Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt ihmisiin ja lopettanut kaikki ihmissuhteet
17.08.2025 |
47-v nainen ja täysin kyllästynyt pettymään aina ihmisiin. Vuosia jaksoin olla avoin ajatukselle ystävystymisestä aikuisella iällä sopivalta tuntevien ihmisten kanssa, mutta nyt viimeistään mitta tullut täyteen ja tänä kesänä tein päätöksen, ettei yhtään tutustumista ja ystävystymistä enää, kun ei niistä vain tule mitään. Olen päättänyt lopettaa ihan kaikki ns. ystävyydet. Ja muutenkin mahdollisimman paljon välttää kaikkea kanssakäymistä ihmisten kanssa. En tiedä onko minulla ihan liian utopistiset odotukset toisille ihmisille, mutta kun itselleni hyvät käytöstavat, toisen huomioonottaminen, aitous, rehellisyys, empaattisuus, auttaminen, vastavuoroisuus, kuunteleminen ym. on ystävyydessä ihan perusasioita. Muutaman vuoden aikana päätin avoimesti tutustua ja ehkä jopa ystävystyä ihmisten kanssa, jotka vaikuttivat todella samalla aaltopituudella olevilta. Aina sama kaava. Ensin kaikki menee hyvin ja tämähän vaikuttaa hyvältä ja vihdoinkin, tämän ihmisen kanssa voisi syntyä hyvä ystävyys. Ihmiset siis kumpiakin naisia ja miehiä. Mutta, kaikista alkanut melko nopeasti paljastumaan hyvin itsekkäitä, vilpillisiä, hyväksikäyttäviä ja epä-aitoja piirteitä ja heidän motiivinsa minua kohtaan ollut lähinnä hyötyminen, kuka mitenkin. Niin monia pahoja pettymyksiä, että en jaksa enää yhtäkään. En tiedä onko ihmiset nykyään jotenkin menneet ihan pilalle vai sattuuko minulle vain tuollaiset? Ikävä entisaikoja 80-90 - luvuilla saattoi vielä saada aitoja ystäviä. No, minun osalta loppui tähän. Yksin en ole, puoliso on ja muita en enää elämääni halua ja aitoa ystävyyttä ei tunnu olevan olemassakaan. Parempi suojella itseään ja rajoittaa elämä vain kodin piiriin. Ohimennen voin tuttuja tervehtiä ja muutaman sanan vaihtaa, mutta siinä se. Lähelleni en enää päästä yhtään vilpillistä ja hajottavaa ihmistä.
- N47-
Kommentit (28)
Tuntuu, että moni ajattelee asiat ensisijaisesti itsensä kautta ja pyrkii määräilemään ja määrittämään toisia. En nyt tarkoita, että pitäisi kynnysmattokaan olla, mutta mielestäni ihmissuhteet ovat kuitenkin vuoroillaan antamista ja saamista ja molemmat saavat olla sellaisia kuin ovat. Olen paljon kokenut sellaista, että minua yritetään jotenkin painaa alas tai olen toiselle lähinnä keino pönkittää omaa itsetuntoa (vaikka objektiivisesti arvioiden pärjäisin paremmin).
Jotenkin kuvaava esimerkki oli, kun olin ollut viikon työmatkalla ja kaveri alkoi raivota ja haukkua, kun en lähtenyt hänen kanssaan juhlimaan. En ollut luvannut mitään eikä kyseessä ollut mitkään merkkipäivät tms. vaan tavallinen baarireissu. Sanoin rehellisesti, että on ollut intensiivinen viikko, hieman flunssainen olo ja tarvitsen nyt oikeasti lepoa, että jaksan seuraavan viikon. Sain sitten kuulla olevani tyhmä introvertti, joka ei huomioi toisen tunteita. Joku normaali kaveri olisi sanonut, että ymmärrän, toivottavasti et tule kipeäksi ja saat voimia kerättyä, mennään sitten joku toinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään paljon ns. hyvänpäiväntutuista. Sellaisista, joiden kanssa voi olla rennosti ja vapaasti eikä ole mitään vaatimuksia. Ystävyys tuntuu olevan hirveän tarkkaan normitettua ja vaativaa, mutta silti toinen ei välttämättä kerro ääneen toiveitaan.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään paljon ns. hyvänpäiväntutuista. Sellaisista, joiden kanssa voi olla rennosti ja vapaasti eikä ole mitään vaatimuksia. Ystävyys tuntuu olevan hirveän tarkkaan normitettua ja vaativaa, mutta silti toinen ei välttämättä kerro ääneen toiveitaan.
Toi tunne kertoo vaan siitä, että sulla on vääränlaisia ystäviä. Oikeiden ystävien kanssa kokee vapautta olla oma itsensä, oikea ystävyys ei myöskään vaadi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään paljon ns. hyvänpäiväntutuista. Sellaisista, joiden kanssa voi olla rennosti ja vapaasti eikä ole mitään vaatimuksia. Ystävyys tuntuu olevan hirveän tarkkaan normitettua ja vaativaa, mutta silti toinen ei välttämättä kerro ääneen toiveitaan.
Toi tunne kertoo vaan siitä, että sulla on vääränlaisia ystäviä. Oikeiden ystävien kanssa kokee vapautta olla oma itsensä, oikea ystävyys ei myöskään vaadi mitään.
Se on ihan totta. Tuntuu vaan, että ihmiset ovat niin vaativia ja olettavat, että kaikki ovat heille jatkuvasti reaaliaikaisesti saatavilla ja ovat sellaisia kuin he määräävät. Olen niin monesti joutunut pettymään, että ymmärrän aloittajaa tosi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En kestä sitä, että ns, ystävät yrittävät omistaa minut. Viesteihin pitää vastata heti, ilman heitä ei saisi mennä mihinkään, jokainen asia pitää kertoa "ystäville", koska jos he lukevat instasta, että ostin mustikoita, niin alkaa viestittely. Väärä mustikanmyyjä, oltais menty yhdessä mustikkaan, ei niitä kukaan syö kuitenkaan jne.
Kiitos ei, en halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka määrittävät ystävyytensä itsensä kautta kuten ap.
Samoilla linjoilla ollaan täälläkin.
Ihan kuin ei saisi olla omaa elämää ja kaikesta raportoidaan koko ajan someen. Ahdistavaa!
Tuollaiset ystävät ovat kontrollifriikkejä ja läheisriippuvaisia. He myös loukkaantuvat herkästi jos sinulla on muuta elämää myös muiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen haistavinani marttyyrifiiliksen ap: n tekstistä. Sellainen ystävänä on todella raskas. Kannattaa miettiä onko liian epämääräiset rajat ja ystävät joutuvat niitä tiukentamaan tai jotain vastaavaa.
Itse en ainakaan jaksa aina jotain kaverijuttuja ja koko elämön jakamista kavereille, viihdyn hyvin yksin ja tarvitsen omaa aikaa palautuakseni.
Vierailija kirjoitti:
Muistan ammattikoulussa, päivän loputtua, pukkarissa. Eräs vanhempi opiskelija toivotti moikat kaikille. Ja sitten alkoi selän takana puhuminen. "Eiks toi _____ oo outo teidänkin mielestä?", muut myötäilee. Ja tuo kommentti tuli muuten alternative-ihmisiltä.
Sattui hänen puolestaan, vaikkei ollutkaan sitä kuulemassa. Kasvotusten kyllä esitetään ylimpiä ystäviä, mutta sitten ei oikeasti tunneta niin...
Olen myös huomannut, että niin sanotut marginaali-ihmiset ovat usein olleet kaikkein lapsellisimpia ja jopa ilkeitä. Esimerkiksi taide- ja nörttiporukoissa on paljon ihmisiä, joilla on eriasteisia kiusaamis- ja syrjimiskokemuksia takana ja sen seurauksena voimakas alemmuudentunto. Iso osa ei ole käsitellyt niitä mitenkään ja ainoa keino, jonka he hanskaavat, on oman "cooliuden" korostaminen vaikka sitten muiden kustannuksella. Myös sosiaalisten taitojen puute, kyvyttömyys olla muiden kuin omankaltaistensa seurassa sekä sarkastisuuden ja kyynisyyden ihannointi johtavat usein siihen, että näistä yhteisöistä muodostuu varsin riitaisia ja myrkyllisiä. Moni ei edes halua yrittää parantaa ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojaan, koska sellainen on "teeskentelyä" ja pitää saada olla "aito".
Hyvä ap. Lopeta pakkomielteinen ystävien hankkiminen. Se samanhenkinen ystävä sitten tulee joskus kohdalle jos on tullakseen tai ei törmää sellaiseen koskaan.