Uhmaikäinen vihainen mulle, kun palaa hoidosta mummilta
Kohta 3-vuotias poikani usein kiukuttelee (kitisee, heittää tavaroita, yrittää lyödä yms.) kun haen häntä, kun on ollut yötä mummillaan tai tädilläään. Ei myöskään suostu halaamaan mua eikä kertomaan kuulumisiaan, sitten kun ollaan kotona oltu tunti, pari niin palautuu "normaaliksi" ja viihtyy sylissä, juttelee jne. Näissä hoitopaikoissa ei ole vikaa, molemmat pojalle läheisiä ihmisiä. Mutta onko kiukuttelu normaalia käytöstä, vai tarkoittaako että kiintymyssuhteessamme on vikaa? Kertoisitteko tietävämmät minulle. Kiitos. =)
Kommentit (13)
Meilla lapset, nyt jo 3 ja 7, kayttaytyvat taysin ihmeellisesti aina kun ovat olleet isovanhempien luona kaymassa. Ehka se ylimaarainen huomio tai erilaiset rutiinit saavat lapsen jannittamaan, tai hieman varpailleen, ja tama purkautuu sitten kun taas paasee tuttuun ja turvalliseen ymparistoon. Itse en ole ajatellut taman olevan mitenkaan ihmeellista, hieman vaan harmillista :)
että mummille tai tädille on turha kiukutella, koska he eivät ole niitä jotka ovat hänet jättäneet yksin. He ovat väärä kohde kiukulle. sinä ansaitusti saat sen kiukun kohdata. Lapsesi on sinulle vihainen siitä, että hänet on jätetty mummolle tai tädille.
mikä on mielikuva äidistä ja mikä on äiti. Mielikuvaa vastaan hän ei voi kapinoida, joten poistuttuasi hän on kiltisti ja hiljaa, mutta kun palaat takaisin, hän protestoi.
Kannattaisi kuunnella lasta. Onko sinun pakko vielä häntä yöhoitoon?
Mä tein tota vielä 17-vuotiaanakin!
mummin ja tädin luona on kivaa, koska siellä saa jakamattoman huomion ja ylimääräistä hemmottelua. (eikö?)
kotona ei äidillä ole mahdollisuutta samaan yleensä, joten poikaa kiukuttaa hauskuuden loppuminen. kunnes jonkin ajan päästä taas on tottunut ajatukseen ja muistaa, että koti on oikeasti paras paikka ja äiti kaikista ihanin ihminen ;)
mun 2,5-vuotias huusi itkupotkuraivarina mummilta kotiin tultuaan, että "en halua tulla kotiin" noin tunnin ajan, ja sitten kaikki oli taas hyvin. kotona kun on pikkusisarus, joka vaatii osansa äidin huomiosta ja mummilla ei ollut kilpailijoita.
onhan sitä itsekin usein esim. lomaltapaluun jälkeen hetken vähän allapäin, kun tajuaa, että arki taas alkaa rutiineineen - kunnes muistaa että kotona on ihan kiva olla... :)
Tosin muualla kuin tarhassa ei ole, mutta sieltä haettaessa kiukkuaa ja raivoaa vähän aikaa. Se on mielestäni vaan ikävää, joka purkautuu sitten noin. Nyt jo osaa kertoa, että on ollut ikävä.
Se on mielestäni vaan ikävää, joka purkautuu sitten noin. Nyt jo osaa kertoa, että on ollut ikävä.
Lapsi ikävöi vaikka onkin tutulla ja rakkaalla hoitajalla. Ja varmasti myös viihtyy hoitopaikassaan. Mutta totta kai lapsi ikävöi ja se sitten puretaan äidille/isälle. Se on ihan normaalia ja luonnollista eikä sen takia tarvitse yökyläilyä laittaa sivuun 18 vuodeksi.
Sitten on tietenkin eri asia jos lapsi ei haluaisi jäädä yökylään eikä viihtyisi siellä. Mutta jos hän innokkasti jää ja tykkää olla, niin kyllä silloin yökyläilyä voi jatkaa ihan normaalisti.
Tämä on merkki siitä, että teillä on kiintymyssuhde kunnossa. Vaikka kylässä on kivaa, niin siellä täytyy kuitenkin vähän tsempata. Äidille voi sitten näyttää kaikki tunteensa. Kun lapsi ei vielä oikein osaa sanoittaa tunteitaan ja kertoa missä mättää, hän vain tappelee vastaan, teet mitä tahansa.
Tämä on merkki siitä, että teillä on kiintymyssuhde kunnossa. Vaikka kylässä on kivaa, niin siellä täytyy kuitenkin vähän tsempata. Äidille voi sitten näyttää kaikki tunteensa. Kun lapsi ei vielä oikein osaa sanoittaa tunteitaan ja kertoa missä mättää, hän vain tappelee vastaan, teet mitä tahansa.
mutta onneksi vanhempien tärkein tehtävä onkin tehdä lapsensa elämän mahdollisimman tuskaiseksi. Onnittele itseäsi: siinä olet onnistunut.
Lapsella on paha olla mutta onneksi vanhempien tärkein tehtävä onkin tehdä lapsensa elämän mahdollisimman tuskaiseksi. Onnittele itseäsi: siinä olet onnistunut.
Eli luultavasti kaikki on aika hyvin. Poika on kyllä innokas menemään mummille, ja tunnen kyllä välillä tarvitsevani näitä "lapsivapaita", sillä olen hoitovapaalla oleva yksinhuoltaja, ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Olen ajatellut, että mikäs siinä, kun mummikin tosi mielellään viettää aikaa pojan kanssa ja siellä on ihana maalaisympäristö, mutta huolestutti tämä myöhemmin tuleva kiukku... Toisinaan tuntuu, että poikakin piristyy, kun saa mennä vaikka tädin kanssa puistoon ihan ilman äitiä :) Tietenkin tämmöinen parin tunnin hengähdystauko on lapselle parempi kuin kokonainen yökylä. Sen verran olen kumminkin itsekäs, että välillä haluan irrotella enemmän kuin sen verran että ehdin käydä yksin lenkillä ilman lasta, ja menen kavereiden kanssa aikuisten rientoihin.
ap
Hän ei osaa ennakoida, milloin palaat. Hän on suuttunut siitä, että olet jättänyt hänet. Hän kohdistaa kiukkunsa sinuun, koska olet hänet jättänyt.
Noin pienen lapsen jättäminen hoitoon ei ole lapsen kannalta paras ratkaisu.