Millaisia kokemuksia eskarin/koulun uskonnon opetuksesta, jos kotona on kerrottu ettei jumalaa ole?

Jumala ON olemassa. Tulet vielä huomaamaan.

niin lapsi ei joudu uskonnonopetukseen, vaan pääsee ET-opetukseen. Jotain uskonnollista toimintaa silti on, johon lapsi joutuu osallistumaan. Tai ainakin meidän lapset osallistuu, kun muuten nämä kirkkoonkuuluvat kiusaavat erilaisuudesta. Tosin meidän lapset osallistuvat esim. pääsiäisvaellukselle mielenkiinnostakin, se kun on heidän mielestään niin hassua!

Meillä lapset käyvät uskonnonopetuksessa (1. ja 3.lk), vaikkei meillä uskota minkäänlaisiin jumaliin.

Haluamme, että he kuitenkin tuntevat kristinuskon tarinoita, koska länsimainen kulttuuri perustuu hyvin vahvasti niihin.

Ainakin täälläpäin eskarin (kuten päivähoidonkin) alkuvaiheessa täytetään lomake, jossa mm. hoitoaikojen ym. tietojen lisäksi rastitetaan kohta: Lapsemme saa/ei saa osallistua uskonnon opetukseen. Siihen vaan rasti ruutuun ja voit vielä tarkentaa hoitajalle, jonka kanssa lomaketta täytät, että missä teidän perheen rajat tuon asian kanssa menevät. Itse kielsin opetuksen, mutta laitoin lisäkommentin että kirkkoretkille saa lähteä mukaan. Vaikka olen siis vahvasti sitä mieltä että uskonnonopetus on höpönlöpöä, niin katson että kirkossa voi käydä sen kerran/kaksi vuodessa ihan kulttuurimielessä.



Tietääkseni eskarissa on hyvin vähän "tunnustuksellista" uskonnonopetusta, johtuen siitä että ryhmissä on nykyään niin monenlaisesta taustasta tulevia lapsia. Mutta koska käytännöt vaihtelevat jokaisen paikan mukaan niin kannattaa itse aktiivisesti kysyä, miten toimitaan ko. paikassa.

Meillä lapsi on kertonut, että päiväkodissa/koulussa kerrotaan jeesus-satuja. Ekaluokan uskonnonopetuksessa oli paljon ystävyyteen, kotiin, perheeseen ym. liittyviä aika yleisiä aiheita.

ette varmaankaan kuulu kirkkoon. Silloinhan paikka on elämänkatsomustiedon opetus. Kyllähän suomalaisessa koulussa näkyy kulttuurimme joka monessa suhteessa perustuu kristinuskon harjoittamiseen (esim. lukuisat pyhät jne), mutta koululaisten vanhemmat voivat kieltää lastensa osallistumisen uskonnonharjoittamista merkitseviin tilanteisiin mikäli he eivät kuulu kirkkoon. Ja miksi kuuluisivat, jos vanhempien mielestä kristinusko on satuilua?

Sit ekallaluokalla kysyttiin uskonnollisesta vakaumuksesta ja laitoimme elämänkatsomustieto. Itse olemme erommeet kirkosta ja halusimme lapsemmekin pois kirkollisesta kasvatuksesta(vaikka kastettu), mutta eipä se nin vaan käynytkään; lapsi ei saa erota kun vasta 15 vuotiaana!, mutta voi kuitenkin koulumme mukaan olla elämänkatomustunnilla. Ihmettelen tätä kun iltalehden sivuillakin on ollut juttua tästä!

päiväkodissa lapset osallistuivat seurakunnan tilaisuuksiin päiväkodilla ja kävivät kirkossa. Eivät olleet kovin kiinnostuneita mitä siellä puhuttiin, kommentoivat että kirkossa oli tylsää tai siellä oli aasi ja saatiin rusinoita (pääsiäisvaelluksella). Kouluun mennessä kysyin, haluavatko uskontotunneille, joissa mm. puhutaan Jeesuksesta ja käydään kirkossa. Eivät halunneet ja ovat ET-opetuksessa. Tykkäävät siitä kun siinä on pieni ryhmä ja tehdään kaikkea kivaa.



Nyt tokaluokkalainen tyttö joutui seurakunnan ip-kerhoon, vaikka haettiin toiseen. Hänestä kerho on muuten ok, mutta ei tykkää ruokarukouksesta eikä lauluista. En ole mitenkään korostanut uskonnottomuutta, kertonut vaan että jotkut uskoo näin, mutta minä itse en. Ehkä se melko välinpitämätön asenne uskontoon kuitenkin on kotoa lapsiin tarttunut.

Jumala ON olemassa. Tulet vielä huomaamaan.

vitut ole. Hihhuli! :)

tollasta ikinä kenellekään, iästä riippumatta. Ei liene väliä mihin maahan ja miten teidät joskus haudataan. Ilmeisesti testamenttaatte omat ruumiinne lääketieteelliselle leikeltäviksi. Ihan vaan itsestään ihmiseen se sielu syntyy?

tollasta ikinä kenellekään, iästä riippumatta. Ei liene väliä mihin maahan ja miten teidät joskus haudataan. Ilmeisesti testamenttaatte omat ruumiinne lääketieteelliselle leikeltäviksi. Ihan vaan itsestään ihmiseen se sielu syntyy?

ole olemassa mitään "sielua".

Olkoot se jokin joka edustaa kaikkea hyvää meissä mutta samaa uskontopaskaa se on sittenkin...

tollasta ikinä kenellekään, iästä riippumatta. Ei liene väliä mihin maahan ja miten teidät joskus haudataan. Ilmeisesti testamenttaatte omat ruumiinne lääketieteelliselle leikeltäviksi. Ihan vaan itsestään ihmiseen se sielu syntyy?

mieluummin lääketieteellisiin tarkoituksiin (lähinnä elintenluovutus) kuin maahan mätänemään.

Ei käy kateeksi.

tollasta ikinä kenellekään, iästä riippumatta. Ei liene väliä mihin maahan ja miten teidät joskus haudataan. Ilmeisesti testamenttaatte omat ruumiinne lääketieteelliselle leikeltäviksi. Ihan vaan itsestään ihmiseen se sielu syntyy?

olen "sieluni" muodostanut. Minä olen minä kaikkien elämänkokemuksieni ja fyysisten ominaisuuksieni myötä. Minä. Ei jumala ole minua luonut. Itse päätän ja ohjaan omaa elämääni. Omilla aivoillani jotka evoluution myötä ovat kehittyneet varsin toimiviksi.

Eräät ilmeisesti elävät jo maanpäällisessä helvetissä. Ei käy kateeksi.

vituttaa elää tässä kateellisten luusereiden kansoittamassa ostovoimaltaan surkeassa verohelvetissä jonka ilmasto on.. no..niin.......

Mutta onneksi täältä pääse pois! :)

joulun aikaanhan on vietetty ikivanhaa pakanajuhlaa, talvipäivänseisausta, kristityt ovat myöhemmin omineet ajankohdan. Joulupukissa ei ole mitään uskonnollista, eikä sen puoleen pääsiäispupuissakaan :) Kyllä valtakunnallisia juhlia (joista valtakunnalliset vapaapäovät) voi juhlia ihan ilman uskontoakin.

kannattaa tutustua materiaaleihin (oppikirjat + opeoppaat). On paljon kiinni opettajasta, kuinka uskonnollista opetus on. Oppikirjat kyllä esittävät raamatun totena.



Ja sille joka kysyi, että miten voi todistaa ettei jumalaa ole olemassa.. eipä sen enempää voi myöskään todistaa, että on olemassa :)

Suomessa 90 %:a kansalaisista ei usko mihinkään ja suurin osa kertoo sen satuna lapsilleen. Jos miettii omaa lapsuuttaan niin eihän meistäkään kukaan mihinkään uskonut vaikka uskontotunneilla istuimmekin. Se oli hyvää yleissivistystä ja esim lukiossa saimme tietää islamin kamaluudesta ja julmuuksista vielä nykypäivänäkin. Eli ei siis mitään haittaa ole vaikka kerrotkin, niin kaikki muutkin tekee eikä lapset ole tyhmiä!

Uskonnollinen vakaumus on vähän väärä ilmaisu meidän tapauksessa. Kuulutaan kyllä kirkkoon (tai siis minä ja lapset), mies ei kuulu kirkkoon. Miehellä on vakaumus, ei usko mihinkään jumalaan. Minä en oikeastaan tiedä, eikä se vaikuta mun elämään millään tavalla.



Meidän näkemys uskonnon opetuksesta on se, että on ihan hyvä oppia kristillisten(kin) perinteiden merkitys. Mutta koska lapsille ei ole kotona missään vaiheessa uskoteltu jumalan olevan olemassa, niin en haluaisi, että näin tehdään eskarissa tai koulussakaan.



Joulua ja pääsiäistä kyllä vietetään ;) ja tottakai lapsi saa osallistua näihin juhliin eskarissakin. Ja samahan tuo vaikka mihin osallistuu, kunhan kukaan ei ala tuputtaa mitään sellaista, joka on kovasti ristiriidassa kodin näkemyksen kanssa. Eli esim. tilanne että eskarin täti väittäisi jumalan luoneen maapallon asettaisi lapsen vaikeaan tilanteeseen, koska kotona on kerrottu toisella tavalla maailman synnystä.



Mielestäni uskonnon opetus on jees, varsinkin uskontotieto on tarpeellista, mutta tunnustuksellinen opetus kuuluu kirkkoon.



ap

Vakaumukset erotettava tiedosta. Ja tiedostakin muistettava, että aina on kyse kunkin ajankohdan senhetkisestä tietämyksestä, tiede ja tieto muuttuu kun opitaan koko ajan lisää.



Tuo edellä oleva politiikkavertaus oli hyvä: ei kouluissa voida yhteiskuntaoppia tai historiaakaan opettaa jonkun vallitsevan puoluekannan mukaan; yhteiskunnan rakenteista, puolueista ja politiikasta on hyvä tietää mutta ei niitä voida yhden puolueen näkökulmasta vakaumuksella ja ainoana näkökulmana opettaa. Ihan sama pätee uskontoon. Tietoa on hyvä saada, täällä meillä päin kristillispainotteisesti, koska historiallisista syistä täällä on kristinuskoon perustuvia käytäntöjä ja tapoja ja kristinuskolla on ollut merkittävä rooli länsimaisessa kulttuurissa. Mutta vakaumuksellinen, tunnustuksellinen uskonnonopetus ei kyllä kuulu kouluun vaan perheille ja seurakunnille.

Ja luomisoppia ei todellakaan sovi opettaa totena uskonnontunnilla tai muuallakaan kouluopetuksessa.