Raskauden yrittäminen ns. järkipäätöksellä ilman vauvakuumetta, kokemuksia?

Kummallakaan ei ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta, eikä olla haaveiltu perheestä. Nyt on kuitenkin viimeisiä aikoja edes yrittää lisääntymistä ja ajateltiin, että kai sitä voisi yrittää, että tuskin se elämä lapsen myötä ainakaan huononee. Jos ei onnistu, niin ei sekään haittaa. Oltais varmasti molemmat ihan hyviä vanhempiakin.

Onko täällä ketään, joka pystyy samaistumaan? Miten meni vauvavuodet? Innostuitko raskaudesta sitten kun tärppäsi?