Vauvan koon kommentointi - pahastutteko muut?

itselläni vauva syntyi 4700grammaa painavana (52cm) ja voi luoja sitä kommenttien määrää että miten iso hän onkaan, naureskelua makkaroiden määrästä ja kaksoisleuasta.

kyllähän itsekin olen pientä huulta heittänyt lapsen koosta, mutta sitten kun se jatkuu liian pitkälle tulee itselleni pahamieli. koska vauvani koko johtuu täysin minusta, minulla on diabetes jonka takia vauva alkoi lihoamaan kun makrosoitui. lapsihan siis leikattiin ulos 37viikkoisena..



eli juu, omalla tavallaan pahastun, varsinkin jos kommenttia tulee taukoamatta. tai kun lapsi huutaa nälkää niin ihmiset naureskelevat että kannattaako sitä nyt enempää ruokkia. huoh.

Ei siinä kai muuta voi tehdä kun olla hiljaa. Tai sitten sanoa suoraan että nyt menee yli.. jota itse en ole ikinä tehnyt.

Monilta puuttuu sosiaalista tilannetajua. Heidän häpeänsä ja ongelmansa. Kyllä kauhistelu tuntuu monista olevan kivaa.

en ole niin turhamainen pelle, että pahastuisin siitä, kun joku sanoo mitä näkee. Ja kun niitä ei pahalla yleensä sanota.



En tajuu miten tuollaiset herkkähipiät pärjää tässä maailmassa, missä kaikki nyt vaan on liian laihaa, liian läskiä, liian rumaa, liian kaunista, liian sitä ja tätä.

Minullakin on 8 kk poika. Tarkkoja mittoja en tiedä, sillä huomenna vasta on lääkäri, mutta veikkaisin, että on aika samankokoinen kuin sinun poikasi. Olen minäkin kuullut päivittelyjä, että onpas iso poika, mutta en mitään jumalatonta taivastelua. Aika nopeasti se puheenaihe vaihtuu johonkin mielenkiintoisempaan.



Btw en itse ole sitä mieltä, että poikani on jotenkin epänormaalin iso. Päinvastoin 6kk pituus (69 cm) oli ihan keskiarvoa.

Tyttö on pitkä, mutta ei mitenkään poikkeuksellisen isokokoinen. Ja tästähän kaverit, sukulaiset ja muut jaksavat jauhaa: Voi kauheeta kun oot pitkä! Olet varmaan luokkasi pisin! Onpas teidän Maija toooosi pitkä tyttö! Ohhoh, ootpas sä Maija kasvanut ja oot kyllä tosi pitkä, kuinka pitkä sä oikein oot?



En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa pitää mölyt mahassaan tai edes mainita asiasta vain aikuisten seurassa. Pakkoko sitä on lapsen kuullen taivastella hänen ulkonäköään, oli kyse sitten mistä piirteestä tahansa?

kai sanoo, että mitä sitä turhista stressaamaan, mutta onhan se nyt tosi typerää arvostella vauvan kokoa! Miksei voi vaikka sanoa, että vauva on suloinen tai jotain muuta, miksi pitää aina sitä kokoa päivitellä, suuntaan tai toiseen.



Mulla itsellä on sinällään toisenlainen kokemus, että keskosena syntynyttä ja vähän kohdussa ahtaalla ollutta pientä kirppusta päiviteltiin koko ajan kamalan pieni!saako se ruokaa!kauhea, kun on laihat jalat, ei ollenkaan sellaiset kuin vauvalla pitäisi olla! jne.. Tottahan se nyt oli, että vauva oli tosi pieni ja oli laiha, mutta tarviiko siitä samasta asiasta koko ajan jankata. Ja sitten, kun vauva kasvoi alettiin ihmettelemään, että miten se nyt noin kasvaa ja voi kauhee, kun vauvalla alkaa nyt olemaan makkaroita jaloissa jne. Eli ei oo hyvä, että vauva on pieni, mutta eipä se sais kasvaakaan.



Jotenkin tuntuu, että näiden koko-päivittelijöiden mielestä vauva ei ole ikinä oikean kokoinen. Mutta eikö siinä vauvassa voisi kiinnittää huomiota muuhunkin kuin kokoon... Vaikka ehkä he eivät sitten osaa tehdä muuta kuin keskittyä vauvan mittoihin..

mun vauva on 10 viikkoa ja painaa 7,5 kg ja ihan äidinmaitoa juo. Ihana äidin pikku mussukka. Saan päivittäin kuulla miten iso tämä on, suloinen mutta niin ISO. Myönnän, poika on isompi kuin tämän sisarukset mutta ei se mitään haittaa!



Itse en kommentoi vauvojen kokoa vaan sanon "ompa suloinen, söpö, niin kauniit silmät, ihana hymy" yms. Niistä tuskin kukaan pahastuu!

minulla 10kk tyttö ja ollut aina isokokoinen, pitkä ja makkaroitakin löytyy. ja kommentteja tytön koosta on kuultu myös paljon, ihan muutaman kerran olen pahastunut kun vauvan kokoa on kommentoitu, lähinnä silloin kun sanoja vihjaa vauvan olevan kokonsa takia jotenkin 'epävauvamainen'. muuten olen aina vastannut ylpeänä kuinka minun tyttöni on niin terve ja vahva vauva :) itsekin olin iso vauva ja aikuisena kuitenkin pieni ja siro, enkä koskaan ylipainoinen. ja todella harvoin olen kipeänä. jotenkin uskon että se vauva-ajan isous saattaa korreloida myöhempään terveyteen, ainakin meillä näin on ollut. tyttö on myös hyvin reipas ja voimakas tahtoinen, minusta ne ovat hyviä piirteitä :)

En ja ymmärrä, miksi aikuiset ihmiset taivastelee VAUVOJEN ulkonäköä! Vanhempien mielestä se oma vauva on takuulla aina suloinen ja jos vauva onkin jonkun mielestä ruma, ei ole sopivaa sanoa siitä ääneen.



Meidän vauvamme oli syntyessään pienikokoinen, pituus ja paino alakäyrillä, mutta pää suhteessa suuri ja keskikäyrällä. Joka jumalan kerta NEUVOLASSA terveydenhoitaja kuittaa, että heh heh onpa teidän lapsella iso pää. Kukaan muu ei ole koskaan kommentoinut vauvan pään kokoa, ainoastaan että onpa se pieni vaikka syntyi täysiaikaisena ja voi mikä rääpäle yms. Ei noi kommentit koostakaan ole kauhean kivoja, mutta kyllä musta toi terkkarin hekottelu menee jo yli. Ja kun se sanoo sen JOKA IKINEN KERTA!



Sympatiat sulle ap ja muutkin jotka saa kuulla typeriä kommentteja, ollaan ylpeitä lapsistamme, vaikka muut mitä kommentoisivat niin kyllä me tiedetään että meidän vauvat on juuri täydellisiä juuri tällaisina!

Itse kylla auliisti myonnan etta tytto on pikkuinen (2 v 5 kk 85 cm ja 11 kg, kun esim. samanikainen serkkunsa on yli 10 cm pidempi ja painaa 16-17 kg). En myoskaan ota nokkiini normaaleista, toteavista kommenteista, koska niinhan se asia on, mita sita turhaan kaunistelemaan. Toisaalta jos joku tulisi sanomaan tyttoa "kaapioksi" tms. (mietin noita "bontso" kommentteja isojen lasten kohdalla), varmasti loukkaava ja alatyylinen kielenkaytto arsyttaisi. Toisaalta se nyt arsyttaa vaikka liittyisi mihin ominaisuuteen.

Eli klassisethan on se koon toteaminen ja tietysti se, kenen näköinen se on. Ja sitten se, imettääkö äiti ja nukkuuko vauva hyvin :D



Ymmärrän, että väsyttää kuulla samat jutut aina vaan, mutta ei niitä 95-prosenttisesti sanota pahalla tai arvostelevasti, ihan vaan small talkina.



Bontsoksi sanominen on kyllä tökeröä. Oma poika on kohta 4 ja 112 pitkä ja painaa 22 kg. Eli osani ole saanut noista "tämähän on kuin kiveä nostaisi", "Onpas poika painava"... kommenteista. Meillä vielä lapsi on salapainava, ei lihava, mutta tasaisen paksu ja leveäharteinen.

Ja sain kuuulla koosta. Sanoin vain, että siitä tulee amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Oli syntyessään jo 4 kiloa ja 55 cm. Nyt on ihan normaali, hiukan keskipituutta pidempi 10 v. Eikä pelaa amerikkalaista jalkapalloa:-)

No onhan toi valtava!

Näin minäkin heti ajattelin.

Saattaisin kyllästyä kommentteihin jos kyse olisi omasta lapsestani, mutta pahempi minusta olisi jos kommentoidaan pienuuden vuoksi.

Iso poika on heti terveen merkki, mutta hintelästä saa sen kuvan ettei äiti osaa ruokkia sitä.

Ihmiset on tosi ajattelemattomia. Lasten kokoja ei pitäisi kommentoida ollenkaan, ei edes vauvojen.



Meillä on iso ja pieni lapsi, ja kokemusta kokojen päivittelystä riittää. Ja minusta ainakin isokokoisen päivittely on tuntunut inhottavammalta kuin pienen päivittely, koska jotenkin tämä kulttuuri jossa eletään on saanut iskostettua mieleen että on kauniimpaa olla pieni kuin iso.



Isokokoisesta on onneksi kasvanut hoikka mutta pitkä lapsi, ja hänestä nykyään kommentoidaan lähinnä tyyliin "onpas pitkä, voisi hyvin olla jo koululainen". Pienikokoinen taas on saanut hyvin lihaa luiden ympärille, niin että on nykyisin lyhyt mutta sopusuhtainen, ja häntäkin kommentoidaan yleensä vain lyhyeksi. Parempi tämä pelkkä pituuksien kommentointi on kuin painon, mutta ei silti kovin kivaa...

siis meidänkin poika on samanikäinen ja suurinpiirtein samat mitat, vähän jopa isompi, eikä kukaan kyllä ole sanonut että iso olisi? Ihan olen pitänyt normikokoisena...

74cm ja 11kg!

välillä tulee kommenttia että onpas se jo iso, makkaroitakin löytyy ja kaksoisleukaa...jne jne...



ei se nyt kovin kivalta tunnu, mutta toisaalta ihan sama mulle! pääasia että tiedän itse että lapsi voi kuitenkin hyvin jne.

tai sitten oudon pahansuopia.



Itselleni on jäänyt mieleen vain myönteisessä mielessä sanottu kommentti isosta pojastani. Hän syntyi vähän yli nelikiloisena. Samassa huoneessa oli äiti, joka sai pienet kaksoset, ja näistä toisella oli vielä jonkinlaisia terveysongelmia. Tuo äiti sanoi minulle, että hänestä tuntuisi ihanan turvalliselta ja varmalta lähteä kotiin minun vauvani tapaisen tulokkaan kanssa.



Toivottavasti heidän perheelleen kuuluu hyvää.

on 10,6kg ja 72cm, pojalla ikää 6kk. En ole koskaa pahoittanu mieltäni jos häntä on "kehuskeltu" koon puolesta. Harvinaisen kova menijä on, ennen 5kk lähti ryömiin ja pari viikkoa sit lähti konttaamaan..

Esikoinen oli kyllä aikamoinen pullukka vauva-aikana, siis silloin kun sai pelkkää rintamaitoa. Anoppi vihjasi jo, että pitäisi laittaa lapsi laihdutuskuurille. Se kyllä loukkasi. Yritin olla kuuntelematta moisia kommentteja, mutta ei se ollut niin helppoa.

Omakin vauva on aika iso (6 kk ja vajaa 10 kg) mutta tiedän, että kyllä se siitä tasoittuu. Esikoinen oli ihan samanlainen. Nyt 3-vuotiaana tuo on tuommoinen luikku, vaikka vauvana valtava jässikkä.



Ap, ei sitä kukaan pahalla tarkoita :) Ja minusta "paksut" vauvat on vaan ihania. Ainakin tuo omani, ihanine makkaroineen. Hyvä vaan että ruoka maistuu :)