Huvittaa kun ihmiset sanoo että "viihdyt niin hyvin yksin"
Siis muutamat ystävät ja sukulaiset lähinnä. Hämmästelevät mielenkiinnolla sitä miten teen paljon kaikkea yksin ja miten hyvin viihdyn yksin, välillä keksimällä keksinkin sitä tekemistä itselleni. Mökkeilen yksin, sienestän yksin, käyn elokuvissa, kahviloissa ja shoppailemassa yksin jne. Eivät oikein ymmärrä sitä että pakko on viihtyä kun ei valinnanvaraakaan ole :D Moni on elänyt niin kauan parisuhteessa etteivät ehkä ymmärrä miten siitä toisesta on usein seuraa kotona tai muihin tekemisiin ja sitten pari kertaa kuussa näkevät jotain ystävää niin se riittää. Ja siis joo kyllä minä tiettyyn pisteeseen asti viihdynkin yksin mutta liika on liikaa ja pointtina se että siksi välillä vähän jopa loukkaa se kun ajattelevat noin että siellä se niin tyytyväisenä yksin taas tekee sitä ja tätä.. kenenkäs muunkaan kanssa.
Kommentit (5)
Mitäs huvittavaa siinä on. On ihan olla yksin , päättä rahahaasioistaa , syömistään ym. kaikesta.
Ei nyt suoraan liity aiheeseen, mutta olen olut yksinäinen aina. Ensimmäisen kerran kun pääsin 80-luvulla ekaluokalla kaverisynttäreille oli siellä leikki mitä tiedät minun ystävästäni, minulle oli valittu ystäväkseni minä itse. Ne adjektiivitkin millä minua kuvailtiin olivat tosi ikäviä. Minut on aina suljettu kaikista porukoista ulos kun olen niin hiljainen. No kai tämä sitten on oma syyni.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt suoraan liity aiheeseen, mutta olen olut yksinäinen aina. Ensimmäisen kerran kun pääsin 80-luvulla ekaluokalla kaverisynttäreille oli siellä leikki mitä tiedät minun ystävästäni, minulle oli valittu ystäväkseni minä itse. Ne adjektiivitkin millä minua kuvailtiin olivat tosi ikäviä. Minut on aina suljettu kaikista porukoista ulos kun olen niin hiljainen. No kai tämä sitten on oma syyni.
Pennut ovat kyllä tosi julmia toisilleen. Kateus heillä vielä suurempana syynä kuin aikuisilla.
Mistä ne sinun tekemisesi tietää?