Lue keskustelun säännöt.
Onko sinun helppo komentaa vieraita lapsia?
25.08.2011 |
Lapsettomana oli niin helppoa; kun yhteiselle pihalle tuli vieraita lapsia sotkemaan, kävin vaan karjaisemassa ne pois pahateosta. Jos oma volyymi ei riittänyt, tuli lapseton naapuri ilomielin avuksi. Kaikki oli hyvin, piha aina rauhallinen ja talon lapset tykkäsivät minusta kun ei tarvinnut pelätä että joku tulee rikkomaan heidän leikkinsä.
Nyt itsellä on lapsia, ja jotenkin vieraiden lapsia on paljon vaikeampi komentaa. Enää kun en näe heitä kauheina kakaroina vaan pieninä, lapsellisina ja keskeneräisinä ihmisinä joille riittää vähempikin karjuminen. Paitsi ettei se ilmeisesti aina riitä, ja niinpä nykyään pihalla on just yhtä paljon ilkivaltaa kuin ennenkin. Lapseton naapurikin muutti pois, ja muita ei taida kiinnostaa.
Kuinka paljon sinä komennat vieraita lapsia ja missä tilanteissa? Onko se helppoa vai vaikeaa?
Kommentit (2)
minullakaan ole vaikeuksia ohjata naapureiden lapsia, vaan täysin tuntemattomia lapsia. Meilläpäin tulee omakotitaloalueilta minulle täysin tuntematon lapsiryhmä ihan vaan riehumaan tähän meidän yhteiselle pihalle, kiikkumaan katoille, repimään istutuksia ja pyykkejä ym. Ei siis mitään raisua leikkimistä vaan ilkivaltaa. Siis totta kai he lähtevät, kun heille sanoo, mutta tulevat sitten takaisin. Entisellä tyylillä mukulat oppi kerrasta. Turhauttaa. Mutta kun näen noista joistakin että kotiasiat ei voi olla kovin hyvin, niin ei viitsi ihan hirveästi heille huutaa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan nätisti sanominenki menee perille. Meillä naapurin lapset tulee usein kylään. Ollaan sovittu että jos kuistin portti on auki saa tulla, jos portti on kiinni silloin ei saa tulla.
Joskus saattaa portti olla auki ja lapset tulee. Ihan nätisti osaavat sisällä olla ja touhuta. Sitten kun koen että nyt on kierretty asuntoa riittävästi sanon, että nyt voisitta lähteä kotiin. Ja näin lapset lähtee.
Yleensäkin nuihin lapsiin toimii ihan jämysti sanominen, ei tarvitse ääntä korottaa tms.