Sektiosta toipuminen - kauanko toimintakyvytön?

tosin mulla oli paha kohtutulehduskin, kun lapsivedet alkoi mennä ja meni niin monta päivää ennen kuin lapsi syntyi ja oli vielä kerennyt ulostamaankin lapsiveteen. Pääsin sairaalasta kotiin 5 päivää sektion jälkeen ja samana päivänä lähdin kauppaan ja ostin 2 kassillista ruokaa ja maitoa monta litraa, joten kassit painoi...

Toisen sektion jälkeen en ollut juuri yhtään kipeä, sairaalasta päästiin pois alle 2 vuorokauden ja kotona toimin ihan normaalisti ja nostelin isompaa lasta, kävin kaupassa jne. Riippuu siis varmastikin tosi paljon tilanteesta. Toisen lapsen kohdalla lääkäri ihmetteli etten ole juurikaan kivulias, vaikka toinen sektio yleensä kivuliaampi, mutta eka olikin kaikin puolin hirveä kokemus. Tulipa tarina, sori.

muuta kun sitä vauvaa, ja vauvan paino on nostelun painoraja 6 viikkoa.

Aika harvallahan tämä on mahdollista, ei meillä ainakaan ollut ketään kuka olisi auttanut muiden lasten kanssa. Mies meni töihin 5 päivää sairaalasta viimeisen lapsen kotiutumisen jälkeen. Mulla ollu kolme sektiota ja toipuminen ollu vaihtelevaa.

ja kaikki kivut olivat hävinneet vajaassa viikossa.



Mutta tuo kakkosen ehdottama kauppakassien kantaminen ja normaali nostelu kannattaa tehdä sitten tietoisena siitä, että kohtu saattaa revetä ja sitten onkin jo kiire. Niitä ompeluja on monessa kerroksessa, joten jos veri vuotaa vatsaan, saatat kuolla nopeasti. Ei niitä ohjeita usean viikon nostelukiellosta anneta turhaan vaan taustalla on juuri nämä vaaralliset tilanteet. Toki jos ei pahalta tunnu, niin jotain voi nostella varovaisesti jo aiemminkin. Näin minäkin tein.

juuri niitähän toivoinkin kuulevani :)



Itsellä tehty yksi sektio ja toivuin siitä hyvin. Tuolloin vaan ei ollut vielä sitä painavampaa lasta (oli siis esikoinen) kotona, joten en osaa arvioida, olisiko sellaisen nosteleminen onnistunut.



Nyt olen kahden vaiheilla, lähdenkö anomaan tulevalle lapselleni suoraan sektiota vai yritänkö alakautta. Muuten yrittäisin saada suoraan sektion, mut tuo nostelukiellon pituus huolettaa. Olen kuullut jopa 3 kk:n toimintakyvyttömyydestä. Eka meni sektioksi lapsen suuren koon ja pään virheasennon vuoksi hyvin pitkän ja traumaattisen synnytysyrityksen jälkeen.



ap

vaan sen perusteella, mikä lapselle ja äidille paras tapa syntyä ja synnyttää. ihan turhaan MINUSTA pelottellaan sektiosta toipumisella ja kivuilla. itse repesin alatiesynnytyksessä siihen malliin + sain vielä häntäluumurtuman, että ihan varmasti olisin hallitusta sektiohaavasta paremmin toipunut. vertakin menetin sen verran, että hb laski 70:een (ennen ponnistusvaihetta otetuissa labroissa oli vielä 123), tuskin sektiossa, joka olisi mennyt normaalisti, olisi tuollaistakaan tullut. toipumiseen meni väh. 1kk. sitten pystyi jo pehemällä istumaan, mutta sohvatyynyjen välissä piti istua 3 kk, kovalla lattialla vasta 6 kk jälkeen. ym. ym.

ei kannata valita synnytystapaa toipumisen perusteella, vaan sen perusteella, mikä lapselle ja äidille paras tapa syntyä ja synnyttää. ihan turhaan MINUSTA pelottellaan sektiosta toipumisella ja kivuilla. itse repesin alatiesynnytyksessä siihen malliin + sain vielä häntäluumurtuman, että ihan varmasti olisin hallitusta sektiohaavasta paremmin toipunut. vertakin menetin sen verran, että hb laski 70:een (ennen ponnistusvaihetta otetuissa labroissa oli vielä 123), tuskin sektiossa, joka olisi mennyt normaalisti, olisi tuollaistakaan tullut. toipumiseen meni väh. 1kk. sitten pystyi jo pehemällä istumaan, mutta sohvatyynyjen välissä piti istua 3 kk, kovalla lattialla vasta 6 kk jälkeen. ym. ym.

Sektio houkuttelisi kaikilla muilla tavoilla, mut just tuo toipumisaika hirvittää. Ja toki tiedostan juuri tuon mainitsemasi faktan, että myös alatiesynnytys voi saada aikaan sellaista tuhoa, että siitäkin toivutaan pitkään.

Mulla on iso mies ja oon itse pieni. On siis varsin mahdollista, että taas tulee iso lapsi. Olin jo puoliksi päättänyt anella suunniteltua sektiota, kun mun kätilökaveri alkoi vakuuttaa, ettei sektiota kannata missään nimessä haluta, jos ei pakko ole.

ap

Sektio houkuttelisi kaikilla muilla tavoilla, mut just tuo toipumisaika hirvittää. Ja toki tiedostan juuri tuon mainitsemasi faktan, että myös alatiesynnytys voi saada aikaan sellaista tuhoa, että siitäkin toivutaan pitkään.

Mulla on iso mies ja oon itse pieni. On siis varsin mahdollista, että taas tulee iso lapsi. Olin jo puoliksi päättänyt anella suunniteltua sektiota, kun mun kätilökaveri alkoi vakuuttaa, ettei sektiota kannata missään nimessä haluta, jos ei pakko ole.

ap

Mulla kokemus vain yhdestä sektiosta (ja alatiesynnytyksestä ei minkäänlaista kokemusta), mutta minulla ainakin meni niin että olin sen 3-4 päivää aika kipeä, olin sairaalassa 5pv, ja sitten ehkä viikon verran oli kotona vaikeuksia päästä itse sängystä ylös mutta kivut oli muuten hyvin hallinnassa ilman kummempia kipulääkkeitäkään.

Ja tosiaan aika helppo oli olla nostelematta mitään painavampaa kuin vauva kun ei muita lapsia ole. Minulle sanottiin että 6 viikkoa pitäis olla nostelematta / kantamatta. Muutamia kertoja kannoin kyllä vauvan turvakaukalossa muutamat rappuset ylös kotiin kun miehellä oli kädet täynnä kauppakasseja. Senkin takia sitä aikaista rasitusta kannattaa välttää ettei haava-alueelle muodostuisi kiinnikkeitä, jotka osaavat olla vuosia tai jopa loppuelämän todella kipeitä. Ja toki alkuun kohdun repeämäriski on suhteellisen suuri nimenomaan siellä sisemmissä kerroksissa, ei se ihon leikkaushaava enää repeä kun tikit poistetaan.

Mutta ehdottomasti suosittelen sektiota jos ainut syy miksi harkitset alatiesynnytystä on tuo kantokielto ja toipuminen. Tsemppiä !

Mulla esikoinen syntyi normaalisti alateitse ja toinen kiireellisellä sektiolla. Alatiesynnytyksestä toipuminen kesti kauan repeämien takia, enkä voinut esim. istua normaalisti pariin viikkoon ja ylipäätään kunto oli heikko kauan kun menetin reilusti verta. Sektiosta toipuminen kesti tasan sen viisi päivää kun olin sairaalassa, kotona otin parina päivänä panadolia ja siinä kaikki. MUTTA, mikään ei korvaa sitä tunnetta, kun on synnyttänyt lapsen ja saa hänet heti siihen vatsan päälle ja hän alkaa tuijotella sinua ja pungertaa rintaa kohti. Sektiossa pahinta oli mielestäni se, että en saanut vauvaa heti vierelleni, vaan menetin sen ikimuistoisen hetken, ja olen vieläkin hieman katkera siitä.

Mulla esikoinen syntyi normaalisti alateitse ja toinen kiireellisellä sektiolla. Alatiesynnytyksestä toipuminen kesti kauan repeämien takia, enkä voinut esim. istua normaalisti pariin viikkoon ja ylipäätään kunto oli heikko kauan kun menetin reilusti verta. Sektiosta toipuminen kesti tasan sen viisi päivää kun olin sairaalassa, kotona otin parina päivänä panadolia ja siinä kaikki. MUTTA, mikään ei korvaa sitä tunnetta, kun on synnyttänyt lapsen ja saa hänet heti siihen vatsan päälle ja hän alkaa tuijotella sinua ja pungertaa rintaa kohti. Sektiossa pahinta oli mielestäni se, että en saanut vauvaa heti vierelleni, vaan menetin sen ikimuistoisen hetken, ja olen vieläkin hieman katkera siitä.

Tuosta rinnalle ottamisesta moni puhuu, mut mä en osaa kaivata sitä tuon yhden kokemukseni perusteella. Mulle näytettiin lasta heti, kun se oli otettu mahasta + sain lapsen rinnalle heti heräämöön. Olin kyllä niin poikki ja pöllyissä, etten varmaan tajunnutkaan oikein mitään.

synnyttäjä on toimintakykyinen heti/ seuraavana päivänä.

Itselläni meni se 2-3 päivää kun oli hankala olo, sen jälkeen ei juuri haitannut. Kannattaa välttää raskaiden juttujen nostamista se 6 viikkoa. Minä sain vauvan jo salissa joksikin aikaa siihen "rinnalle" ja sitten hänet tuotiin minulle heräämöön taas rinnalle, joten en ollut pienestä erossa kuin pienen hetken. Mies ja vauva saivat odotella kanssani heräämössä sen aikaa että minut saatiin siirtää huoneeseen. Saimme vielä perhehuoneen (en tiedä saako tavallisesti sektion jälkeen?) mutta siellä mies hoiteli vauvaa sitten ne ekat päivät vähän enemmän. Itse koin sektion tosi helpoksi enkä kokenut mitenkään jääneeni mistään paitsi sen takia. Oma mielipiteeni on se, että tuota synnytystä (tapahtui se sitten mitä kautta tahansa) hirveästi ylikorostetaan, koska se on kuitenkin niin pieni osa sitä matkaa, joka lapsen kanssa sitten tehdään. Siitä synnytyksestähän se vasta alkaa.. :) Jo lapsi itsessään oli ainakin minulle niin suuri ilo, että on aivan sama näin jälkikäteen että mitä kautta hän maailmaan tuli.

on kuitenkin aina vielä sata kertaa helpompi kuin hyvin mennyt sektio. Sektiossa kun tulee aina se haava, aina tikit, aina nostelukielto, kohtu rasittuu joka kerta enemmän ja enemmän, riskit seuraavan/seuraavien raskauksien suhteen kasvaa lähes eksponentiaalisesti jne.



Mä olen synnyttänyt kolme kertaa normaalisti, ja jokaisen jälkeen olen ollut jalkeilla ja toimintakuntoinen heti. Mulla ei ole ollut puudutuksia tms, joten oman kehon endorfiinit ja adrenaliinit on saaneet aikaan kunnon kaikkivoipaisen latauksen. Ja ainoastaan ensimmäisestä lapsesta olin pari päivää huono istumaan, mutta kahdesta seuraavasta ei ole ollut siinäkään mitään ongelmaa.



Mutta itse sinä tiedät mikä sinulle sopii. Molemmissa tavoissa on erilaiset riskinsä, mutta vain alatie hyvin onnistuessaan ei jätä mitään jälkiä.