Lue keskustelun säännöt.
Mitä teidän lapsuudenkodissa syötiin?
17.08.2025 |
Miten teidän kodissa syötiin, kun olitte lapsia? Kuinka se on vaikuttanut siihen, mitä syötte nykyään? Onko se vaikuttanut jotenkin suhtautumiseenne ruokailuun ylipäätänsä?
Mielenkiinnosta kyselen, sillä koen että ainakin minun lapsuuden ruokailutottumukset on tehneet ison vaikutuksen minuun.
Meillä syötiin paljon kotiruoan lisäksi ns.puolivalmista, mm. kalapuikkoja, pinaattilettuja, ja vähän hampparia "välipalaksi". Hamppareita ja lihiksiä oli jääkaapissa melkein aina. Pääruoka oli aina yleensä sellaista perus helppoa kotiruokaa, kuten esim.jauhelihakastike ja perunat.
Kasviksia kyllä oli aina tarjolla (ja ruoalla salaattia), mutta hedelmiä harvoin.
Leivonnaisia oli tarjolla päivittäin, mikä aiheutti ahdistusta lapsena kun olisi halunnut syödä niitä, mutta pelkäsin lihomista. Meidän suvussa on aina kommentoitu toisten painoja ja arvosteltu toisten syömisiä, joten piti olla tarkkana mitä syö ettei lihoaisi. Kommentoijat olivat itse vähintään lievästi ylipainoisia. Mummit ja ukit oli pahimpia arvostelijoita. Omaa painoa oli hankala pitää kurissa, mutta pysyin silti normaalipainoisena.
Ihme kyllä karkkia ja limppareita meillä ei ollut, mutta leivonnaisia ja valmisruokia siitäkin edestä. Juurikin se valmisruokien käyttäminen "välipaloina" oli se isoin ongelma, koska muu ruoka oli ihan ok terveellistä kotiruokaa.
Nyt aikuisuudessa panostan ruoan terveellisyyteen ja monipuolisuuteen paljon. Meillä ei normaalisti syödä mitään valmisruokia.
Mieheni on kasvanut mielestäni vielä pahemmassa sipsi/karkki/limppari/höttöruoka-perheessä, joten hän myös haluaa elää mahdollisimman terveellisesti nyt aikuisena.
Molempien perheet aina vähän naureskelee, kun meillä on niin eri ruokailutyyli kuin heillä.
Meillä ei ole lähes koskaan leivonnaisia tarjolla, ellei mies erikseen halua herkutella. Jos hän haluaa jotain tai on vieraita tulossa, niin leivotaan tai ostetaan herkkuja kaupasta.
Itse kärsin syömishäiriöstä (yllätys yllätys), joten pidän oman herkutteluni hyvin rajallisena. Toki toivoisin löytäväni siihenkin tasapainon, mutta kun se ruokailu on ollut haastavaa lapsesta asti, niin sitä on hankala muuttaa. Harjoittelen kuitenkin. Syömishäiriöni alkoi anoreksialla, meni myöhemmin bulimiaksi, ja nykyisin ehkä koen sen ortoreksian tyylisenä. Syön kyllä, mutta hyvin tarkasti ja valikoidusti.
En hallitse itseäni herkkujen kanssa kovin hyvin, vaan se vaatii äärimmäistä itsekuria. Siksi koen helpommaksi olla ilman herkkuja, ja saada makean himo taltutettua mm.hedelmillä. Syytän tästä niitä lapsuuden päivittäisiä leivonnaisia, mitä piti vältellä syömästä.
En vieläkään ymmärrä että miksi niitä leivoksia ja hamppareita sitten piti olla koko ajan tarjolla, kun lihominen oli kirosana? Jotenkin todella outoa käytöstä.
Miten te söitte lapsuudessanne, ja miten se on vaikuttanut teihin? Positiivisesti tai negatiivisesti.
N25
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Todella paljon perunaa ja lenkkiä. Broilerin koipia. Lämpimiä voileipiä. Makaronivelliä, perunavelliä, riisivelliä. Pinaattikeittoa nakinpaloilla tai lenkkikuutioilla. Jauhelihakastiketta keitinperunoiden kanssa.
Viljeltiin itse kurkut ja punajuuret, joten niitä riitti etikkaan säilöttyinä talven läpi.
Herkkuina oli vaniljajäätelö ja jostain syystä Viennetta-jäätelökakut. Ja omenapiirakka, sellainen pellillä paistettu, kun oli kaksi satoisaa omenapuuta.
Ruokasuhteeni on vaikea, syöminen aiheuttaa dopamiinireaktion jota on vaikea muuten saavuttaa. Työstän kyllä asiaa, mutta eiköhän tämä ole loppuelämän tie.
Lisään vielä että toinen puoli suvustani on karjalaiseen tapaan ruoalla rakastavaa, eli kun vaikka mummolaan meni niin välittämistä osoitettiin syöttämällä. Mummo leipoi paljon ja minullehan maittoi, kun kotona oli vähänlaisesti herkkuja saatavilla. Yhdistän edelleen makean jotenkin turvallisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini oli jo 70-luvun lopussa hyvin terveysTietoinen. Syötiin paljon kalaa ja Teki itse leipää, johon laittoi leseitä yms. Suurin suruni oli se, etten okinä saanut ranskanleipää tai hk:n sinistä, kuten kaikki muut.
Meillä oli tavallisia edullisia kotiruokia, keittoja ja ruskeita kastikkeita. Lihapullia tai jauhelihapihvejä. Uunimakkaraa. Eli ei välttämättä erityisen terveellistä, mutta kotitekoista.
Tykkään kotiruoasta edelleen ja tehdään silloin tällöin makkarakastiketta tai jauhelihakastiketta perinteisellä tyylillä, ei mitään Maizenaa.
Oli meillä joskus herkkuja, mutta ei älyttömästi. Olin kuitenkin lapsena lukutoukka, enkä liikkunut tarpeeksi ja olin pyöreyteen taipuvainen.
Aikuisiällä paino on jojoillut, tiedän kyllä miten laihduttaa ja pystyn siihen, mutta sitten tulee repsahduksia ja paino lähtee nousuun, kunnes taas kyllästyn tilanteeseen.
Olen kasvanut pienellä maatilalla, synnyin 1971.
Moni kuvaa 70- 80- lukujen ruokavaliota ankeaksi, mutta minun kokemukseni on toinen.
Äitini oli ja on erittäin taitava kokki, ja ruokavaliomme oli erittäin monipuolinen. Äitini suuri rakkaus on ollut aina kasvimaa, meillä siis osattiin syödä myös vihreää.
Lapsuuden ruokavalio vaikuttaa nykyiseen ruokailuuni siten, että arvostan perinteisiä suomalaisia ruokia, kotimaista kala ja perunaa, puuroja, ohrarieskaa jne.
Parempaa ei olekaan kuin hyvä keitetty peruna voissapaistettujen ahvenfileiden kanssa.
t: nimim. Assburger.
Kaalilaatikkoa, karjalanpaistia, kananmunakastiketta, jauhelihakeittoa ... nuo tulee mieleen. Usein oli myös kalaruokia, kun järven rannalla asuttiin ja katiskat ja verkot oli vesillä. Myös leivinuunissa paistetut leivät oli ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti teki tavallisia suomalaisia ruokia mm. makaroonilaatikko, kalakeitto, kaalilaatikko, uunilohi jne.
Sit taas mun iskällä oli tasan kaksi ruokaa mitä se teki: nakit ja ranskalaiset sekä pakastepizza.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut pienellä maatilalla, synnyin 1971.
Moni kuvaa 70- 80- lukujen ruokavaliota ankeaksi, mutta minun kokemukseni on toinen.
Äitini oli ja on erittäin taitava kokki, ja ruokavaliomme oli erittäin monipuolinen. Äitini suuri rakkaus on ollut aina kasvimaa, meillä siis osattiin syödä myös vihreää.
Lapsuuden ruokavalio vaikuttaa nykyiseen ruokailuuni siten, että arvostan perinteisiä suomalaisia ruokia, kotimaista kala ja perunaa, puuroja, ohrarieskaa jne.
Parempaa ei olekaan kuin hyvä keitetty peruna voissapaistettujen ahvenfileiden kanssa.
t: nimim. Assburger.
Minäkin kasvoin maalla, mutta silti oli tosi paljon kaikkea valmishöttöä, ja oikea ruoka oli aina mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Kadehdin aina muita perheitä, kun valmistivat vaikka mitä hyviä kotiruokia. Kalaa ei meillä ollut lähes koskaan, muuta kuin kalapuikkoina. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkää kotiruokaa, mutta koska paikka oli maatila, oli iso perunapelto, ja oli lehmiä, niin kaupasta ostettiin mahdollisimman vähän.
Ruoka oli siis maitoa, perunaa ja ruisleipää.
Kastikkeita perunan kanssa, keittoja ja voileipiä. Sunnuntaisin riisivelliä, jos oli hyvä tuuri. Mutta ei valittamista, syön niitä vieläkin paljon, eli vaikutti ruokavalioon.
Perunoita, aina perunoita. Yleensä jotain kastiketta ja paistettua ruokaa niiden kanssa; jauhelihapihvejä, kyljyksiä, silakoita jne. Salaattina suolakurkut tai säilykepunajuuret.
On vaikuttanut siten, että en oikein jaksa noita enää aikuisena syödä. Välillä ihan hyvää jotkut lihapullat, mutta yleisesti ottaen suomalainen kotiruoka niin olen syönyt sitä tarpeeksi. Olen syntynyt -80.
Vanhemmat oli alkoholisteja, mutta äiti oli tarkka että ruokaa tehtiin joka päivä ja viikonloppuisin kaksi kertaa. Tämä oli ja on hänelle joku juttu, millä kai sai tunteen, että elämä on edes jotenkin hanskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pottumaitoa, makaronilaatikkoa omasta vasikan jauhelihasta tehtynä tai sonnin. Lihapullia ja muusia, lihapiirakoita äitin tekemänä. Vispipuuroa, talkkunaa, riisipuuroa, kalaa paistettuna aika paljon kun isä pyyti ja rahkoja sekä leipää ja leikkeleitä, pullaa monenlaista laatua. Minusta tuli samalainen mestarikokki.
Eniten perunaa ja lihakastiketta. Äiti teki hyviä isoja pyöreitä perunapiirakoita, silloin saimme syödä muussia ruuaksi, munkin paistopäivä jäänyt myös mieleen, saimme syödä kuinka paljon halusimme niitä. Bostonin kakku myös jäänyt mieleen. Joskus äiti teki perinneruokaa, hakkoopiirakkaa, nam.
Todella paljon perunaa ja lenkkiä. Broilerin koipia. Lämpimiä voileipiä. Makaronivelliä, perunavelliä, riisivelliä. Pinaattikeittoa nakinpaloilla tai lenkkikuutioilla. Jauhelihakastiketta keitinperunoiden kanssa.
Viljeltiin itse kurkut ja punajuuret, joten niitä riitti etikkaan säilöttyinä talven läpi.
Herkkuina oli vaniljajäätelö ja jostain syystä Viennetta-jäätelökakut. Ja omenapiirakka, sellainen pellillä paistettu, kun oli kaksi satoisaa omenapuuta.
Ruokasuhteeni on vaikea, syöminen aiheuttaa dopamiinireaktion jota on vaikea muuten saavuttaa. Työstän kyllä asiaa, mutta eiköhän tämä ole loppuelämän tie.