Riskeeraaminen ja seuraavan askeleen ottaminen elämäs

Lähdin täysin tyhjän päälle ja puolessa vuodessa kaikki järjestyi paremmin kuin olisin osannut toivoa. Pelotti kyllä ottaa riski mutta jossain sisimmässä tiesin selviäväni. En vaan arvannut kuinka hyvin.

Ensimmäinen riski oli opiskelu ilman opintolainaa työrahoitteisesti. Mietin jaksanko käydä sekä töissä (öisin) että opiskella täysipäiväisesti (päivisin). Koville otti, mutta jaksoin. Riski siis kannatti. Sitten päädyin töihin alalle, joka ajettiin alas ja työpaikat pois Suomesta. Tämä riski ei kannattanut. Uusi opiskelu ammattiin ja nyt yrittäjäksi. Alku oli vaikea, kävin töissä muualla ja pyöritin yritystä. Koko ajan tuli uusia tiukennuksia ja yrittäjän selkänahasta revittiin aina vain lisää. Opiskelin lisää, yritin lisää. Kunnes totesin että yrittäminen ei tule koskaan enää kannattamaan Suomessa. Kun kulupuoli vain kokoajan kasvaa ja tulopuoli vähenee. Yhtälö on mahdoton, teki mitä hyvänsä.

Täällä kans täysin tyhjän päälle jääty. Tein sen omasta valinnastani. Nollasin elämäni. Kuuntelin täysin itseäni miten tulee toimia eikä ne ajatukset jättäneet rauhaan, joten päätin toteuttaa. 

Myin omaisuuden ja lähdin asunnosta, katkaisin kaikki haitalliset suhteet ja riippuvuudet kuten alkoholin. Jo nyt alkanut tulemaan upeita asioita elämääni ja etenkin itseluottamus kasvanut. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen riski oli opiskelu ilman opintolainaa työrahoitteisesti. Mietin jaksanko käydä sekä töissä (öisin) että opiskella täysipäiväisesti (päivisin). Koville otti, mutta jaksoin. Riski siis kannatti. Sitten päädyin töihin alalle, joka ajettiin alas ja työpaikat pois Suomesta. Tämä riski ei kannattanut. Uusi opiskelu ammattiin ja nyt yrittäjäksi. Alku oli vaikea, kävin töissä muualla ja pyöritin yritystä. Koko ajan tuli uusia tiukennuksia ja yrittäjän selkänahasta revittiin aina vain lisää. Opiskelin lisää, yritin lisää. Kunnes totesin että yrittäminen ei tule koskaan enää kannattamaan Suomessa. Kun kulupuoli vain kokoajan kasvaa ja tulopuoli vähenee. Yhtälö on mahdoton, teki mitä hyvänsä.

 

Yrittäjyys taitaa olla ainoa mikä kohta enää kannattaa kun tekoäly syö työpaikat. Sivusta

Up

Opiskelin alalle, jossa on kova kilpailu, ja urat on epävarmoja. Mulla on kuitenkin ollut töitä melkein aina, opintoajoista lähtien.

Otin miehen joka ei ollut mitään, kun ajattelin että se on sen sorttinen, josta voisi tulla jotain. Ja tulikin, mutta tajusin myös ettei tarvikaan kun pärjään kyllä itsekin.



Tein lapsen kesken opintojen vaikka tiesin etten tiedä kasvattamisesta mitään, eikä rahaakaan ollut edes omaan elantoon. Uskoin että kyllä se siitä järjestyy. Niinhän siinä sit suurin piirtein kävikin.

Olen kieltäytynytuseammasta  tylsästä työpaikasta vaikka alallani on töitä niukasti, eikä sitä unelmapaikkaakaan vielä ollut. Olen sitten tehnyt ne unelmapaikat itse itselleni.

Olen jättänyt myös hakematta ns unelmalmapaikkoja sen takia että olen ajatellut saavani vielä paremman. Joskus olenkin (en kumminkaan aina). 

Olen ostanut ja rakentanut asuntoja ja taloja vaikka rahoitus on ollut lainaa enkä ole varmaksi tiennyt, millä sen maksan. Nyt velat on maksettu ja omaisuutta on parin miljoonan arvosta.

Olen tukenut muita, vaikken ole tiennyt, jaksanko tai osaanko tai hyötyvätkö he siitä mitään. Joskus myös vaikka on ollut todennäköistä, että jään itse näyttämään hölmöltä sen takia. Jotenkin siitä on aina kumminkin selvitty.