Tiedättekö sen tunteen kun on ahdistunut ja ympäröivä todellisuus tuntuu pelottavan vieraalta ja kolkolta?
Mulla on tällä hetkellä tuo olo. Ulkona on pimeää, sisällä loistaa kelmeä sähkövalo, on hiljaista ja yksinäistä, koko maailma tuntuu kolkolta ja pelottavalta, kuin vieraaksi muuttuneelta. Ei tunnu yhtään lauantailta. Yleensä lauantaisin on kotoisaa. Äsken avoimesta tuuletusikkunasta kuului alhaalta kadulta humalaisen miehen naurua. Sekin kuulosti pahaenteiseltä tässä tunnetilassa.
Tällä kertaa päätin pysähtyä tämän kokemuksen äärelle ja tutkia tätä. Tämä on hirveää mutta myös mielenkiintoista. Ahdistus on erikoinen eksistentiaalinen tila.
Kommentit (12)
Laita villasukat jalkaan, tuoksukynttilä palamaan, lämmin teekuppi käteen, pehmeä viltti ylle ja kuuntele vaikka Antti Holman puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Laita villasukat jalkaan, tuoksukynttilä palamaan, lämmin teekuppi käteen, pehmeä viltti ylle ja kuuntele vaikka Antti Holman puhetta.
enkä laita haluan olla pimeydessä 🐺
Kun kaikki maahanmuuttajakodissa tuntevat näin, he ahtautuvat yhteen kodeissaan.
Suosittelen sodan tullen amokia taistelukentälle.
Mulla on se outo tunne, että ajattelen kuinka nuo normaalit ihmiset eivät tiedä kuinka huonosti minulla on asiat ja kuinka minun olemassaolo on sekin jo raskaa suoritus.
En varmaan kestäisi päivääkään itärajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita villasukat jalkaan, tuoksukynttilä palamaan, lämmin teekuppi käteen, pehmeä viltti ylle ja kuuntele vaikka Antti Holman puhetta.
enkä laita haluan olla pimeydessä 🐺
Laita vaan. Älä päästä derealisaatiota valloilleen vaan maadoita itsesi. Sanon tämän kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on se outo tunne, että ajattelen kuinka nuo normaalit ihmiset eivät tiedä kuinka huonosti minulla on asiat ja kuinka minun olemassaolo on sekin jo raskaa suoritus.
En varmaan kestäisi päivääkään itärajalla.
Melkein kuin lukisit muidenkin ajatuksia samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita villasukat jalkaan, tuoksukynttilä palamaan, lämmin teekuppi käteen, pehmeä viltti ylle ja kuuntele vaikka Antti Holman puhetta.
enkä laita haluan olla pimeydessä 🐺
Tuo ei ollut ap:n vastaus.
ap
Tiedän tunteen. Minulla oli ensimmäisen kerran (tai ensimmäinen kerta jonka muistan) tuollainen tunnetila joskus 11-vuotiaana kun olin yksin kotona koulun jälkeen ja odotin muuta perhettä kotiin. He olivat lähteneet ostoksille. Tunnit kuluivat, ilta hämärtyi eikä heitä kuulunut. Aloin pelätä että he ovat joutuneet onnettomuuteen eivätkä enää koskaan tule takaisin. Ahdistus ja pelko kuristi kurkkua ja olin ihan epätoivoinen. Sytyttelin valoja ja avasin tv:n mutta koti ja koko maailma tuntui muuntuneen ihan vieraaksi ja pelottavaksi.
Silloin ei ollut matkapuhelimia. Katselin vain ikkunasta ja odotin.
Tulivathan he sitten lopulta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita villasukat jalkaan, tuoksukynttilä palamaan, lämmin teekuppi käteen, pehmeä viltti ylle ja kuuntele vaikka Antti Holman puhetta.
enkä laita haluan olla pimeydessä 🐺
Tuo ei ollut ap:n vastaus.
ap
kuka niin väitti 🐺
Todellakin. Tänään oli vähän parempi olo ja maadoittuneempi. Mutta kipujen aikaan oli joskus sellainen olo että on yksin ja maailma on liian julma. Olen yleensäkin tiedostava.