Dementiaa vai muuten vaan ilkeilyä?

Vanhempani on yli kasikymppinen. Asuu yksin, osaa hoitaa talousasiat ja kotityöt hyvin. Ei myöhästele eikä unohtele, on sosiaalinen ollut aina. Viime aikoina on kuitenkin alkanut epäilyttää että mikä on pielessä kun on niin ivallinen yhdelle lapselleen. Puhelimessa saattaa naureskella ja hihitellä ihan normaaleille asioille. Joskus vastaa puhelimeen mutta ei sano mitään, ei vaikka soittaisi monta kertaa peräkkäin ja aina avaisi puhelimen. Ei osaa tehdä päätöksiä jostain pienistä asioista, puhuu päinvastaisia samasta asiasta eri päivinä.

Näitä sattuu vain yhden lapsen kohdalla, ei muiden joten me muut emme näe mitään ongelmia. Kuitenkin mietityttää onko nämä dementian oireita kun persoonallisuus tuntuu muuttuneen, mutta vain yhden lapsen osalla. Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään muulla? Vai onko vanhus vain ilkeä luonnostaan. On kyllä aina suosinut yhtä lasta enemmän kuin muita kaikessa ihan lapsuudesta saakka. Sanoisin narsistiseksi jos sitä termiä saisi käyttää.