Lue keskustelun säännöt.
En ole äidillinen äiti
08.08.2011 |
Olen aina potenut kovaa vaivakuumetta ja ihannoinut perhekeskeistä elämää.. halunnut omia lapsia ja olla mahdollisimman pitkään pienten kanssa kotona, tehdä äidillisiä juttuja ja olla hyvä äiti lapsilleni.
Nyt on lapsia, erittäin rakkaita ja toivottuja. Koen että olen todella huono äiti. En jaksa olla lasteni kanssa, välillä tuntuu että tunnen jopa vihaa heitä kohtaan. En tykkää leikkiä koko ajan, en jaksa tuota jatkuvaa kitinää ja kiittämättömyyttä kaikesta. Kysyn usein mielessäni, miksi mulle on annettu lapsia kun en todellakaan heitä ansaitsisi?
Kommentit (7)
kaikilla on joskus noita tunteita. Eikä sun todellakaan tarvitse leikkiä lastesi kanssa koko aikaa eikä kukaan jaksa kuunnella jatkuvaa kitinää.
Usein minäkin mielessäni illalla pyydän lapsiltani anteeksi, kun olen ollut mielestäni niin paska äiti vaikka lapsen mielestä kaikki on ihan ok - me vain olemme luoneet itsellemme niin erilaiset mieli- ja haavekuvat siitä, millaista sen äitiyden MUKA pitäisi olla...
Mutta me olemme silti ihan hyviä äitejä.
Nyt on lapsia, erittäin rakkaita ja toivottuja. Koen että olen todella huono äiti. En jaksa olla lasteni kanssa, välillä tuntuu että tunnen jopa vihaa heitä kohtaan. En tykkää leikkiä koko ajan, en jaksa tuota jatkuvaa kitinää ja kiittämättömyyttä kaikesta. Kysyn usein mielessäni, miksi mulle on annettu lapsia kun en todellakaan heitä ansaitsisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikilla on joskus noita tunteita. Eikä sun todellakaan tarvitse leikkiä lastesi kanssa koko aikaa eikä kukaan jaksa kuunnella jatkuvaa kitinää.
Usein minäkin mielessäni illalla pyydän lapsiltani anteeksi, kun olen ollut mielestäni niin paska äiti vaikka lapsen mielestä kaikki on ihan ok - me vain olemme luoneet itsellemme niin erilaiset mieli- ja haavekuvat siitä, millaista sen äitiyden MUKA pitäisi olla...
Mutta me olemme silti ihan hyviä äitejä.
Nyt on lapsia, erittäin rakkaita ja toivottuja. Koen että olen todella huono äiti. En jaksa olla lasteni kanssa, välillä tuntuu että tunnen jopa vihaa heitä kohtaan. En tykkää leikkiä koko ajan, en jaksa tuota jatkuvaa kitinää ja kiittämättömyyttä kaikesta. Kysyn usein mielessäni, miksi mulle on annettu lapsia kun en todellakaan heitä ansaitsisi?
Äitiys on ollut elämäni suurin pettymys.
Ja mikä edes on äidillinen äiti? Ja kuka edes leikkii koko ajan lastensa kanssa? Ei ihme jos vihaa lapsiaan ja itseään (äitinä), jos koko hommasta on ollut alunperinkin ihan epärealistiset kuvitelmat!
mulla oli kans sellainen romanttinen haavekuva, millainen äiti tulen olemaan... mutta olenkin ihan paska mutsi. Tässä on todella joutunut kohtaamaan itsensä, ja sekös sattuu... mutta tähänkin tottuu. ja välillä on parempia päiviä, jotka kuittaa ne huonommat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäänhän ei voi tietää ennen kuin itse kokee. Ja jokainen kokee omalla tavallaan. Mulle ei kukaan oo koskaan kertonut mitään negatiivista lapsista. Tuntuu et kaikki tuntemani äidit on vaan vaienneet kaikesta ikävämmästä ja kaikki on aina ollut vaan niin hyvin ja hienosti. SIt oon mä jolla tuntuu olevan kaikki ihan perseellään.. :) Olen kasvatettu pumpulissa ja täynnä epärealistisia kuvitelmia.
No, ite koen tuon epä-äidillisen olevan sitä etten kestä olla lasteni kanssa samassa huoneessa, en ole lohduttamassa öisin jos itkevät vaan mies tekee sen, en koe lasteni kautta asioita ja oivalluksia joita heille tulee leikkiessä.. Enkä siis todellakaan leiki koko ajan lasteni kanssa.
Mulla on pienet lapset ja olen heidän kanssaan aamusta iltaan, ainoa aikuiskontakti päivittäin on mieheni joka tekee pitkää päivää. Niin ja kaupan kassaa moikkaan kun ruokaa haetaan. Sosiaalista verkostoa ei ole.
Mä tunnen yhden äidin, josta näkee oikeasti että hän rakastaa tosissaan lapsiaan ja jaksaa heidän kanssaan, ei taatusti huuda koskaan ja kohtelee lapsiaan muutenkin todella hyvin. Mutta hän sanoi aikoinaan, että ei pysty olemaan lasten kanssa kotona kuin ne pakolliset 9 kk. Sitten on pakko päästä töihin tai pää hajoaa. Ehkä sulla on vähän sama tilanne. Tarvitset myös omaa aikaa, että jaksat olla parhaimmillasi.