Lue keskustelun säännöt.
Mummopuolena olemisen sieteämätön rankkuus.
26.08.2011 |
Miehen tytär ensimmäisestä avioliitosta on nyt 7kk:n ikäisen lapsen äiti. Minusta lapsi on ihana. Tykkään aidosti, vaikken tietenkään sellaista mummufiilistä koekaan. Ihan jo pelkästään senkään takia, että lapsi ja lapsenlapsi eivät ole minun ja meillä on kaksi yhteistä lasta: 4 ja 1 -vuotiaat. Tuo tytär on 23 ja mies tullut erittäin nuorena isäksi. Tytär on minulle läheinen ja tulemme hyvin toimeen.
Nyt alkaa vaan ongelmaksi tulla, kun lasta ollaan koko ajan tuomassa meille hoitoon. Yökylässä on ehkä kahden viikon välein, mutta pyydetään paljon enemmän. Tämän lisäksi on arki-iltaisin ehkä 2-3 iltaa 17-21 meillä (tuodaan, kun pääsen töistä) ja viikonloppuna toisen päivän yleensä 8-10 tuntia. Näiden päälle siis yökylät. Kyllä mies toki auttaa, mutta jäähän se vauva mun vastuulle enemmän ja se on fakta. Olen aika väsynyt työstä ja kahdesta omasta lapsesta, vaikka terve 36-vuotias olenkin. En jaksaisi enää ylimääräistä vauvaa jatkuvasti. Vauvan toinen oikea mummu asuu kaukana ja miehen eksä lähellä, mutta on niin sairas, selkä kipeä, väsynyt jne. Patalaiska. Vauvasta on työtä ja keksii tuhannet selitykset, ettei tarvi hoitaa kuin hetki joskus. Ikää tällä sairastajalla on peräti 40. Hänellä ei ole muita lapsia kuin tuo tyttö eli ei omia pieniä enää.
Musta tuntuu, että mä olen nyt vajonnut suohon tän asian kanssa. Tyttö on tottunut, että meiltä saa väsymykseen apua, mutta en jaksaisi näin paljoa. Ja toisaalta alkaa ottamaan päähän, kun omaa äitiään ei pyydä lainkaan, vaikka aina kehuu retostelee äitiään, kuinka mukava ja ihana ja täydellinen on, vaikka todellisuudessa takapuoli ei liikahdakaan lapsensa ja lapsenlapsensa eteen vaan minä olen saanut huolehtia kaikesta ristiäistarjoiluja myöten. Olen jotenkin hiukan katkerakin jo tavallaan ja eniten mua pelottaa, että meillä menee välit poikki, jos alan kieltäytymään lapsen hoidosta. Tykkään vauvasta, tykkään tyttärestä, mutta liika on liikaa.
Sainpas kiukutella. Että jos mummona on vaikeaa, niin mummopuolena on vielä herkempää...:)
Kommentit (7)
mummopuolena varmaan helposti saa pahiksen maineen. Siksi olet jo venynyt järjettömästi, ja väsyttänyt itseäsi liikaa.
Minusta ainut järkevä teko olisi puhua ihan suoraan tytölle. Kertoa, että pelkäät, että hän loukkaantuu, mutta että itsekin olet väsynyt pienten lasten äiti, ja yökyläilyjen aikaan vauvanhoito on jäänyt sinulle. Ja pyydä ihan suoraan, että jatkossa veisi äidilleen vauvan, jos apua tarvitsee. Tai isälleen niin, että isä nimenomaan ottaa hoitovastuun.
Ylipäätään en ymmärrä vauvan jatkuvia yöhoitoja, jos vanhemmat ovat kuitenkin terveitä ihmisiä, etkä minusta sinä nyt ole se ihminen, jonka pitäisi tarjota apua muuten kuin oikeassa hätätilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ymmärrän.
Mutta silti mikään ei voi kaataa tätä faktaa:
vain sinä voit ilmaista omat rajasi.
Vain sinä sallit, jos ylitsesi kävellään.
Jos jollekulle ei sinun rajat käy, niin sille ei sitten voi mitään - mutta niin kauan kuin et itse kunnioita omaa jaksamistasi, ei sitä kunnioita muutkaan.
Reilu peli on aina paras peli.
Anna "säännöt" että jaksat vaikka kerran kahdessa kuukaudessa (tai mitä nyt sitten oikeesti jaksatkaan) mutta enempää et auta ellei ole hätätilanne.
Sinänsä et voi tietää miten sairas tuo toinen mummo on, mutta se on eri asia.
Pyydät sitten vastavuoroisuutta. Aina kun vauva on teillä x aikaa hoidossa toivot, että omat lapsesi voisi mennä aina hänelle hoitoon suurinpiirtein samaksi ajaksi. Ehkä muutama kerta kolmen lapsen kanssa voisi avata silmät.
Pyydät sitten vastavuoroisuutta. Aina kun vauva on teillä x aikaa hoidossa toivot, että omat lapsesi voisi mennä aina hänelle hoitoon suurinpiirtein samaksi ajaksi. Ehkä muutama kerta kolmen lapsen kanssa voisi avata silmät.
Kuinka monta kertaa itse olet saanut "vapaata" omista "vauvoistasi"?
Tytön biologinen äiti saa olla äiti eikä isoäiti, sinulle taas sopii mummous, joten saat hoitaa pikkuista. Nauti, lapset ovat pieniä vain kerran. Älä ole itsekäs ja katso vain omaa napaasi vaan ymmärrä, että tytärpuolen jaksaminen rankassa äitiydessä on sinun varassasi. Hän tarvitsee omaa aikaa ja kun äiti voi hyvin, voi lapsikin hyvin. Ja kun otit miehen, otit koko paketin eli myös mummmouden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea asia, mutta se ensin puheeksi miehesi kanssa. Kerro, miten kovasti tykkäät miehesi tytöstä ja tämän lapsesta, ja hoidat lasta mielelläsi, mutta koska käyt töissä ja teillä on kaksi omaakin pientä lasta, niin et jaksa ottaa siihen vielä kolmattakin kauhean usein.
Sinäkin tarvitset aikaa rentoutua ja olla. Ja toinen (kolmas) pieni lapsi samaan kasaan aiheuttaa paljon enemmän työtä. Selitä miehelle nätisti, että et vain jaksa.
Jos mies haluaa ottaa tämän lapsen hoitoon, niin mies sen myös hoitaa, et sinä. Ja sano, että otatte jatkossakin lasta hoitoon, mutta mielellään vain vähän harvemmin ja silloin, kun hoidon tarve on oikeasti tarpeellista. Ei siis aina kun lapsen äiti vain haluaa tehdä muuta.
Puhu siis miehelle ja kerro tunteistasi hienovaraisesti. Tämän jälkeen mies voisi sanoa tttärelleen, ettette voi ottaa lasta hoitoon nyt. Ja jos tytär on jo oikeasti aikuinen, niin ymmärtää kyllä asian kun kerrot. On toisaalta voinut luulla, että haluatte lapsen hoitoon, koska tykkäätte siitä.
Jos tosiaan haluaa osoittaa aikuisuuttaan, niin ymmärtää asian, eik siitä suutu. Jos ei halua, niin toivottavasti lapsen isä osaa puuttua asiaan oikein.
tsemppiä!
Jos omat on 1 v ja 4 v ;)
Tämä tytär varmaan ajattelee juuri noin.