2 v:n kotiäitinä raskasta. Onko lapseni normaali?

Käyttekö kerhossa tai harrastuksessa tai puistossa säännöllisesti eli onko hänellä ikäistään seuraa? Minun poika oli tuollainen jos poikkeuksellisesti ei ollut pihassa ulkoillessa kavereita paikalla. Mikään kerta viikossa ei riittänyt vaan piti olla päivittäinen leikkituokio mielellään ulkona toisten lasten kanssa. Jos leikkiseuraa on, niin .. jotkut lapset on vilkkaita. Jos lapsi on pk:ssa, pääset itse tietysti vähemmällä ja jos teillä ei ole mahdollista saada leikkiseuraa päivälle, niin sitten se pk voisi olla hyväkin. Jos taas lapsiseuraa on, niin pääsee aktiivisuudellaan kyllä helposti siellä pk:ssa myös silmätikuksi ja ei siellä silloin helppoa ole eli lapsen kannalta voi olla parempi olla vielä vähän kotona kasvamassa.

Ja ei ne tytöt välttämättä niistä kotitöistä innostu nekään ja jotkut pojat tykkää kovastikin eli ei se sukupuoli aina kaikkea kerro.

Mutta psykologit suosittelee, että lapsen on hyvä olla 3 v asti kotona. Miksi sitten??!!

kuin sanasta sanaan mun tekstiä. Lisäyksenä vielä, että on tosi ärtyisä koko ajan. Mulla on myös pikkuvauva hoidettavana, ja jos en ehdi leikkiä pojan kanssa aivan joka sekunti, lyö ja potkii vauvaa, tai yrittää ainakin. Päätin nyt laittaa pojan kolmena päivänä viikossa päiväkotiin kuudeksi tunniksi. Tämä nykytilanne ei ole kenellekään hyvä, huudan ja raivoan lapsille ihan liikaa, joka päivä, kun pinna ei kestä. Mies tekee kellon ympäri töitä ja isovanhemmat eivät pysty auttamaan ollenkaan, ovat liian raihnaisia eivätkä jaksa pojan kanssa. Toivon, että päiväkodissa pääsee leikkimään kavereiden kanssa ja purkamaan energiaa ja saan itse levätä sillä välin.

"Mutta psykologit suosittelee, että lapsen on hyvä olla 3 v asti kotona. Miksi sitten??!!"



Jokainen lapsi on yksilö. Jokainen perhe on erilainen. Nuo ovat karkeita suosituksia. Joku kaipaa ikäistään seuraa aikaisemmin. Joku ei ole vielä 3-vuotiaanakaan valmis päiväkotiin.

ei myöskään ole leikkinyt koskaan yksin. poika nyt 6v ja ei vieläkään paljon leiki yksin. Ei ole ollut koskaan päiväkodissa mutta leikkikoulussa kävi muutaman tunnin päivässä.



Niitä on muitakin vaihtoehtoja kuin päiväkoti. 3 vuotiaaksi kuitenkin on hyvä pitää kotona.



Meilläkin poika "karkaili" jatkuvasti tuon ikäisenä pihasta mutta kun luin muutaman "oppaan" lapsen kehityksestä niin selvisi paljon asioita miksi tuon ikäinen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Suosittelen sitä siis sinullekkin!



Se että saa toistaa itseään satoja kertoja samasta asiasta on ihan normaalia. Se että menee paikkoihin joihin ei saa mennä, on normaalia tuon ikäiseltä. jatkuvaa rajojen koettelua, se on normaalia.



Pitää myös muistaa että 2 vuotias on vielä todella pieni. Ei kahdessa vuodessa opita olemaan ja ajattelemaan kuin aikuinen :)

Helpotukseksi asutaan ok-talossa ja löytyy kaksi vanhempaa sisarusta. Kaikki pitää saada tehdä itse, ja sitten hermostutaan ja hajotetaan jotain kun ei onnistu, äitiinsä tullut, kaikki väittää. Tiedä siitä sitten ;)



Nyt on viime päivinä suostunut jopa istumaan aloillaan ja kuuntelemaan kun luen kirjaa, aiemmin ei mitään kiinnostusta, pitäisi vaan olla ulkona heittelemässä hiekkaa, repimässä kukkia, naarmuttamassa autoa ja muuta kivaa.

Eihän tuollaisesta tule yhtään mitään muuten, kun isommaksi kasvavat.



Ja sitten yksi tärkeä vinkki; kalaa ja kalaöljyjä lapsen ruokavalioon. Ja valkoiset viljat ja sokeri pois ruokavaliosta. Tilalle perunaa, ruista ja muuta hyvää ruokaa.

Meilläkin oli. 1,5-vuotiaana mummi hoiti lasta 4 kk ja totesi sen jälkeen, että lapsen on todellakin parempi mennä päiväkotiin. Lapsi rakasti päiväkotia. Yritti juosta isompien 3-vuotiaiden kintereillä ja viikonloppuisinkin kyseli, koska pääsee taas päiväkotiin.



Meillä helpotti hiukan, mutta tilalle tuli tietysti iltakiukkua yms. Toisaalta lapsen tarve nähdä ja kokea ja mennä tuli kivasti täytetyksi jo päivällä, ja illalla riitti ihan kotonaolokin.