Muita, jotka kävivät koulun, jossa ei ollut erityislapsia?

Kyllä, apuluokat oli erikseen.

Diagnooseja ei silloin ollut kenelläkään. Aika monia oikea diagnoosi olisi voinut auttaa. Ennen oli ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, apuluokat oli erikseen.

Olivatko apuluokat teidän koulussanne? Ap

En kannata inkluusiota, se ei ole hyvä millekään osapuolelle. Lahjakkaat omiin luokkiin, tavikset omiin, hiljaiset autistit omiin, häiriköt omiin. 

Olen kiitollinen siitä, että itse sain työrauhan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseja ei silloin ollut kenelläkään. Aika monia oikea diagnoosi olisi voinut auttaa. Ennen oli ennen. 

Ei diagnoosi ole mitään oikeaa apua. Lähinnä diagnooseja hankitaan lapsille siksi, että diagnoosin avulla vanhemmat voivat vapautua vastuusta lapsen käyttäytymisen suhteen. Erityislastahan ei tunnetusti voi kasvattaa koska aivokemia estää erityislasta olemasta kunnolla.

Apukoulut, sokeian koulut, ja kuurojen koulut olivat erikseen, eivät olleet samassa koulussa. 

Minä, 1970-luvulla. Olisi silloinkin häiriköitä, mutta ei "eriytyisiä" normaaleissa kouluissa. 1960-luvulla pari kehitysvammaista istui 3. luokalla, kunnes 16-vuotiaana oppivelvollisuus päättyi. Kumpikaan ei oppinut edes lukemaan, hyvä kun oman nimensä osasivat kirjoittaa.

Olin koulussani ainoa erityislapsi. Hyvin meni kaikilla osapuolilla. Yläasteella oli jo muitakin ns. erityislapsia, sikäli kuin sellaisia erikseen on.

Muistan kun yksi poika oli levoton ja häiriköi.

Häiriköinti loppui kun opettaja nosti hänet rinnuksista seinälle ja sanoi muutaman valitun sanan.

Yleensä apukouluun (50-luvulla ainakin ) pantiin sellaiset, jotka joko käyttäytyivät huonosti tai eivät olleet kovin kyvykkäitä oppimaan, Kyllä heistä ihan työntekijöitä tuli joihinkin ammatteihin, ei silloin diagnooseilla voitu laitaa työnteosta. Moni jäi kotiin hoitamaan maatilaa vanhempien apuna. Joissan perreissa valittiin nohevin lapsi pidempään koulutukseen, koska se ei ollut ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, apuluokat oli erikseen.

Apuluokat oli eri paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseja ei silloin ollut kenelläkään. Aika monia oikea diagnoosi olisi voinut auttaa. Ennen oli ennen. 

Ei diagnoosi ole mitään oikeaa apua. Lähinnä diagnooseja hankitaan lapsille siksi, että diagnoosin avulla vanhemmat voivat vapautua vastuusta lapsen käyttäytymisen suhteen. Erityislastahan ei tunnetusti voi kasvattaa koska aivokemia estää erityislasta olemasta kunnolla.

Diagnoosin avulla saa tukitoimia. Valitettavasti se menee näin. Enempää en jaksa edes yrittää selittää. 

Missä viipyy laki häiriköivien oppilaiden poistosta luokista, koulujärjestelmä on täysin tuhottu tällä hetkellä.

Suurin ongelma koulujen luokissa ovat häiriköivät oppilaat jotka tuhoavat kaikkien muidenkin mahdollisuuden opiskella ja silti keskitytään vain olemattomiin älylaiteongelmiin eikä edes yritetä lain voimin saada tätä suurinta ongelmaa kuntoon. Onko tarkoituskin että vain eliitti-yksityiskoulujen lapset saavat opiskelurauhan? 

Ehdotan että vanhemmat vaativat koko eduskunnan erottamista nopeasti jos tälle asialle ei tehdä mitään heti.

Ala-asteella se jolla oli mielenterveyshäiriö, oli pitkään sairaalahoidossa eikä siellä luokassa. Oli levoton, mutta ei häiriköinyt ja oli ihan keskitasoa koulussa. Yläasteella näitä häirköitä oli enemmän ja auta armias kun olivat kavereita keskenään ja häiritsivät oppituntia. Muutama oppitunti meni ihan harakoille. Heidän kiusantekonsa kohdistus aika pitkälle opettajaan. Silloin jos muu luokka olisi yhteen ääneen sanonut että nuo koheltajan lähtevät luokasta, niin olisivat varmasti lähteneet. Ihme sirkus ja voin vain kuvitella että tällainen sirkus on varsin tavallista nykypäivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Olivatko apuluokat teidän koulussanne? Ap

Mellä ei olleet. Mutta tarkkailuluokat olivat. Se oli huono asia kaikille niille, joilla nykyään olisi joku nepsydiagnoosi, mutta hyvä asia meille terveille lapsille, koska koulurauha oli taattu.