Eroon kyynisyydestä ja katkeruudesta

Jos et halua lukea tyhjänpäiväistä avautumista, niin tämä ei ole sinulle.

Olen 37 vuotias ja huomaan, että minusta on alkanut tulla todella kyyninen, inhorealisti ja ehkä vähän jopa katkera. Muiden edessä tietty tsemppaan ja pidän mölyt mahassani, mutta yksin ollessa huomaan, että ajatuksen menee yhä enemmän edelle mainittuihin suuntaan. En yhtään kyllä tykkää tällaisesta piirteestä itsessäni ja haluaisin siitä eroon. Olin nuorempana haaveilija ja jaksoin uskoa, että kyllä mullekin tulee tapahtumaan kaikkea kivaa ja meninkin niitä asioita kohti. Sitten seurustelin 5 vuotta ihmisen kanssa, joka tuhosi täysin ajattelutapani, itsetuntoni ja identiteettini. Olen nyt yrittänyt keräillä palasia entisestä itsestäni kasaan. Mutta onko peli jo menetetty? En halua olla mikään katkera vanhapiika, jota kartetaan.