Miksi yleisesti pidetään ahneutena haluta itselle kuuluva perintö
Esimerkisi isäni kuolee. Äiti haluaa pitää pesän jakamatta. Jos minä ja siskoni haluttaisiin se jakoon, se olisi ahneutta, mutta se että äiti haluaa pitää sen jakamtta on normaalia.
(Itsellä tätä tilannetta ei tule, koska vanhemmat on eronneet).
Puolison kuolema on itseasiassa sama kuin ero 'kunnes kuolema teidät erottaa', joten vainajan perinnön pitäisi mennä kuten olisivat eronneet.
Kommentit (55)
Isän ja äidin yhteinen omaisuus 2 milj euroa. Siitä äidin osuus puolet eli 1 milj. e. Loput isä testamenttasi äidille siten, että lapsille (4 kpl) jäi lakiosa. Eli äiti sai 500 000 e, me lapset jokainen 125 000 e. Tämäkin vasta sitten, kun oli käyty "tuomarin luona" eli selvitetty, että koska oli muutakin omaisuutta kuin kotitalo, pitää lesken lakiosa luovuttaa. Äiti kun väitti, että hänen ei tarvitse antaa mitään osakkeista tai tileiltä, koska jää kotiinsa asumaan. Vuosi tämän jälkeen äitini myi perunkirjassa 1.5 milj. euron arvoisen omaisuutensa siskolleni huomattavasti verotusarvoa alhaisemmalla summalla, mutta kuitenkin niin, että lahjaveroa ei tarvinnut maksaa. Näin isän 1 miljoonan euron omaisuudesta minä sain 125 000 euroa. Äitini on tällä hetkellä lähes varaton eli enempää en tule perimään. Siskollani on nyt noin 2 milj. euron omaisuus :-). Ei se raha vaan se puuttuva reiluus.
Siinä vaiheessa kun äitivainaan perintöä jaetaan, kannattaa taas ottaa yhteyttä tuomariin. Jos äiti myi osuuden halvemmalla kuin perukirjaan oli merkitty, tai verotusarvoa huomattavasti halvemmalla, sen voi sitten katsoa ennakkoperinnöksi. Sekin kannattaa ottaa huomioon, mitä äiti tekin myynnistä saamillaan rahoilla jos nyt on varaton.
ja lakimies on jo todennut, että leskellä on todella lupa tuhlata rahansa, ei ole mitään velvollisuutta niitä säästellä perittäviksi.
sijoitusasunto, kesämökki, vene, rahaa tilillä jne. Miksi leski ei ole ahne, halutessaan pitää kaiken itsellään? Hänhän saa sen mitä erossakin saisi. ap.
no nyt on kyseessä vähän erijuttu, kuin ero, elämänkumppanin menetys. Toivottavasti sinä saat joskus niskaasi jälkeläisesi+puolisot, jotka haluavat päättää mihin sinun ja miehesi kartuttama omaisuus menee. Eikö teitä ole opetettu tulemaan toimeen omilla tuloillanne, vai miksi täytyy elää haaskalla???
Mä en mitenkän ymmärrä millä logiikalla kukaan AIKUINEN ihminen voi ajatella, että jo vuosikausia poissa kotoa asuttuaan, kenties pari kertaa vuodessa vanhempiaan nähnyt OMAA ELÄMÄÄNSÄ ELÄVÄ aikuinen voi ajatella, että kuolleen vanhemman omaisuus KUULUU HÄNELLE? Ymmärrän sitten kun on oikeasti se tilanne, että molemmat vanhemmat ovat kuolleet.
Jos multa kävisi jälkikasvu rahaa kärkkymään miehen kuoltua, antaisin lakiosat ja pitäisi huolen että kaikki muu omaisuus tulee tuhlattua ennen kuolemaani.
kärky vaan ihan omiaan? Lain mukaan lapset perivät vanhempansa, joten sen kuolleen miehen rahat ovat lasten. Miksi siis leski ei ole ollenkaan ahne vaikka haluaa pitää puolisonsa omaisuuden itsellään? Onhan leskikin aikuinen ihminen ja ihan erillinen siitä puolisostaan.
Kieltämättä ap esitti hyvän kysymyksen. Miksi leski olisi yhtään sen oikeutetumpi kuolleen omaisuuteen kuin lapset? Enemmänhän lapset sukuakin ovat. Ja miksi leski ei muka ole ahne jos haluaa toisen omaisuuden kokonaan itselleen eikä halua sitä jakaa niille joiden se oikeasti on ja jotka siitä verotkin maksavat? Leskihän ei kuitenkaan jää puille paljaille, senhän takaa laki.
Olen sitä mieltä, että leski on se "ahne", jos on asunnon lisäksi muutakin omaisuutta, mistä kynsin hampain taistelee, eikä haluaisi OMILLE LAPSILLEEN antaa isältä kuuluvaa perintöosaa.
Mun anoppi on uhannut, ihan vapaasti vaan :), testamentata lopun omaisuutensa kissakodille (missä sellainen sitten lienee...). Mieheni ja hänen siskonsa vaativat osaansa, koska asunnon lisäksi oli sijoitusasunto, mökki Lapissa, loma-asunto Espanjassa, osakesijoituksia ja rahaa tilillä.
Anoppi vaati saada pitää kaiken. Se ei ollut appiukon tahto, muuten olisi varmaan tehnyt testamentin vaimolleen, eikö.
Ja kuten aiemmin mainittiin, perintöverolappu tipahti munkin miehelle postissa. Sen verran suuri summa, että ei sitä noin vaan olisi maksettu, vaikka hyvät tulot onkin.
Niillä on todella paljon tunnearvoa ja toivottavasti saan ne joskus itselleni.
mitä sinä niin kovasti haluat?
kivoja mekkoja ja ulkomaan reissuilta ostettuja koriste-esineitä?Minä en todella tarvitse yhtään mitään sitten kun aika äidistäni jättää.
meillä on niin että äiti kuoli ja isäpuoli myy taloa.Lain mukaan talon ollessa myynnissä(joka tapauksessa isäpuoleni myy sen)Irtaimisto puolitetaan.Isäpuoleni mielestä emme saisi viedä MITÄÄN äitini tavaroita,koriste-esineitä tai muuta.Lisäksi koko ukko on alkanut nyppimään kun siellä käy,vittuilua saa kuulla lähes joka kerta. Mielestäni äitini henk.koht tavarat eivät kuulu hänelle,emmehän hänenkään housuista vaadi puolikasta. T. yx lahkeinen
Vanhemmillani oli hallintaoikestestamentti. Me lapset maksoimme isot verot omaisuudesta, mikä jäi äidin hallintaan ja äiti on pannut kaiken sileäksi.
se keskinäinen hallintaoikeustestamentti on paikallaan. Eli leski saa hallintaansa koko pesän, josta perilliset voivat vaatia lakiosaa, mutta maksavat koko perinnöstä perintöveron. Kaikki ovat tyytyväisiä, koska jokainen saa jotain. Jos se ainoa omaisuus on lesken asuma koti, syntyy samalla vainajan lapsille velvollisuus pitää se asunto kunnossa .-).
koska hänen puolisonsa kuoli. Ja vain että lapset saavat rahaa siitä. Tai vaihtoehtoisesti otettava velkaa ja maksettava lapset ulos pesästä...
Reilua!
Sinulla ei ole osaa eikä arpaa heidän omaisuutensa hankkimiseen (yleensä). Pitääkö lesken realisoida omaisuutta, että lapset saavat perinnöksi rahaa, jota leski on ollut hankkimassa.
Toisen vanhemman kuoltua meillä oli itsestään selvää, että kuolinpesä jäi jakamatta ja jäljellejääneen täyteen hallintaan.
tuo jo kuulostaa ahneelta!
Minusta olisi niin hyvä että kukaan ei perisi mitään.
Olisi suorastaan terveellistä tulla toimeen omillaan ja hankkia itse omaisuutensa
Jutta voisi säätää perintöveroksi 100%, valtion talous pelastuisi, perintöriidat loppuisi ja rahat lähtisi kiertoon eikä niitä kasattaisi sukan varteen
sillä täällä on juuri tuollainen tilanne päällä. Isä kuoli 7 kk sitten ja äiti ei tahdo antaa periksi pesän jakamisessa. Olen täysin valmis veljeni kanssa menettämään välit äitiimme, sillä isä tahtoi meidän saavan osamme, kun aina kehui että emme ikinä tule jäämään puille paljaille. Noh, nyt odotetaan mitä tuleman pitää.
suosittelen kyllä testamenttia, jolloin ahneet kakarat eivät pääsee riistämään leskeltä kotia.
haluaa jättää asunnon äidillesi, hän voi sen testamentata. Muutoin olettamus on, että isänne haluaa teidän tyttärien saavan osuutensa suoraan.
Meillä minä otin paskana miniänä syyt niskoilleni, kun mies halusi pesän jakoon. Muuten olisi pitänyt ottaa lisää velkaa veroja varten, huom. perintöverot pitää maksaa, vaikka osuutensa konkreettisesti saisi vasta jopa vuosikymmenien kuluttua.
sääli ettei isänne kasvattanut teistä omillaan toimeentulevia, vaan teidän täytyy kiusata äitiänne, ihan kuin hänellä ei olisi taakkaa/murhetta siitä että isänne on kuollut-
Meillä on kyseessä sen verran suuruinen pesä, ettei ole mitään järkeä säilyttää ylimääräisiä rahoja pankissa! Pankkihan siinä voittaa kun nurin menee! Emme tietenkään ole äitiämme häätämässä kodistansa! Sitä emme tee, mutta kahisevat tahdomme jakaa oikein, jotta jokainen saisi sijoittaa ne mihin tahtoo. Irtonaisesta omaisuudesta ei siis ollut kyse.
Mutta ei esimerkiksi kesämökkiä.
Jos tuolla joka äitinsä kanssa riitelee on perinnöksi tulossa esimerkiksi rahaa tms. niin niistä voitte tietenkin taistella. Mutta kotia ette äidiltänne voi viedä.
perintöveroja, jos tehty keskinäinen testamentti, jossa jäljellejäänyt puoliso on edunsaaja.
ja kyse oli siitä, että myös miehen siskot olivat samaa mieltä asiasta, mutta eivät halunneet riidellä asiasta äitinsä kanssa. Joten hekin "siunasivat" mut hoitamaan paskahomman puhumisen, kun anoppi ei musta muutenkaan ole koskaan tykännyt.
Noilla oli jo ollut useamman vuoden haku päällä pienempään asuntoon, kun kahdelle hengelle 5 makuuhuoneen asunto ja pihan ylläpito alkoi olla raskasta. Etsinnässä oli rivarinpätkä talon sijaan. Mutta appiukko ehti kuolla kesken hakuprosessin... ei siis anoppia olla mihinkään taivasalle pistamässä, vaan esim. kolmen makuuhuoneen asuntoon, eikö sellaiseen yksi ihminen mahdu riittävästi (?).
inhoan tuollaista ahneutta, ahneella on likainen loppu.
ja hoidatte kans niin eiköhän se koti sit saada lihoiksi laitettu!
Ensin pitää saada äidiltä koti alta ja omaisuus pois ja sit mummo hoitokotiin. Kohta sit omantunnon tuskissa itketään kun yhteiskunta ei vaihda edes vaippoja ja hoitomaksuun menee koko eläke.
että pariskunnan yhteisestä omaisuudesta menee kaikkiaan puolitoistakertaiset verot, kun se siirtyy sukupolvelta toiselle.
Nimittäin leski maksaa keskinäisen omistusoikeuden siirtävän testamentin ansiosta perimästään puolikkaasta perintöverot. Ja jos oletetaan, ettei hän hukkaa omaisuutta sinä aikana kun se on hänen hallussaan ja leski sitten kuolee, rintaperilliset maksavat koko potista perintöverot.
Hallintaoikeuden siirtävä testamentti olisi parempia vaihtoehto, ja jopa se vaihtoehto, ettei testamenttia ole laisinkaan.