Lue keskustelun säännöt.
Vauvan koon kommentointi - pahastutteko muut?
16.08.2011 |
Itselläni on 8 kk poikavauva ja olen saanut syntymästään asti kuulla kauhisteluja vauvan koosta ja siitä, miten iso siitä tuleekaan. Poika on tällä hetkellä 73 cm ja 10 kg. Aina ensimmäinen kommentti, kun joku näkee pojan on onpa jässikkä, valtavan kokoinen, hirveä bontso, jätti jne. Ei ikinä mitään muuta.
Ja 1 kk-.vanhasta asti aina kommentoitu, että "Voi pientä" tai no ethän sä tosiaankaan pieni ole jne. Mielestäni poika on iso ja faktan voi toki todeta, mutta siis sellainen kauhistelu tyyliin "vitsi mikä friikki" on alkanut ottaa aivoon. Eikö vauva saa olla ihan sellainen kuin on?
Itse olen hienotunteinen vauvojen kommentoinnissa, enkä ihmettele, miksei joku osaa jo jotain tai miksi joku on niin iso tai pieni. Voi olla, että taustalla on myös se, että olen itse pitkä ja kasvoin varhain (174 cm, 59 kg) ja olen saanut pienestä asti kuulla kuinka iso/pitkä olen ja sitä samaa taivastelua, eikä se tuntunut koskaan kivalta.
Onko muita, jotka ovat pahastuneet liiasta päivittelystä? Mitähän tässä voisi tehdä? En halua loukata takaisinkaan, kun tiedän, ettei tunnu kivalta.
Kommentit (53)
ja oon kommentoinu vaan et miehen pitää olla miehen kokonen eikä mikää kukkakeppi!
mut en mä kyl koskaan saanu mitää loukkaavii kommenttei.nyt on 13v. ja ihan normi kokoa,ehkä pituutta reilusti mut tosi hoikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä siitä vauvasta sitten saa sanoa? Parempi olla hiljaa? Jos vauvan nähdessään olisi sanomatta mitään niin kohta täällä joku tekisi aloituksen että "serkku ei sanonut vauvastani mitään".
Itsekin olen varmasti joskus kommentoinut ison vauvan kokoa mutta en koskaan ole tarkoittanut sitä minään loukkauksena. Tosin en ole käyttänyt sanaa lihava tai valtava vaan vaikkapa jässikkä tai jämäkkä vauva. Luulisin kuitenkin että suurin osa kommentoi ihan vain muuten, koska niin on tapana tehdä. Ei minusta se koon kommentointi ole sen kummempaa kuin että sanoisi, että onpas tumma tukka.
Minulla on kaksi isona syntynyttä poikaa, eikä kukaan ole kommentoinut ikävästi heidän kokoaan. En edes tiedä, miten suhtautua ihmiseen, joka möläyttäisi tuollaista. Mitä hän haluaisi asiasta oikeastaan keskustella? Minä olen tosi ylpeä pitkistä pojistani jotka ovat kehittyneet varhain, ovat suloisia ja terveitä. Ikinä ei myöskään ole ollut tarvetta kommentoida kenenkään vauvan ulkonäköä tai painoa.
Kun ei voi kehua, että hienon kakan teidän Antero väänsi vaippaan tai että tosi söpösti noi soseet poskella teidän muksulla. :P Vauvoista voi kommentoida kutakuinkin näitä asioita
- pituus (pitkä, pieni)
- kehonrakenne (siro, junttura)
- tukka (ei ole, on paljon, on vaalea, on tumma)
- kasvonpiirteet (isot silmät, hymykuopat, nauravainen suu, tummat silmät)
- jalkaterien koko (pienet, jättimäiset)
Että siinä ne oleellisemmat taisivat ollakin. Meillä vauvalla oli paljon tukkaa ja kas kummaa, aina saatiin kuulla että "onpas sillä paljon tukkaa" ja kakkoshokemana nuo hymykuopat. Esikoinen oli taas tuollainen +2 -käyrällä menevä pitkä jössikkä ja siitä sai aina kuulla, kakkosena ruskeat nappisilmät. Kaverilla on tosi siro vauva ja saa ihan loputtomiin asti kuulla, että "onpa sulla pieni vauva".
Että ihan oikeesti noista ei kannata ottaa itseensä. Ihmiset nyt vain töräyttävät mitä ekana mieleen tulee ja mitä luultavimmin suurin osa porukasta keksii tasan sen saman jutu mitä edellinenkin. Ei sillä kukaan mitään pahaa tarkoita.
Se on ihana pötkelö ja muutkin ihastelee. Ei kukaan ole kauhistellut... Onko sun tuttavapiirin vauvat muuten siroja ja pieniä? Ehkä sen takii kauhistelee..harmillista et susta tuntuu pahalta. Mä oikein rakastan ton makkaroita :) isosiskonsa on ollut aina kans pitkä mutta tosi siro. Ehkä sairaan ruuminkuvan ja hoikkuuden ihannoimat aikuiset kokee paremmaksi kauhistella mut meillä onneks ihastellaan ja me molemmat vanhemmat tykätään hirmusasti :) neuvolan th:kin sanoi et onhan tuo sellanen säkki... Ei sanan kaunis mut muu suhtautuminen paljastaa et ihastelee vauvaa eikä kauhistele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö 7v on pitkä ja saa kuulla siitä ainakin kerran viikossa... Eikä tosiaan nyt ihan epänormaalin pitkä ole, mutta tosi pitkä kuitenkin.
On alkanut ärsyttää se ainainen taivastelu.
Vauvojen suhteen luulisi ihmisten olevan hienovaraisempia, mutta ei...
Meillä yksi lapsista oli 10kg 6kk ikäisenä. Ja siitäkös juttua riitti. Myt kun joku kysyy painoa, joka on hivenen miinuksella (lapsi nyt 2v) ei se enää kiinnosta ketään.
Julmaa,kun pieniä kohtaan jo kovat ulkonäköpaineet. Teen kaikkeni, että tyttö (hoikka) pitäisi pituuttaan mukavana asiana.
En koskaan kysy kenenkään lasten pituuksia ja painoja muuten vaan. Outo tapa joillain niitä kysellä...
Suvun muut lapset on alipainoisia ja pahasti miinuskäyrällä ja arvatkaa vaan haukutaanko meidän lapsia aina pulleroiksi ja jättiläisiksi:O Tosi ärsyttävää:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on sirot tytöt, joten en osaa varsinaisesti ottaa kantaa, mutta koska kaverillani on 2-kuinen vauva joka painaa yli 7 kg, olen miettinyt samaa. Siis olen miettinyt, että pitääköhän hän itsekin vauvaansa isona, vai ärsyttääkö häntä ap:n tavoin mahdolliset kommentoinnit tuosta kasvusta. Nimittäin itse meinaan aina alkaa sitä ihmettelemään (en haukkumaan!) kun hänet näen, koska minun silmääni vauvan koko oikeasti herättää huomiota, mutta olen yrittänyt pitää suuta supussa jos se ärsyttääkin. Ja tän ketjun perusteella ärsyttää, joten ei siis kannata tuosta vauvan koosta jutella, vaikka se aina itselle tulee aina väkisin ensimmäisenä mieleen kun tämän vauvan näen?
mun poikavauva oli jo syntyissään pieni eli 2,5kg. Täysiaikainen kylläkin. Olen saanut tämän koko 1. elinvuoden ajan niin positiivista kommenttia suloisesta sirosta vauvastani että olen ihan ihmeissäni. Nyt hän on 1v ja 9kg ja sama kommentointi jatkuu. Ja en tod pahastu:)
tutullani on tyttö samaa ikää ja hän todella on JÄTTI! Häntä ei pidetä söpönä ja tämä kaverini itkeskelee sitä loukkaantuneena:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en polttanut tms, vaan meillä oli muuta elimellistä vikaa, joka onneksi ajan kanssa poistui. Lapsi kuitenkin kasvoi hitaasti ja häntä piti syöttää koko ajan, sillä vauva ei jaksanut syödä kunnolla.
Kieltämättä hänen pienuuttaan ja söpöyttään ylistettiin.
Naapurissa oli kuukautta nuorempi paljon isompi vauva, joka hujautti maidot viidessä minuutissa ja oli tyytyväinen. Minä olin tästä vahvasta isosta vauvasta välillä väsyneenä suorastaan kateellinen. Niinpä joka kerta kun näen "ison" vauvan ja jos äiti vähääkään kauhistelee lapsensa kokoa, niin sanon heti, että tässä asiassa suuri on kaunista ja parempaa. Olkaa vaan onnellisia isojen vauvojen vanhemmat.
Mun esikoiseni syntyi suurena, yli nelikiloisena, ja ensimmäiset kuukaudet päiviteltiin sitä. Sitten hänen kasvunsa tasottui ja oli ihan keskivertovauva, mutta johan päiviteltiin, että olenko lakannut ruokkimasta lasta kun ei se enää kasvakaan. Juu, aattelin vähän säästää ruokakuluissa.
No, sitten kun odotin kuopusta, sain kuulla mahan koosta, ja kun tiedossa oli esikoisen syntymämitat, kauhisteltiin sitä mitenkä iso lapsi sitä nyt sitten mahtaakaan syntyä. Normaalikokoisena syntyi, ei siis yli nelikiloisena, ja hänen kohdallaan onkin vaan ihasteltu miten söpö hän on - joskin neuvolan terveydenhoitaja on huolissaan kasvusta, en tiedä edes miksi. Käsittääkseni hän kasvaa kuitenkin ihan käyrien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin ihastelen pulleita vauvoja ja heidän makkararoitaan. Hyvähän se on, varsinkin jos äidinmaidolla ovat kasvaneet. Oon jotain sanonut ruoka-aikana kotona olemisestakin pilke silmäkulmassa. Käsittääkseni kukaan ei ole loukkaantunut.
t: kitukasvuisen lapsen äiti
Meidän poika on myös tosi iso. Ikää myöskin 8kk ja mittaa 80cm, painoa 11,5kg. Ensi viikkojen jälkeen olen päätynyt aina ikäkyselyn jälkeen sanomaan ennen vastapuolen ihmettelyä että "ON iso ikäisekseen". En jaksa enää välittää kommenteista koska olen itse vielä normaalipituinen (166cm) ja joudun aina myös vastamaan kysymykseen "Onkos isä sitten pitkä?"... Yritän sanoa ihmisille ennenkuin se taivastelu alkaa että tiedän kyllä että poika on pitkä jne. Perhekahvilassa olen jopa saanut osakseni vieroksuntaa pojan koon takia. Luulevat varmaan että se syö pienemmät :)
Minua ainoastaan ärsyttää se että ihmiset sanovat pulleaksi poikaa vaikka paino menee nollakäyrillä. Ihmiset eivät osaa ajatella että kyseessä on vielä 8kk jonka ruumiinrakenne on erilainen kuin muiden pituistensa jotka ovat yleensä yli vuoden ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pieni tyttö. Siis oikeesti tosi pieni. Syntyi ennenaikasena, joten on syystäkin pieni, mutta kun ei jokaselle jaksaisi lähteä elämäntarinaa kertomaan! Tyyliin: joku mummo kaupassa tulee kysymään lapsen ikää. Vastaan, että 8 kk. Mummo: Onpas se pieni! On kyllä todella pieni! Jos mä vastaan, että juu, kun syntyi keskosena.. aletaankyselemään tarkemmin, enkä mä jaksaisi selittää, eikä se toisaalta heille kuulu. Tavallaan koen silti velvollisuudekseni "puolustaa" lapsen pientä kokoa keskosuudella.
Joten, ei tunnu hyvältä ei! En mä sano kenenkään lapsesta koskaan mitään "rumaa". En halua pahoittaa kenenkään mieltä. Eikö suurta kokoakin voisi kommentoida vaan, että "sehän on kasvanut hyvin!" JA thats it.
esikoiseni syntyi päälle nelikiloisena, ja heti synnytyksen jälkeen alkoi hoitaja, joka mittasi vauvan, niin koosta kuittailemaan.. väitti että arvot olisivat vauvalla huonot, vaikka todellisuudessa ne olivat normaalit,hyvät. väitti että olen ahminut herkkuja raskauden ajan vaikkei näin ole. ja aina samaa kommenttia kuuli " on se pieni...vaikkei oikeasti olekaan!" ärsytti niin lujaa.. jopa "ihana mumma" kommentoi koko ajan tympeään sävyyn, ei kertaakaan ole kehunut lasta. mutta tälläset on hyvä pyyhkiä pois elämästä:) ei mun lapseni tarvitse kuunnella tuollaista, vaikkei nyt vielä ymmärräkkään, mutta muutaman vuoden päästä ymmärtää ja alkaa itsetunto kehittyä, niin sitä ei jotku tälläset idioottikommentoijat saa pilata..
Mulla on pieni tyttö. Siis oikeesti tosi pieni. Syntyi ennenaikasena, joten on syystäkin pieni, mutta kun ei jokaselle jaksaisi lähteä elämäntarinaa kertomaan! Tyyliin: joku mummo kaupassa tulee kysymään lapsen ikää. Vastaan, että 8 kk. Mummo: Onpas se pieni! On kyllä todella pieni! Jos mä vastaan, että juu, kun syntyi keskosena.. aletaankyselemään tarkemmin, enkä mä jaksaisi selittää, eikä se toisaalta heille kuulu. Tavallaan koen silti velvollisuudekseni "puolustaa" lapsen pientä kokoa keskosuudella.
Joten, ei tunnu hyvältä ei! En mä sano kenenkään lapsesta koskaan mitään "rumaa". En halua pahoittaa kenenkään mieltä. Eikö suurta kokoakin voisi kommentoida vaan, että "sehän on kasvanut hyvin!" JA thats it.
Mulla on myös ennenaikaisena syntynyt pieni tyttö, ja koska minuakaan ei kiinnosta kaikille asiaa selostaa, sanon aina korjatun iän, johon suhteutettuna paino on melkeinpä keskikäyrällä. Ja sitten jos keskosasiaan mennään, kommentit onkin päinvastaisia, eli että onpa se hyvin kasvanut keskosvauvaksi jnejne. Eli näin päin asian esiteltynä saa päivittelyä siitä kovasta kasvusta! :D Koskaan ei tosiaan ole hyvä! :D
Ja sorry, off topic.
mutta en ikinä kauhistelevaan sävyyn tai moittiakseni.
Jos tulee puhetta vauvan iästä ja vauva näyttää mielestäni isolta tai pieneltä, niin saatan ihan hyvin todeta sen. En tarkoita tällä todellakaan mitään pahaa, kunhan ikäänkuin ääneen ihmettelen miten erilaisia vauvat ovat.
Mutta ihan hyvä tietää että joku saattaa pahastua tästä, ehkäpä ensi kerralla keksin jutunjuurta jostakin muusta :)
Ensimmäinen vauvani oli aika pikkuinen koko vauva-ajan eikä hänen kokoaan kukaan kommentoinut. Toinen oli isompi ja tosi jämäkän oloinen ja häntä lähinnä kehuttiin komeaksi.
Mutta tuo meidän kolmas oli ihan järkyttävän paksu minunkin mielestä 2 - 8 kuukauden ikäisenä (tissimaito maistui harvinaisen hyvin ja sitä riitti) ja kommenttaja koosta sai kyllä kuulla tosi paljon. Mutta ymmärsin kyllä hyvin, että muitakin kuin minua huvittivat ne posket ja reidet.
No, nyt samainen lapsi on parivuotias ja varsin nätti: hienot hiukset ja kauniit kasvot. Yksivuotiaasta eteenpäin hänen ulkonäköään on kommentoitu jatkuvasti positiiviseen sävyyn. Lähes jokaisella reissulla vähintään yksi ihminen kehuu lapsen ulkonäköä ja välillä se jo lähinnä kyllästyttää.
syntyessään 4650g ja 54cm ja kasvu on jatkunut "suurena" 12 kk poikamme oli 84cm ja painoi 12.8kg ja nyt 8 vuotiaana poika on 147.8cm ja painaa 45kg.
Samanlaisia kauhisteluja on kuultu, ja olen oppinut olemaan välittämättä! Lapsesi on oma paras itsensä, ja juuri sen kokoinen kun hänen kuuluu!
En myöskään pahastunut raskaana ollessa kun kommentoitiin raskauttani, mahan kokoa tai mitään muutakaan, mistä av-mammat vetää herneet nenään.