Tuntuuko kenestäkään muusta että olisi syntynyt väärälle aikakaudelle?
Itse koen etten saa mitään irti nykymaailmasta mikä on valmis kaikkine kurjuuksineen. Usein tulee tunne että olen ollut olemassa joskus 1800-luvulla, ja sitä aikaa kaipaan.
Kommentit (13)
Ei tunnu. Ei meistä kukaan olisi voinut syntyä mitenkään muuten kuin tähän aikaan, koska jokaisen nyt elävän ihmisen syntymään on tarvittu juuri ne vanhemmat, jotka hänet ovat alulle laittaneet. Näin taaksepäin kelaten sinun syntymäsi on edellyttänyt kaikkien aikaisempien sukupolvien olemassaoloa, jotta sinä olet saanut juuri ne perintötekijät, jotka sinulla on.
Tuntuu. Haluaisin asua 50-luvun Amerikassa varakkaassa perheessä ainoana lapsena.
Nyt on vaan lama ja tuntuu aika pysähtyneen. Yhteiskunta taantuu 60-luvulle.
Oon aina tuntenut yhteyttä 60- ja 70-luvuille, satuin vaan syntymään 20-30 vuotta liian myöhään.
Ehkä romantisoit vähän 1800-lukua? Rankkaa aikaa, paljon tauteja.
Olisin pärjännyt paljon paremmin aikana jolloin vanhemmat opettivat lapsilleen omat ammattinsa. Tämän pätkätyö helvetin sijasta.
60- ja 70-luvuilla oli kamalaa, sinne en tosiaan kaipaa. 50-luvusta en osaa sanoa, mutta naisena en olisi halunnut tuolloin elää.
Olisin halunnut syntyä vapaaksi valkoiseksi mieheksi Antiikin Kreikkaan.
Miehet elävät helvetissä. Kolmasosa naisista on norsuja, lopuista iso osa myrkyn nielleitä feministejä tai tatuoituja siilitukkaisia merimiehiä. Aikaisemmin ei ollut taikinanaamoja.
Kyllähän sitä kelpasi 1800-luvulla kuolla 40-50 -vuotiaana tautisena vanhuksena. Ellei kuollut jo ensimmäisten kahden vuoden aikana.
Kyllä. Olisin selkeästi kuulunut tulevaisuuteen. Nykymeno on kovin vanhanaikaista ja kaavoihin kangistunutta.
Aivan perseestä on ollut meno siitä lähtien kun älypuhelimet ja some tuli mukaan kuvioihin.
Joo ja ei. Inhoan nykyajan estetiikkaa, mutta toisaalta en kuitenkaan kaipaa monia aspekteja aikaisemmista aikakausista. En toki edusta sitäkään suuntausta, jossa vain estetiikka miellyttää. Arvostan myös vähemmän yksilökeskeistä ajattelua.