Jouduin parisuhdeväkivallan uhriksi. Ei koskaan pystytty puhumaan asiasta ja nyt iäkkäänäkään asia ei jätä rauhaan.

Hanki keskusteluapua, joko seurakunnalta, ystäviltä tai sotealueeltasi. Asia pitää mitä ilmeisimmin käsitellä.

Mene terapiaan.

Kaikkea on yritetty koko elämän ajan mutta mikään ei auta. Asia pitäisi selvittää toisen osapuolen kanssa mutta sekään ei onnistu. Arvelen että jutun kanssa mennään hautaan. Kausittain voin niin pahoin että voisin oksentaa mutta en silti ole varsinaisesti masentunut.

Aloituksesta ei saanut mitään selvää. Yritä uudelleen.

Juupa juu. Sen takia sun elämä meni pieleen. Ihan vaan sen takia. Vastuu kaikista omista valinnoistasi poistui tuolla hetkellä ja olet ollut avuton uhri.

Se on nykyään lähisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea on yritetty koko elämän ajan mutta mikään ei auta. Asia pitäisi selvittää toisen osapuolen kanssa mutta sekään ei onnistu. Arvelen että jutun kanssa mennään hautaan. Kausittain voin niin pahoin että voisin oksentaa mutta en silti ole varsinaisesti masentunut.

Perusteletko vielä miksi tekijän kanssa pitäisi olla missään tekemisissä?

Toiset voivat selviytyä, sinäkin voit.🤓🤓🤓🤓🤓🤓🤓🤓

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea on yritetty koko elämän ajan mutta mikään ei auta. Asia pitäisi selvittää toisen osapuolen kanssa mutta sekään ei onnistu. Arvelen että jutun kanssa mennään hautaan. Kausittain voin niin pahoin että voisin oksentaa mutta en silti ole varsinaisesti masentunut.

Miksi koet että jonkun väkivaltaisen toopen kanssa pitäisi, tai edes voisi selvittää mitään? Jotain anteeksipyyntöäkö olet koko elämäsi tuollaiselta odottanut? Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Juupa juu. Sen takia sun elämä meni pieleen. Ihan vaan sen takia. Vastuu kaikista omista valinnoistasi poistui tuolla hetkellä ja olet ollut avuton uhri.

Sinä selvästi ajattelet, että uhri on syyllinen.

Mitä niin kauheeta on tapahtunut että koko elämä on mennyt pilalle? Avaatko hiukan niin voitais auttaa.

6 sentin kukko ja varhaiseläkkeellä oleva aasialainen mies, onko sulla mitään muuta asiaa kuin tästä paasata? Luuletko oikeasti saavuttavasi sillä mitään? Selvästi olet vähän liiankin itsevarma.

Elisa

Oliko seksuaaliväkivaltaa? 

Toistat, että asia pitäisi selvittää, mutta se ei onnistu.

Aivan kuin et olisi vieläkään oppinut, että et saa kontrolloitua toista. Et saa häntä puhumaan, jos hän ei puhu. Asia ei ole sinun päätettävissäsi.

Etkä voi perustaa elämääsi sellaiselle asialle mikä ei ole sinun päätettävissä. Siksi olisi tärkeää keskittyä itseesi, ei siihen mitä toinen ei tee.

Ikääntyvän naisen valivali. Olet oikeasti kuspää, joka ei pysty arvioimaan omaa toimintaansa tuolloin mutta näkee itsensä jatkuvasti jonain historian uhrina. Et sitten koskaan kasvanut aikuiseksi.

Elämässä on vaan mentävä eteenpäin, eikä kantaa mukana sitä mitä ei voi muuttaa.

Niinhän traumat toimii, jos niitä ei hoida, ne elää ihmisessä vaikka hautaan asti. Hae apua. Se on tie helpompaan oloon. Tiedän, mistä puhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juupa juu. Sen takia sun elämä meni pieleen. Ihan vaan sen takia. Vastuu kaikista omista valinnoistasi poistui tuolla hetkellä ja olet ollut avuton uhri.

Sinä selvästi ajattelet, että uhri on syyllinen.

Ei tuossa mitään sellaista ole.

Olen samaa mieltä lainaamasi kanssa. Ihminen on itse vastuussa elämästään. Vastoinkäymisistä huolimatta.

No buhuu. On täällä muitakin jotka ovat ottaneet puolisoltaan turpiinsa ja kunnolla. En edes ajattele asiaa. Ei se minun vikani ollut vaan sen kilipään. Miksi edes jaksat vatvoa vanhoja asioita? Siirry eteenpäin.

Meitä on monta. Se puhuminen ei ole helppoa, varsinkin jos lapsille pitäisi esim kertoa, että heidän isä on pedo.