Kuolisitko mieluummin alle 60-vuotiaana vai yli 90-vuotiaana?

60 v meni jo ohi. 80 lähestyy, elämä on niin kivaa, etten haluaisi kuolla vielä pitkään aikaan.

Alle 60, jos se tapahtuisi nopeasti nukkuessa esim. massiivinen sydäri. 

 

Jossain siinä välissä, koska 60 täyttyy muutaman kuukauden päästä eikä ole vielä kiirettä. 90 vuotta tuntuu liian vanhalta, vaikka pitkäikäisiä sukua olenkin molemmilta puolilta ja ainakaan todettua dementiaa ei ole ollut kummallakaan puolella. Isoäidit elivät 92- ja 96- vuotiaaksi, isä täyttää piakkoin 95. Äidin puolelta vanhimmat tädit ovat 95- ja 86-vuotiaita ja yksi täti eli 92-vuotiaaksi, toinen eno kuoli 85-vuotiaana.

Haluan saada edes osan maksamistani eläkevaroista takaiisn, eli ysikymppiseksi. 

En haluaisi että lapseni kuolisivat ennen minua, mutta toisaalta en haluaisi myöskään sitä että minä kuolisin ensin ja lapseni jäisivät kaipaamaan minua. En tiedä kumpi olisi pahempi vaihtoehto. Toisaalta en halua että kukaan jää minua kaipaamaan mutta ahdistaa ajatus että kuolemani jälkeen kukaan ei enää muistaisi minua.

Minulle riittää 30 000 vuorokautta.

Yli 90.

Arvaa, olen 67v.

Täytän 60 vuotta kahden kuukauden kuluttua, enkä ajatellut ihan vielä kuolla, joten täytyy valita se yli 90. Tosin tiedän, etten niin vanhaksi elä.

No tietysti 91-vuotiaana.

90v.    N65v

91 v hyväkuntoisena oman mökkini pihassa saappaat jalassa infarktiin, jos saisin valita.

Alle 60, olen 52. Ihan valmis kuolemaan.

Kun ikää on 58 niin mieluummin yli 90

Täytän 50 ja luultavasti en näe 60v synttäriä. Haluaisin kyllä saada enemmän kun 60v. 

Ihan sama minulle, en kuitenkaan enää kuoleman jälkeen tunne tai muista mitään. Elämä on upeaa ja nautin siitä, mutta koska kuollessa kaikki katoaa, onko tuolla mitään väliä?

M56

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minulle, en kuitenkaan enää kuoleman jälkeen tunne tai muista mitään. Elämä on upeaa ja nautin siitä, mutta koska kuollessa kaikki katoaa, onko tuolla mitään väliä?

 

M56

Tuo on muuten ihan totta, en ole koskaan ajatellut noin.

Olen 70 ja minulla on 14-, 9-  ja 6-vuotiaat lapsenlapset. Haluaisin olla vielä elossa ja terveenä  ja täysjärkisenä kun he ovat täysikäisiä. Tietenkään mitään takuuta ole mutta kivaa se olisi. Sitäpaitsi matkustan joka syksy Espanjaan pariksi viikoksi ja joka kesä Suomeen noin kuukaudeksi, sukukaisten harmiksi - jota he kiltisti kutsuvat iloksi. Miksi ikinä olisin kuuskymppisenä halunnut kuolla? Tyhmä aloitus! Jonkun sosiopaatin keksinyt? 

Saksanasukki