Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tee kotitöitä, on aina pois -ja meillä on pieni lapsi. Haluan erota :(
18.08.2011 |
Muksu on isäänsä kaipaava 3-vuotias. Mies käy kotona kääntymässä, sotkemassa ja teettää töitä kuin kolmas lapsi.
Itse opiskelen kokopäiväisesti ja hoidan olosuhteiden pakosta yksin lapsen sekä kodin. Mitään en ehdi enää harrastaa, mies sitäkin enemmän. Lisäksi mies käy töissä jne. Mies ei kertakaikkiaan tee mitään. Kesällä otti lapsen yhdeksi yöksi mukaansa äitinsä luokse ja tällä hän nyt ratsastaa, kun keskustelemme epätasa-arvoisesta työnjaostamme. Keskustelu päättyy aina riitaan. Hänestä tässä tilanteessa ei ole mitään vikaa (kun hänen ei tarvitse tehdä mitään). En enää nauti elämästäni, siivoan vain toisten jälkiä ja tyydytän heidän tarpeitaan.
Lasta en voi "vain jättää" isälleen ja lähteä omiin menoihini, sillä tällaisissa tapauksissa (jos miehelläkin on omaa menoa) hän vain vie lapsen hoitoon holtittomalle sukulaiselleen, joka puhuu ja tekee lapsen läsnäollessa todella sopimattomia asioita (juo, haukkuu lapsen sukulaisia, jättää lapsen koiran lenkin ajaksi yksin jne.). En oikeastaan enää edes tiedä, mitä voisin tehdä, jos saisin joskus vapaaillan.
Olisiko ero itsekäs ratkaisu, kun tähän ei tunnu muuten tulevan ikinä muutosta?
Kommentit (33)
Kerroit, ettei kahdenkeskisistä keskusteluistanne ole apua. Olet varmaan miettinytkin, mistä sitä apua sitten olisi.
Kannustan teitäkin menemään parisuhdekurssille! Niistä voi todella olla käänteentekevää apua, kun opitaan vuorovaikutustaitoja ja ohjauksessa opitaan keskustelemaan suoraan siitä, mistä kiikastaa, ja keksimään keinoja siihen.
Uskon jotenkin, ettei miehesi tieten tahtoen halua sinun nääntyvän. Mutta et myöskään sinä tahdo sitä.
Kataja ry järjestää hyvin erilaisia koulutuksia, kursseja ja muuta hyödyllistä erilaisissa elämäntilanteissa oleville. Sopisiko teille esimerkiksi tämÄ:
http://katajary.fi/pariskunnille/solmuja-parisuhteessa
Kannattaa myös seurata neuvolan, seurakuntien ja muiden tahojen tarjoamia kursseja, ryhmiä ja muita palveluita.
Muutokseen pyrkiminen kannattaa! Suhteenne ei ole tuhoon tuomittu, jos löydätte muutoksen joka on yhteinen ja yhdessä sitoudutte siihen.
Terveisin Kirkkosisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan normaalia. Miehet nyt vaan on niin urpoja, aina ollut. Näin se vaan menee. Tämä on meidän kohtalo. Isi ei osaa ja äiti ei jaksa.
Olet onnellisempi sen jälkeen.
Aloitin täällä itse ketjun saako tästä syystä erota missä valitin ihan samaa asiaa.
ei lähde millekään parisuhdekurssille :(
Kirjoituksessasi on paljon miehesi ominaisuuksia joihin et ole tyytyväinen. Onko tilanne ollut sama lapsen syntymästä vai onko mies vain ottanut omalle tilalleen suuremman aitauksen pikku hiljaa?
Ehdottaisin, että sanoisit asiasi selväksi hänelle. Kertoisit niinkuin pomo alaiselle ilman tunnekuohuja, bisnes on bisnestä, niin että asia tulee varmasti ymmärretyksi ja kuulluksi. Kerrot rauhallisesti, että haluat muuttaa omillesi/hän muuttaa pois, ellei yhteinen elämänlaatu parane.
Jos mitään ei tapahdu, toteutat sanomisesi.
Joskus puolisot huomaavat mitä menettävät toisissaan.
Jos mies ajattelee, että tätä on juuri halunnutkin, niin ratkaisusi on ollut raskas mutta oikea.
Tai ehkä perheterapiasta olisi teille/sinulle hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko todella ainoa lapsenhoitovaihtoehto joku miehen holtiton sukulainen?
Tarvitset omaa aikaa ja omaa tekemistä että saat ajatuksesi kasaan. Pyydä hoitoapua läheisiltä ja ystäviltä, naapureilta. Ellei sinulla ole tukiverkostoa, ala määrätietoisesti rakentaa sitä. Kerro myös vaikeuksistasi, älä häpeile niitä, niissä kun ei ole mitään häpeämistä.
Jos liittonne on korjaamattomassa tilassa, erotkaa. En tiedä onko itsekästä vai ei, mutta välttämätöntä se voi olla ja tervettä. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni paras -joskin ehdottomasti vaikein- ratkaisu oli lähteä lätkimään vastaavasta tilanteesta kolmen lapsen kanssa. Ei pidä uhrautua keskenkasvuiseksi jääneen ja itsekkään äijän takia joka pelkästään käyttää sinua hyväkseen. Jokaisella on oikeus hyvään elämään, myös sinulla. Ero ei varmaan ole koskaan helppo, se vaatii päättäväisyyttä ja asioiden järjestelykykyä sekä rutkasti henkistä kanttia. Tuska ja syyllisyys jäävät kuitenkin kuukausien saatossa helpotuksen taakse unholaan. Eron jälkeen jopa taloustilanteeni parani huomattavasti vaikka en saa edes elatusmaksuja - kallein elätettävä kun on poissa kukkarolta. Tulemme mainiosti toimeen palkkatuloillani ja lapsilisillä ilman muita avustuksia ja olemme kaiken kaikkiaan paljon onnellisempia.
paikkakuntasi viranomaistesi kanssa. Tee sitten tarvittavat asiat ja lakkaa olemasta äitee ukollesi. Äläkä ainakaan tee lisää lapsia tollaselle.
En viitti kirjoittaa enempää etten sano rumasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä vapaailtasi silloin tulevat? Eiköhän vastuusi oikeasti vain kasva, kun käytettävissä ei ole miestä eikä edes epäluotettavia sukulaisia.
Mistä vapaailtasi silloin tulevat? Eiköhän vastuusi oikeasti vain kasva, kun käytettävissä ei ole miestä eikä edes epäluotettavia sukulaisia.
ja vapaailtani olisivat silloin, kun mies tapaisi lastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä vapaailtasi silloin tulevat? Eiköhän vastuusi oikeasti vain kasva, kun käytettävissä ei ole miestä eikä edes epäluotettavia sukulaisia.
lapsia on 1 vähemmän ja tunnelma kotona varmasti parempi
Ja mistä tiedät että lapsi ei sitä aikaa olisi siellä holtittomalla sukulaisella hoidossa? Saako tapaamiset esim. valvotuiksi tuollaisella perusteella, jos on syytä epäillä ettei isä hoida lasta hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja todellakin lähdin kävelemään, meillä oli myös miehen puolelta väkivaltaa. Vapaa aikaa ei ole sen enempää kuin parisuhteessa mutta rauhallista ainakin on. Isä ei hoitanut lasta yhdessä olessa eikä se kyllä tee sitä nytkään eli ei kannata siihen luottaa että isä alkaisi eron jälkeen enemmän hoitamaan.
Mun mielestä niitä lapsia kannattaa tehdä hyville miehille ja jättää tollaset itsekkäät miehet lapsettomiksi kun ei ne antsaitse lasta.
Vai oisko tässä ykspuolinen kuva asioista?
Miten vauva-aika meni? Osallistuiko mies mutta sinä omisit vauvan vai eikö sitä silloinkaan kiinnostanut?
Rakastatko miestäsi tai oletko joskus edes rakastanut?
Kysyn vaan koska mua henkilökohtaisesti ihmetyttää suuresti miten voi heti ajatella eroavansa noinkin vähäpätöisistä syistä kun totuus on että kaikissa suhteissa on huonotkin kautensa ja jos toista kuitenkin rakastaa niin ei heti ensimmäiseksi tule mieleen erota.
Eli jos te olette olleet joskus rakastavaisia ja teillä on mennyt hyvin niin voi olla että tämä elämäntilanne on nyt vaan raskas.
Sinä opiskelet, mies käy töissä, lapsi on päivät hoidossa. Illalla olette kaikki väsyneitä, sinä mäkätät, lapsi kiukuttelee ja mies pakenee.
Lisäksi jotkut miehet eivät osaa/jaksa olla kauan pienten lasten kanssa, mutta sitten kun lapsi vanhempi mies jaksaakin touhuta sen kanssa ja ottaa mukaan harrastuksiin. Haluatko riistää lapselta sen?
Mies sotkee eikä siivoa jälkiään. Mitä jos sanot siitä vielä kerran ja jos ei paranna tapojaan kerää vaikka kaikki miehen sotkut vaatteet ym. jätesäkkeihin ja laita jonnekkin nurkkaan. Katotaan tajuaako sitten kun kaikki vaatteet likaisina ja sekaisin jätesäkeissä roskien ja muun sälän kanssa.
Mut en tiedä. Meillä mies tajuaa puhetta, hoitaa lapsiaan ja huomioi minut joten vaikea ajatella että jotkut perustavat perheen ilman noita vaatimuksia...
Mun mielestä niitä lapsia kannattaa tehdä hyville miehille j
Vähän samaa tyyliä kuin sanoisi vuosia paino-ongelmien kanssa painineelle, että syö vähemmän ja kuluta enemmän :)
Sitä ei kuule etukäteen voi tietää millaiseksi elämä muuttuu ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Usea "hyvä" mies muuttuukin huonoksi. En tiedä mistä johtunee, tunteeko mies jäävänsä syrjään lapsen synnyttyä ja alkaa täyttää kalenteriaan sitten omilla jutuillaan vai mistä on kyse.
Meilläkin mies oli innostunut lapsen saannista ja ensimmäisen lapsen tekoon ehdotus tuli häneltä. Siitäkin huolimatta mies lapsen synnyttyä ei juurikaan tämän kanssa viettänyt aikaa tai hoitanut lasta. Sama juttu nyt toisen kanssa: Mies torkkuu illat sohvalla (on tosin erittäin raskaassa fyysisessä työssä ja joutuu nousemaan jo klo 05), minä siivoan, remppaan ja hoidan lapset.
Välillä minäkin mietin kamojen pakkaamista. Vapaa-aikaa ei tosiaan sen myötä enempää tulisi, mutta se vitutus häipyisi siitä, että ite raataa aamusta iltaan ja toinen vetää lonkkaa ja kattoo telkkaria >:C
Mutt akuitenkin elättää sinut ja lapsen itsensä lisäksi töitä tekemällä?
"se vitutus häipyisi siitä, että ite raataa aamusta iltaan ja toinen vetää lonkkaa ja kattoo telkkaria "
Ei tule mieleen, että se mies on raatanut päivän töissä ja tulee kotiin lepäämään, jotta jaksaa taas töissä?
Kyllä se niin on et lapsia kannattaa tehdä hyville miehille. Miehen näkee esim. siitä miten kohtelee vanhempia ihmisiä livenä ja lapsia. Onko esim. auttavainen. Hiffaako auttaa vai eikö viitsi! Puhuuko selän takana vanhemmista ihmisistä rumasti jne....Yksi pointti on ettei ala seurusteleen alapään kautta. Silloin on edennyt liian nopeasti ja arvokasta tietoa jäänyt huomioimatta miehestä.
Kannattaako sun enää kolmatta tehdäkään johan tiedät millainen on? Sitäpaitsi se on lapsille kova pala jos isukki passiivinen.
Mutt akuitenkin elättää sinut ja lapsen itsensä lisäksi töitä tekemällä? "se vitutus häipyisi siitä, että ite raataa aamusta iltaan ja toinen vetää lonkkaa ja kattoo telkkaria " Ei tule mieleen, että se mies on raatanut päivän töissä ja tulee kotiin lepäämään, jotta jaksaa taas töissä?
aika moni äitikin käy kuule töissä ja silti pitää hoitaa kotityöt ja lapset siinä ohessa. Mitä siitä tulisi jos perheessä molemmat työssäkäyvät toimisivat samalla logiikalla?
Jos vain taloudellisesti mahdollista, niin vuokraa/osta oma kämppä ja muuta sinne lapsen kanssa. Tai heitä mies ulos nykyisestä. Paljon helpommalla pääset, kun ei tarvii olla "vittuuntunut" mieheen koko ajan. Kusipää mies sulla, varsinkin jos on siis perusluonteeltaan tuollainen, eikä ole vain joku "vaihe" menossa. Ja vastuuton myös jos tietää että vie pienen lapsen kyseenalaiseen hoitopaikkaan.