Lue keskustelun säännöt.
Kysyttekö te puolisoltanne luvan?
26.09.2025 |
Minua ihmetyttävät parisuhteet, joissa puolisoiden pitää kysyä toiselta lupa iltamenoihin, uuden harrastuksen aloittamiseen, jonkin asian ostamiseen (omilla rahoilla)... naureskellaan, että "saas katsoa heltiääkö lupa" ja "täytyy kysyä lupaa hallitukselta..."
Yhtä outoa ja yllä olevaan liittyvää on, että nämä ihmiset sitten välillä ostavat uuden mekon / golfmailan / läppärin / milloin mitäkin ja piilottelevat sitä puolisoltaan jossain sängyn alla tai suoraan valehtelevat asiasta, että juu golfmaila on oikeasti Repen säilytän sitä vain väliaikaisesti.
Mitkä ovat oudoimpia luvan kysymysiä tai salattuja ostoksia, joista sinä olet kuullut?
Kommentit (50)
Tavallaan ymmärrän tätä, vaikka sana "lupa" on ehkä hieman karrikoitua. Itselläni on asiat sen verran hyvin mallillaan että vain aika on elämässäni kortilla, mutta sitä toisaalta ei kukaan saa yli 24 tuntia vuorokaudessa. Aivan erityisesti on kortilla vapaapäivät eli lomat. On siinä mielestäni syytä "kysyä lupa" jos haluaa käyttää viikon kesälomastaan siihen että lähtisi kavereiden kanssa reissuun, koska se viikko on sitten kyllä suoraan pois siitä perheen yhteisestä loma-ajasta. Jos ei olisi, en näe että siitä suuremmin tarvitsisi lupaa kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO riippuu aika paljon onko perheessä pieniä lapsia
Mihin lapset laitetaan jos molemmat vanhemmat lupaa kysymättä sopii menoja?
En kysy, eikä miehenikään myöskään kysy minulta.
Ei ole enää pieniä lapsia niin riittää ilmoitusluonteinen " mä lähen tänään..." tai " ostin tänään"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, jollei ole miehen kanssa sovittu jotain joka pitäisi perua. Yleensä meillä menot on ilmoitusluontoisia asioita, molemmin puolin.
"Hei, Leenalta tuli viestiä, me lähdetään syömään. Tuun joskus illalla"
Tai "Äiti kyselee mua lomaseuraksi viikoksi X, eihän meillä ole mitään silloin?"
En oikeastaan kysele. Mutta meillä onkin terve parisuhde ja molemmat käymme palkkatyössä. Ostan mitä ostan ja jos ostan jotain kallista, niin silloin saatan empiä ja jutella asiasta miehen kanssa. Mutta lopullisen päätöksen ostosta teen minä, kun kyse on omista rahoistani.
Iltamenoista en erikseen kysy lupaa, mutta kyllä kerron jos jotain tulee ja näin varmistan, että en ole unohtanut mitään. Meillä on yhteinen sähköinen kalenteri, joten sinne tietenkin kirjataan kaikki menot. Viime viikolla oli yhtenä iltana miehen firman pikkujoulut (heidän firmalleen pikkujoulusesonki on isoa myyntiä, joten juhlivat joko etu tai jälkikäteen). Ei erityisesti niistä juteltu, huomasin kalenterista ja kysyin tarviiko kyytiä kotiin illalla. Sanoi menevänsä autolla, joten tuli jo aikaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kyse on enemmän asian sopimisesta kuin luvan kysymisestä. Puhekielessä vain on helpompi puhua luvan kysymisestä. Me sovimme normiarjesta poikkeavat menot ja aikataulut mieheni kanssa erikseen. Omia menoja ei sovita toiselta kysymättä mutta lähtökohta on toki se, että aikataulut ratkotaan ja menot saadaan sopimaan. Meillä ei tosin kummallakaan ole kovin usein tällaisia menoja.
Minusta ihan itsestäänselvää, että otetaan puoliso huomioon tällaisessakin asiassa.
Meillä ei ole lapsia, mutta tavallaan kysytään "lupaa" toisiltamme ainakin pidempii menoihin ja isompiin ostoihin. Aina toinen sitten kannustaa lähtemään kavereiden kanssa ja useimmiten kannustaa ostamaan asian X. Mutta meille tämä toimii koska ollaan kumpikin aika pihejä ja saamalla toiselta "luvan" kalliiseen ostoon on se helpompi tehdä. Molemmat myös arvostaa toisen menoja ja tahtoo että molemmilla on omiakin ystäviä. Noita menoja musta tumtuu, että mies kyselee multa "lupaa" koska se aina unohtelee jos ollaan sovittu jotain muuta menoa. Että varmistaa vaan ettei sellaisia ole. Itse kysyn "lupaa" ihan vaan, että onhan se nyt kiva tietää jos puoliso on poissa pidempään eikä tuöe yllärinä. Mutta en sitten tiedä lasketaanko tämä tuohon luvan kysymiseen vai tarviiko jossain suhteessa oikesti "anoa lupaa" minkä toinen voi ihan muuten vaan kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on enemmän asian sopimisesta kuin luvan kysymisestä. Puhekielessä vain on helpompi puhua luvan kysymisestä. Me sovimme normiarjesta poikkeavat menot ja aikataulut mieheni kanssa erikseen. Omia menoja ei sovita toiselta kysymättä mutta lähtökohta on toki se, että aikataulut ratkotaan ja menot saadaan sopimaan. Meillä ei tosin kummallakaan ole kovin usein tällaisia menoja.
Minusta ihan itsestäänselvää, että otetaan puoliso huomioon tällaisessakin asiassa.
Lisään vielä, että meillä on siis kolme lasta. Ehkä tilanne muuttuu, kun he vielä vähän kasvavat.
Tietysti menot sovitaan puolison kanssa yhdessä, ei se mitään luvan kysymistä ole, vaan normaalia kommunikointia parisuhteessa. Myös isommista hankinnoista keskustellaan, eikä vain pamauteta ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luvan kysymisestä puhuvat ihmiset, jotka käyttäytyvät parisuhteissaan kuin lapset. Heillä puoliso päättää paitsi kodin pyörittämisestä myös vapaa-ajan vietosta ja näin ollen myös määrää rahankäytöstä. Siksi tällaiset tossut "kysyvät lupaa" ja piilottavat kossupullon halkopinoon. Heille lupa on jotain, mitä näennäisesti pyydetään, mutta silti tehdään kuten itse halutaan. Sitten voikin valittaa vaimon jäkättämisestä, kun pitäisi se autotallin seinustalla pyörivä romuläjä viedä kaatikselle, kuten on jo kaksi kuukautta luvannut.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole enää pieniä lapsia niin riittää ilmoitusluonteinen " mä lähen tänään..." tai " ostin tänään"
Heti kun on koiralle hoitanut ulkoilutuksen ja seuraa tai hoitopaikan, niin voi lähteä. Ihan ilmoittamatta ei kannata olettaa että mä olen paikalla, koska mähän saatan myös vaan imoitusluontoisesti lähteä. Ehkä se keskustelu ja kommunikaatio ja toisen huomioiminen kuuluu myös parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin lapset laitetaan jos molemmat vanhemmat lupaa kysymättä sopii menoja?
Eri asia tietty jos lapset on pieniä. Omassa perheessäni lapset on isompia, joten riittää kun sovitaan heidän kanssaan ruokailut ym.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä parisuhteessa sitä on tottunut olemaan jatkuvasti varpaillaan ja ns. elämään pelossa. Suomalaisessa parisuhdekulttuurissa naisen harjoittama väkivalta on normi.
Onneksi lopetin suomalaisten naisten kanssa seurustelun vuosia sitten.
Monta suhdetta sulla on ollut aikuisena suomalaisen naisen kanssa?
En tiedä onko se varsinainen luvan pyyntö, mutta kerron asiasta ns. kysymyksen muodossa. Onko ok jos menen mökille kavereiden kanssa etc. Tiedän, että se on ok mutta kysyn kohteliaisuuttani. Mistään hankinnoista en ala lupia pyytelemään jos omalla rahalla ostan.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti menot sovitaan puolison kanssa yhdessä, ei se mitään luvan kysymistä ole, vaan normaalia kommunikointia parisuhteessa. Myös isommista hankinnoista keskustellaan, eikä vain pamauteta ostamaan.
Näin se toimii terveessä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
NO riippuu aika paljon onko perheessä pieniä lapsia
Perustele.
En minä kysele mieheltä, voinko mennä salille tai ostaa auton. Oli pieniä lapsia tai ei.
Ehdotin tiimilleni mukavaa illanviettoa. Ei mitään koko illan shittiä vaan lähinnä pakohuoneeseen ja sen jälkeen drinksut ja kotiin. Eräs tiimiläinen sanoi että hänen pitää kysyä vaimolta. Kuulin keskustelun ja hän todellakin kysyi lupaa ja vaimo vastasi, että ei sovi, koska lapsella on silloin satujumppaa ja haluaa isin vievän. Öö!!
Miehenä parisuhteessa sitä on tottunut olemaan jatkuvasti varpaillaan ja ns. elämään pelossa. Suomalaisessa parisuhdekulttuurissa naisen harjoittama väkivalta on normi.
Onneksi lopetin suomalaisten naisten kanssa seurustelun vuosia sitten.