Meille tuli miehen kanssa ero alle kuukausi sitten ja olen ONNELLINEN.

Meillä on ihanat lapset. Minä jään lähihuolktajaksi. Mies tulee tapaamaan lapsia säännöllisesti. Musta tuntuu ihan siltä, kun kahleet olisivat tippuneet harteilta. Ollaan miehen kanssa tosi erilaisia. Molemmat omalla tavalla voimakkaita. Mutta olen kokenut joutuneeni aina taistelemaan kaikesta. Hän on jyrä niissä asioissa, jotka kokee itse tärkeäksi. Myös itsekäs ja empatiakyvytön. En ole saanut näyttää tunteitani/ hän ei ole koskaan niitä ymmärtänyt. Mutta nyt siis tunnen itseni niin onnelliseksi. Olen katsellut kotia lapsille ja itselleni. Mulla on haaveissa yksi ihana mies. Annan ajan näyttää, tuleeko siitä mitään. Hän on työkaverini, joten nähdään paljon. Elämä on niin ihanaa:)