvapesän, ja nukahdan sitten sinne muine turvarituaaleineni. Minulla on rankka traumatausta, sairastan vaikeasti fyysisesti ja ikää 52. On vielä lisättävä, että en siis _pelkää_, mitään - oikeastaan päinvastoin - vaan lähinnä kärsin hirvittävästä ahdistuksesta ja haluan ehdottomasti kuolla. Turvapesässä voi turvallisesti ahdistella ja haluta kuolla - joo tiedän 🤪

Ihana, että muillakin samoja rituaaleja :) olen ajatellut tuon patjalla olemisen liittyvän jotenkin ns. maadoittumiseen, ja että on helpompi kaikkine ahdistuksineen hallita sitä ympäröivää tilaa, kun ei ole liikaa ilmaa alla ja peitoilla voi kääriytyä pesään.

En minäkään varsinaisesti pelkää mitään, mutta hermostoni rauhoittuu, kun hahmotan tilaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tuossa lattialla turvallisuuden tunteessa on..

kun olin vakavasti sairas, en tuntenut oloani turvalliseksi sängyssä, vaan nimenomaan lattialla patjalla. Lukuisten tyynyjen ja peittojen seassa.

Voimia ap:lle!

Mulla tuo vastaavanlainen turvapaikka on sohva ja yhdessä vaiheessa nukuin sohvalla useamman kuukauden. Lisäksi piti aina laittaa sama jakso alkamaan samasta ohjelmasta ja sitten kuuntelin sitä dialogia silmät kiinni ja usein nukahdin ihan parissa minsassa. Edelleen hakeudun sohvalle ihan sen enempiä ajattelematta ja siitä sitten hoksaan, että joku perusturvallisuuden tunne on taas kateissa kun alkaa se majanrakennus sohvalla.

Jotenkin lohdullista etten ole ainoa. Meinaan että olen pitänyt itseäni ihan seinähullunakin jo.

Vierailija kirjoitti:

'Nyt ok myönnettävä, että teen joka jumalan ilta tuollaisen turvapesän, ja nukahdan sitten sinne muine turvarituaaleineni. Minulla on rankka traumatausta, sairastan vaikeasti fyysisesti ja ikää 52. On vielä lisättävä, että en siis _pelkää_, mitään - oikeastaan päinvastoin - vaan lähinnä kärsin hirvittävästä ahdistuksesta ja haluan ehdottomasti kuolla. Turvapesässä voi turvallisesti ahdistella ja haluta kuolla - joo tiedän 🤪'

Luo ihmeessä kotoisa turvapesä vaikka joka ilta. Kukaan ei naura.

Sinulla voi vielä olla 40 vuotta elämää jäljellä.

Ethän siis vielä luovuta, hyvä nainen.

Pidä kiinni näistä selviytymiskeinoistasi, 

meillä jokaisella omamme.

Kaikkea hyvää sinulle. 💚

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tuossa lattialla turvallisuuden tunteessa on..

kun olin vakavasti sairas, en tuntenut oloani turvalliseksi sängyssä, vaan nimenomaan lattialla patjalla. Lukuisten tyynyjen ja peittojen seassa.

Voimia ap:lle!

Mulla tuo vastaavanlainen turvapaikka on sohva ja yhdessä vaiheessa nukuin sohvalla useamman kuukauden. Lisäksi piti aina laittaa sama jakso alkamaan samasta ohjelmasta ja sitten kuuntelin sitä dialogia silmät kiinni ja usein nukahdin ihan parissa minsassa. Edelleen hakeudun sohvalle ihan sen enempiä ajattelematta ja siitä sitten hoksaan, että joku perusturvallisuuden tunne on taas kateissa kun alkaa se majanrakennus sohvalla.

Jotenkin lohdullista etten ole ainoa. Meinaan että olen pitänyt itseäni ihan seinähullunakin jo.

Mulla on myös turvaohjelmia, jotkut tietyt sarjat, tai sitten pitää laittaa joku äänikirja iltasaduksi. Joskus kuuntelen turvaäänikirjana iltaisin Viisikkoja!😂

Vierailija kirjoitti:

Mullakin usein tuo olo. Puolisolle ihan turha yrittää selittää tuota oloa. Haaveilen parhaasta kaverista, jota mulla ei ole ollut ala-asteen jälkeen. Olen siis keski-ikäinen nainen. Voiko ikinä enää saada parhaimman naispuolisen kaverin tässä elämässä? 😥

"Voiko ikinä enää saada parhaimman naispuolisen kaverin tässä elämässä?"

Se on ihan hyvin mahdollista, paljon hullumpiakin juttuja tapahtuu joka päivä. Toivottavasti löydät parhaan kaverin. Halaus täältä 🤗

Kiitos tästä aloituksesta. Tämä oli tärkeä.

Ps. Ei ole vain naisten juttu

M23