Eihän lääkäri voi antaa toivoa, jos sitä ei ole
Tuli vain tuo mieleen, kun luki edesmenneen Jope Ruonansuun vaimon kommentteja. Hän ihmetteli, että miksi lääkärit ilmaisivat asiat niin suorasanaisesti ja samalla ikään kuin veivät sen viimeisenkin toivon mennessään.
Tämähän on silti lääkäreiltä varsin ymmärrettävää. Miten esimerkiksi selität sitten sen omaisille sen, että potilaalle annetaan enää vain oireen mukaista hoitoa, jos heillä on taustalla luulo, että paraneminen on vielä mahdollista. Siitähän nousisi hirveä haloo, että parantamiseen tähtäävät hoidot lopetettiin, vaikka annettiin ymmärtää toivoa vielä olevan.
Kommentit (6)
Luontaistuotemenetelmät voivat vielä parantaa silloinkin, kun lääketieteen keinot loppuvat.
Vaikkei ole toivoa parantua, on toivoa että tulee vielä hyviä päiviä. Aina on toivoa jostain.
Asian voi esittää myös empaattisesti suoraan. Lääkäreillä on yleensä putkiaivot eivätkä sitä ymmärrä ja töksäyttävät asian kaunistelematta.
Siinä se ammattitaito punnitaankin, kun pitää kertoa huonot uutiset potilaalle ja omaisille. Täytyy pysyä totuudessa, mutta ei saa aivan suoraankaan räväyttää naamalle märkää rättiä. Ennen kaikkea pitää kuulostella, millaista tapaa potilas ja omaiset toivovat. Toiset pitävät suorasta puheesta, toisten kanssa pitää olla diplomaattisempi ja ikään kuin antaa ymmärtää.
Ei tuollaista viestiä voi mitenkään tehdä niin, ettei se tuntuisi pahalta. Aika usein omaiset projisoivat sitten sen pahan olonsa viestintuojaan. Pakkohan sen lääkärin on totuus kertoa.
Parantavia hoitoja pitäisi yrittää jatkaa niin kauan, kunnes sydänkäyrä on suora.