Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt ihmisiin ja lopettanut kaikki ihmissuhteet
17.08.2025 |
47-v nainen ja täysin kyllästynyt pettymään aina ihmisiin. Vuosia jaksoin olla avoin ajatukselle ystävystymisestä aikuisella iällä sopivalta tuntevien ihmisten kanssa, mutta nyt viimeistään mitta tullut täyteen ja tänä kesänä tein päätöksen, ettei yhtään tutustumista ja ystävystymistä enää, kun ei niistä vain tule mitään. Olen päättänyt lopettaa ihan kaikki ns. ystävyydet. Ja muutenkin mahdollisimman paljon välttää kaikkea kanssakäymistä ihmisten kanssa. En tiedä onko minulla ihan liian utopistiset odotukset toisille ihmisille, mutta kun itselleni hyvät käytöstavat, toisen huomioonottaminen, aitous, rehellisyys, empaattisuus, auttaminen, vastavuoroisuus, kuunteleminen ym. on ystävyydessä ihan perusasioita. Muutaman vuoden aikana päätin avoimesti tutustua ja ehkä jopa ystävystyä ihmisten kanssa, jotka vaikuttivat todella samalla aaltopituudella olevilta. Aina sama kaava. Ensin kaikki menee hyvin ja tämähän vaikuttaa hyvältä ja vihdoinkin, tämän ihmisen kanssa voisi syntyä hyvä ystävyys. Ihmiset siis kumpiakin naisia ja miehiä. Mutta, kaikista alkanut melko nopeasti paljastumaan hyvin itsekkäitä, vilpillisiä, hyväksikäyttäviä ja epä-aitoja piirteitä ja heidän motiivinsa minua kohtaan ollut lähinnä hyötyminen, kuka mitenkin. Niin monia pahoja pettymyksiä, että en jaksa enää yhtäkään. En tiedä onko ihmiset nykyään jotenkin menneet ihan pilalle vai sattuuko minulle vain tuollaiset? Ikävä entisaikoja 80-90 - luvuilla saattoi vielä saada aitoja ystäviä. No, minun osalta loppui tähän. Yksin en ole, puoliso on ja muita en enää elämääni halua ja aitoa ystävyyttä ei tunnu olevan olemassakaan. Parempi suojella itseään ja rajoittaa elämä vain kodin piiriin. Ohimennen voin tuttuja tervehtiä ja muutaman sanan vaihtaa, mutta siinä se. Lähelleni en enää päästä yhtään vilpillistä ja hajottavaa ihmistä.
- N47-
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuon ilmiön, enkä siksi hevillä tutustu tai päästä ketään lähelleni. Yleensä pettymyksiä ovat aiheuttaneet eniten nämä easy going- ja sosiaaliset tyypit, joiden todellinen karva paljastuu jonkin ajan kuluttua. Ne, jotka ei tuo itseään niin paljoa heti esille ja ovat itsekin hitaasti lämpeneviä, ovat osoittautuneet niiksi kultakimpaleiksi. Onnekseni olen löytänyt 2 pitkäaikaista ystävää, joihin ei ole tarvinnut koskaan pettyä millään tavalla. Ovat itsenäisiä oman tiensä kulkijoita sekä luotettavia, eivätkä hae muista ihmisistä itselleen pönkitystä. Neuvoni on siis, että tutustu/etsi toisenlaisia ystäviä. Kaikki eivät ole ns.perseestä.
Minulla sama tilanne niin ystävien kuin kumppanin suhteen. Viimeisimmän eroni ja joutavien "ystävyyksien" jälkeen huomasin, etten enää edes kaipaa sosiaalisia kontakteja ja haluan elää rauhassa. Olen elänyt näin jo vuosia. Minulla on läheiset välit vanhempiini, sisaruksiini ja heidän lapsiinsa, tämä riittää. Työt hoidan ja vapaa-ajalla käyn kaupassa ja kuntosalilla. Mihinkään ylimääräiseen ei riitä kiinnostus. En voisi edes kuvitella muuta. Kun mitta täyttyy, ei ole paluuta. Mutta eipä hätää, tämä on hyvä tapa elää. Kun karsii kaiken turhan pois, jää aikaa oikeasti merkityksille asioille ja oikeasti läheisten ihmisten kohtaamisille.
Muistan ammattikoulussa, päivän loputtua, pukkarissa. Eräs vanhempi opiskelija toivotti moikat kaikille. Ja sitten alkoi selän takana puhuminen. "Eiks toi _____ oo outo teidänkin mielestä?", muut myötäilee. Ja tuo kommentti tuli muuten alternative-ihmisiltä.
Sattui hänen puolestaan, vaikkei ollutkaan sitä kuulemassa. Kasvotusten kyllä esitetään ylimpiä ystäviä, mutta sitten ei oikeasti tunneta niin...
Vierailija kirjoitti:
Muistan ammattikoulussa, päivän loputtua, pukkarissa. Eräs vanhempi opiskelija toivotti moikat kaikille. Ja sitten alkoi selän takana puhuminen. "Eiks toi _____ oo outo teidänkin mielestä?", muut myötäilee. Ja tuo kommentti tuli muuten alternative-ihmisiltä.
Sattui hänen puolestaan, vaikkei ollutkaan sitä kuulemassa. Kasvotusten kyllä esitetään ylimpiä ystäviä, mutta sitten ei oikeasti tunneta niin...
Tätä se on aikuisenakin ja jopa työpaikoilla. Teen työt ja lähden menemään, en vietä sekuntiakaan ajatellen mitä selän takana läyhäävät, antaa palaa vaan. Yhteen käteen saa laskea luotettavat ihmiset ja vielä on tilaa. Tervetuloa maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ilmiön, enkä siksi hevillä tutustu tai päästä ketään lähelleni. Yleensä pettymyksiä ovat aiheuttaneet eniten nämä easy going- ja sosiaaliset tyypit, joiden todellinen karva paljastuu jonkin ajan kuluttua. Ne, jotka ei tuo itseään niin paljoa heti esille ja ovat itsekin hitaasti lämpeneviä, ovat osoittautuneet niiksi kultakimpaleiksi. Onnekseni olen löytänyt 2 pitkäaikaista ystävää, joihin ei ole tarvinnut koskaan pettyä millään tavalla. Ovat itsenäisiä oman tiensä kulkijoita sekä luotettavia, eivätkä hae muista ihmisistä itselleen pönkitystä. Neuvoni on siis, että tutustu/etsi toisenlaisia ystäviä. Kaikki eivät ole ns.perseestä.
Tämä. Mulla on mies ja yksi samaa ikäluokkaa oleva naispuolinen ystävä. Enempää en tarvitse enkä halua. Kaikkia kivoja kohtaamisia voi olla lisäksi mutta lähelleni en helpolla päästä, ihan jo siitäkin syystä ettei energia riittäisi enempiin syvempiin yhteyksiin. Tarvitsen paljon aikaa palautua kotona rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se taitaa niin olla että paskaa riittää ja sieltä seasta pitäisi vaan jaksaa koittaa etsiä helmiä
Minulle tuli mieleen, että pitäisikö miettiä omaa osuutta asiaan, jos kaikki muut ihmiset ovat jotenkin ikäviä. Minulla on kokemus, että suurin osa ihmisistä on todella mukavia ja aitoja, ystävällisiä, auttavaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on ihmiselle vain vaihdannan väline. Jos ei ole hyödyksi, lentää kaaressa mäkeen ja aika nopeasti. Se, että joku voisi aidosti olla ystävänä toisesta kiinnostunut, ei minusta ole nykymaailmassa mahdollista.
Ihmisten kanssa saa juu olla varovainen nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn nykyään omissa oloissa, koen ihmissuhteet lähinnä raskaaksi. Minulla se homma tuli päätöspisteeseen kun lopetin alkoholinkäytön. Tulen viettämään todennäköisesti loppuelämän yksin, koska en näe mitään kummoista arvoa ystävyyssuhteilla, sellainen jonninjoutava pölöttäminen pärjään ilmankin. On ollut myös raskasta huomata kuinka moni kaveri on käytännössä alkoholisti, monet kaappijuoppoja, heitäkään ei selvinpäin jaksa katsella, kun eivät he ilman kaljaa halua koskaan edes nähdä.
m49
En kestä sitä, että ns, ystävät yrittävät omistaa minut. Viesteihin pitää vastata heti, ilman heitä ei saisi mennä mihinkään, jokainen asia pitää kertoa "ystäville", koska jos he lukevat instasta, että ostin mustikoita, niin alkaa viestittely. Väärä mustikanmyyjä, oltais menty yhdessä mustikkaan, ei niitä kukaan syö kuitenkaan jne.
Kiitos ei, en halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka määrittävät ystävyytensä itsensä kautta kuten ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kestä sitä, että ns, ystävät yrittävät omistaa minut. Viesteihin pitää vastata heti, ilman heitä ei saisi mennä mihinkään, jokainen asia pitää kertoa "ystäville", koska jos he lukevat instasta, että ostin mustikoita, niin alkaa viestittely. Väärä mustikanmyyjä, oltais menty yhdessä mustikkaan, ei niitä kukaan syö kuitenkaan jne.
Kiitos ei, en halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka määrittävät ystävyytensä itsensä kautta kuten ap.
Itse en kyllä tunnista viestistäsi ap:a, vaan erittäin raskaat ihmistyypit: sekä sinut, että kuvailemasi omistamaan pyrkivät ystävät
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli mieleen, että pitäisikö miettiä omaa osuutta asiaan, jos kaikki muut ihmiset ovat jotenkin ikäviä. Minulla on kokemus, että suurin osa ihmisistä on todella mukavia ja aitoja, ystävällisiä, auttavaisia.
Iso osa on ainakin eteviä esittämään sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli mieleen, että pitäisikö miettiä omaa osuutta asiaan, jos kaikki muut ihmiset ovat jotenkin ikäviä. Minulla on kokemus, että suurin osa ihmisistä on todella mukavia ja aitoja, ystävällisiä, auttavaisia.
Iso osa on ainakin eteviä esittämään sellaisia.
Ylimmän kommentin jättänyt ei ole kovin syvällisen oloinen ihminen. Veikkaan, että kommentin kirjoittajan ystävyyssuhteet ovat tasoltaan sellaisia, mikä on mun mittapuullani tuttavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli mieleen, että pitäisikö miettiä omaa osuutta asiaan, jos kaikki muut ihmiset ovat jotenkin ikäviä. Minulla on kokemus, että suurin osa ihmisistä on todella mukavia ja aitoja, ystävällisiä, auttavaisia.
Iso osa on ainakin eteviä esittämään sellaisia.
Ylimmän kommentin jättänyt ei ole kovin syvällisen oloinen ihminen. Veikkaan, että kommentin kirjoittajan ystävyyssuhteet ovat tasoltaan sellaisia, mikä on mun mittapuullani tuttavuutta.
Monet ihmiset myös kusettavat itseään täysin tietoisesti ja maalaavat maailmaa ideologisilla väreillä, koska eivät kestä sitä sellaisena kuin mitä se on. Täytyy kai sitä jotain uskoa olla, tai johonkin yrittää uskoa joskus.
Suurin osa ihmisistä pitäisi viedä saunan taakse ja lopettaa.
M52
-