Lue keskustelun säännöt.
Onko miehellä oikeus samanlaiseen vapaa-ajan käyttöön kuin minulla seuraavassa tapauksessa
24.08.2011 |
Mies on töissä rajavartiolaitoksella ja käy töissä 500km päässä kotoa. Mies on pois kotoa kuukaudessa n.18 päivää.
Eli kolmen viikon jaksosta on 10 päivää pois, yleisesti kaksi viikkoa (arkipäivät) ja sitten yhden viikon kotona.
Miehen pikkujoulut, kesäjuhlat ja muut vastavat ovat tietenkin tuolla 500km päässä missä muut työtekijät suurimmalta osalta asuvat..
Nytkin mieheltä loppuisi viikon työputki perjantaina, mutta samana päivänä on työpaikan jalkapalloturnaus jonka perään on saunailta. Meillä tämä tarkoittaa että mies olisi kotona vasta lauantaina-iltana myöhään koska ei krapuloissaan pääse ajamaan kotiin aikaisemmin.
Ja nyt on vielä sellainen viikonloppu että miehen vapaa kestää vain la-su. Ja taas on viikon pois.
Minulla sitten on työpaikan syysjuhlat yhtenä perjantaina ja siitä parin viikon päästä laivareissu (pe-la). Nämä menot ovat ensimmäiset minulla moneen vuoteen.
Ja nyt mies naputtaa, kuinka minä saan mennä ja hän ei koskaan.
Olen yrittänyt selittää miehelle että minä olen jatkuvasti kotona lasten kanssa. En pysty kunnolla edes harrastamaan miehen työn vuoksi. Ja itse mies on valinnut että käy 500km päässä töissä. 100km päässä olisi miehellä myös mahdolisuus olla, josta pääsisi välillä iltaisin kotonakin käymään.. Mutta kun haluaa tuolla 500km päässä.
Ja miehelllä on kuitenkin aika paljon arki-iltoja vapaata ja mahdollisuus käydä esim kuntosalilla tai työkavereiden kanssa kaljalla..
Niin onko miehellä todellakin samat oikeudet mennä juhlimaan tmv kuin minulla vielä niinä harvoina vapaapäivinä kun olisi mahdollisuus olla kotona?
Kommentit (4)
Miten kehtaa väittää ettei hän saa mennä KOSKAAN??? Justhan se meinaa olla koko pe-illan ja lauantain menossa :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei se mieskään nyt usein jää sauna-iltaan. Ei nytkään perjantaina, vaikka siitä jaksaa mainita..
Ja ei koskaan estä mun menoja, mutta sitten tosiaan vihjailee että hän ei koskaan saa mennä...
Ja siskonsa ja äitinsä pitää mua pirttihirmuna kun en koskaan päästä miestäni rientoihin...
Siitä sitten ajattelin että onko tosiaan näin...Pitäisikö miehen päästä enemmän...
Me olemme koko perhe asuneet tuolla 500km päässä ja muuallakin miehen työn perässä useamman vuoden (12 vuotta). Yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta. Mies on tehnyt tätä työtä 15 vuotta.
Mutta kun lapset aloittivat koulun ja miehen työkuviot olivat muuttumassa reissuluontoiseksi, niin muutimme kokeilun vuoksi kotikaupunkiimme jossa on lasten mummut, tädit, enot, serkut ja muut sukulaiset...
Nyt kun selvisi että miehellä olisi ollut mahdollisuus mennä töihin 100km päähän, ei mies halua vaihtaa koska on ollut tuolla 500km päässä jo 15 vuotta ja tykkää että siellä on niin monipuolinen ja kiintoisa työ että ei uskalla vaihtaa....
Ja minä en ole enää valmis muuttamaan miehen työn perässä koska en kestä sitä yksinäisyyttä vieraassa kaupungissa mitä 12 vuotta koin kun mies oli työn puolesta paljon reissussa...
JOten olemme pattitilanteessa. Mies käy 500km päässä töissä. Ja minä lapset elämme elämäämme kotikaupungissamme. Lapsetkaan eivät täältä haluaisi pois vaan ovat tottuneet isänsä ajoittaiseen poissaoloon...
Odotan vain miehen eläkkeelle pääsyä joka on jo 13 vuoden päästä 52vuotiaana :)
mennä, koska hoidat lapsianne arki-illat. En kyllä ihan ymmärrä miehesi arvoja, että edes puhuu tuollaista, luulisi, että ne harvat hetket kun voi, oikeasti haluaisi olla lastensa kanssa.
miestäsi taida ihan hirveesti kiinnostaa perhe-elämä?
Jos aikuinen ihminen valitsee mielummin 500km työmatkan, kuin 100km ja jää saunailtoihin viikonloppuisin- ja löytyy vielä pokkaa valittaa sulle sun harvoista menositasi niin...suo anteeks, mutta kuulostaa aika pahalta?
Miksi et muuta lasten kanssa miehesi työpaikkakunnalle, olisiko se aivan mahdotonta?
Itse en voi edes kuvitella, että eläisimme noin.