Miete ulkoilusta.
Naapurin rouva kertoo aina tilaisuuden tullen, joko naamatusten tai naamakirjassa, kuinka he ulkoilevat säällä kuin säällä.
En ole vilä päässyt selvyyteen tarkoittaako hän kehua itseään vain voivotella tilannetta.
Hänellä on yksi lapsi pphoidossa omiensa lisäksi, eli velvoittaakohan joku taho häntä ulkoilemaan pakon edessä aina tiettyyn aikaan. Vai kokeeko hän olevansa niin ulkoiluhenkinen ihminen että tarvitsee omat kehut asiassa mistä kukaan muu ei ole huomannut häntä kehua.
Mene ja tiedä...
Tämä on kuitenkin saanut minut pohtimaan tätä suomalaista ulkoilukulttuuria muutenkin, tälläkin palstalla on saanut monesti lukea kuinka äitiä pidetään laiskana jos ei ulkoile nimenomaan aamupäivällä ja kaatosateessa lastensa kanssa.
Mistä sitä tietää etteikö tämä laiska äiti ole esimerkiksi sisällä rakentamassa lastenkanssa jättikokoista avaruusalusta pahvilaatikoista tai viettämässä musiikkihetkeä tai satutuokiota.
Minkä takia jotkut kokevat että ulkoilu on must säässä kuin säässä?
Jos joku väittää että se on lapselle hyväksi niin pyydän että todista se.
Kommentit (3)
sen varmemmin meidät löytää ulkoa pihaleikeistä. Minä ja lapset suorastaan rakastetaan sadekelejä. Jos lämpötila on kovin paljon yli 20 astetta ja aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta niin jäädään helpommin sisälle.
Kuitenkin on sitä mieltä että on pakko mennä ja kun lopultaa saa ulkoilun suoritettua, on siitä niin ylpeä, että on tarve toitottaa kaikille.
Minun on päästävä päivittäin ulos, ihan oman pääni takia. Se on kuitenkin niin tavallista arkea, ettei tulisi mieleenkään mainostaa sitä muille.
mulle on yks lysti mitä muuta ajattelee ulkoilusta ja muusta. Meillä ei ulkoilla välttämättä joka päivä, eikä ainakaan huonolla säällä (ellei pakko). Eikä edes rakennella avaruusaluksia (ellei lapset itse keksi) tai järjestellä mitään erityisiä musa-/satutuokioita. Ja ihan onnellisilta nuo lapset vaikuttaa. Se riittää mulle ja ei ole kiire ja stressiä lasten-/kodihoidosta.