Vauvan koon kommentointi - pahastutteko muut?

Tyttäreni oli iso syntyessään (55cm ja 4,2kg) ja usein sain kuulla kommentteja pulskasta lapsesta, Kiinteät, kun aloitettiin niin eräs sukulainen kehoitti tarkkailemaan painon nousua. WTF, dietillekkö mä laitan 4 kk ikäisen ipanan? Sittemmin lapseni sairastui hyvin vakavasti ja kortisonia joutui syömään ihan urakalla. Lapsi turposi lääkkeistä ja jo oli joku kommentoimassa kuinka hyvässä lihassa lapsi on ja niin on riuska tyttö ettei se kovin sairas taida ollakkaan.

Ittellä saman ikäinen ja melkein saman kokoinenkin tyttö eikä kukaan ole koskaan puhunut meidän tytöstä isona. Korkeintaan on joskus kommentoitu, että hyvin kasvaa tai kehuttu jänteväksi. Ainoa (mun mielestä lähinnä hassu) kommentti tytön koosta tuli kesän ulkomaanreissulla, jossa taksikuski kaukaloa kiinnittäessä kysyi lapsen ikää. Kuj kerroin iän kuski papatti koko parinkymmenen minuutin matkan lentokentälle kuinka iso ja vahva POIKA meillä on. Kun olin kolmeen tai neljään kertaan maininnut lapsen olevan tyttö, luovutin ja nyökkäilin vain kuskin selittäessä kuinka vahvat, isot pojat pärjäävät hyvin elämässä. Tyttäreni ei muuten ole yhtään pojan näköinen, vaan pitkätukkainen ja -ripsinen äitinsä näköinen lapsi.

Ittellä saman ikäinen ja melkein saman kokoinenkin tyttö eikä kukaan ole koskaan puhunut meidän tytöstä isona. Korkeintaan on joskus kommentoitu, että hyvin kasvaa tai kehuttu jänteväksi. Ainoa (mun mielestä lähinnä hassu) kommentti tytön koosta tuli kesän ulkomaanreissulla, jossa taksikuski kaukaloa kiinnittäessä kysyi lapsen ikää. Kuj kerroin iän kuski papatti koko parinkymmenen minuutin matkan lentokentälle kuinka iso ja vahva POIKA meillä on. Kun olin kolmeen tai neljään kertaan maininnut lapsen olevan tyttö, luovutin ja nyökkäilin vain kuskin selittäessä kuinka vahvat, isot pojat pärjäävät hyvin elämässä. Tyttäreni ei muuten ole yhtään pojan näköinen, vaan pitkätukkainen ja -ripsinen äitinsä näköinen lapsi.

en ole niin turhamainen pelle, että pahastuisin siitä, kun joku sanoo mitä näkee. Ja kun niitä ei pahalla yleensä sanota. En tajuu miten tuollaiset herkkähipiät pärjää tässä maailmassa, missä kaikki nyt vaan on liian laihaa, liian läskiä, liian rumaa, liian kaunista, liian sitä ja tätä.

Ensinnakin hormonit jyllaa, ollaan vahan herkempia, vai mita?

Ja, kylla kuule siihen voi kyllastya. Mun esikoinen on syntynyt Kiinassa, kaljuna, hiukset kasvoi tosi hitaasti ja myohaan (nyt melkein 5v neidilla on PAKSU tukka). Ehdimme asua siella 2v ennenkuin vaihdoimme Aasiassa maata. Sain kuulla JOKA KERTA kun menin ulos, etta onpa pojannakoinen tytto. Onneksi lapsi ei sita tajunnut..... Ei auttanut, vaikka olisi ollut pinkkia ja royheloa paalla. Se vaan alkoi ottaa paahan ;-)

syntyessään 4650g ja 54cm ja kasvu on jatkunut "suurena" 12 kk poikamme oli 84cm ja painoi 12.8kg ja nyt 8 vuotiaana poika on 147.8cm ja painaa 45kg. Samanlaisia kauhisteluja on kuultu, ja olen oppinut olemaan välittämättä! Lapsesi on oma paras itsensä, ja juuri sen kokoinen kun hänen kuuluu!

Mulla kokemus toisesta paasta, eli syntyessaan 48cm ja 2,8kg ihan taysaikainen vauva. Aina paivittelya, etta onpa se pieni, ja nyt kun alkaa kohta olla 5v taynna, niin onpa vielakin pieni, vajaa 1m ja reilut 13kg. Ja sitakin ihmetellaan. Ihan normaali lapsi, kuuluu kategoriaan "pienet lapset", kasvaa onko se nyt Suomessa sitten -2 kayralla tasaisesti.

Eli annetaan kaikkien olla ihan oman kokoisia. Tarha/kouluikaiseten selva ylipaino on eri asia, siitakaan ei tietenkaan saa suoraan pain naamaa kommentoida ;-)

Suvun muut lapset on alipainoisia ja pahasti miinuskäyrällä ja arvatkaa vaan haukutaanko meidän lapsia aina pulleroiksi ja jättiläisiksi:O Tosi ärsyttävää:(

sorry vaan, ehka et tarkoittanut kommenttiasi negatiivisessa mielessa.

"pahasti miinuskayralla", "alipainoinen". Ootko koskaan ajatellut, etta lapsi voi ollaa luonnostaan pieni ja hentoluinen ja pienilihaksinen?????? Mietippa sita hetki ennenkuin kommentoit tallaisia asioita.

Mulla on kohta 5v tytto, joka on tosi kukkakeppityyppia, -2 kayralla koko ikansa, eika varmasti olla pidetty nalassa ;-), painaa reilut 13kg

Itselläni on 8 kk poikavauva ja olen saanut syntymästään asti kuulla kauhisteluja vauvan koosta ja siitä, miten iso siitä tuleekaan. Poika on tällä hetkellä 73 cm ja 10 kg. Aina ensimmäinen kommentti, kun joku näkee pojan on onpa jässikkä, valtavan kokoinen, hirveä bontso, jätti jne. Ei ikinä mitään muuta. Ja 1 kk-.vanhasta asti aina kommentoitu, että "Voi pientä" tai no ethän sä tosiaankaan pieni ole jne. Mielestäni poika on iso ja faktan voi toki todeta, mutta siis sellainen kauhistelu tyyliin "vitsi mikä friikki" on alkanut ottaa aivoon. Eikö vauva saa olla ihan sellainen kuin on? Itse olen hienotunteinen vauvojen kommentoinnissa, enkä ihmettele, miksei joku osaa jo jotain tai miksi joku on niin iso tai pieni. Voi olla, että taustalla on myös se, että olen itse pitkä ja kasvoin varhain (174 cm, 59 kg) ja olen saanut pienestä asti kuulla kuinka iso/pitkä olen ja sitä samaa taivastelua, eikä se tuntunut koskaan kivalta. Onko muita, jotka ovat pahastuneet liiasta päivittelystä? Mitähän tässä voisi tehdä? En halua loukata takaisinkaan, kun tiedän, ettei tunnu kivalta.

Ajattele asiaa vaikka talta kantilta, etta jos sun vauveli sairastuu mahtatautiin tms. pahaan ripuliin, sun ei tartte olla kauhusta kankeena, koska on painoa, mista voi pudottaa. Mulla esikoinen oli tosi pieni, vielakin pieni, vauva-aikana ei ollut kivoja hetkia, kun lapsi oli sairas ja paino alkoi pudota, kun ei ollut oikein mista pudota.

Kun sun poika lahtee liikkeelle kunnolla, ja kroppa muuttuu kasvaessa, tulee siita tosi komea poika!! Eika varmasti aikuisena karsi lyhyyskompleksista miehena :-)

Mukavaa syksya!

Onhan häntä isoksi sanottu, mutta ei se ole mua haitannut. Sillä ihmiset ovat vain ihastelleet poikaa. Hän on oikea hurmuri joka hurmaa kaikki ympärillään.



Olen ollut ihmeissäni kun suomessakin ihmiset ihastelee ääneen häntä.

Itselläni on 8 kk poikavauva ja olen saanut syntymästään asti kuulla kauhisteluja vauvan koosta ja siitä, miten iso siitä tuleekaan. Poika on tällä hetkellä 73 cm ja 10 kg. Aina ensimmäinen kommentti, kun joku näkee pojan on onpa jässikkä, valtavan kokoinen, hirveä bontso, jätti jne. Ei ikinä mitään muuta.

Ja 1 kk-.vanhasta asti aina kommentoitu, että "Voi pientä" tai no ethän sä tosiaankaan pieni ole jne. Mielestäni poika on iso ja faktan voi toki todeta, mutta siis sellainen kauhistelu tyyliin "vitsi mikä friikki" on alkanut ottaa aivoon. Eikö vauva saa olla ihan sellainen kuin on?

Itse olen hienotunteinen vauvojen kommentoinnissa, enkä ihmettele, miksei joku osaa jo jotain tai miksi joku on niin iso tai pieni. Voi olla, että taustalla on myös se, että olen itse pitkä ja kasvoin varhain (174 cm, 59 kg) ja olen saanut pienestä asti kuulla kuinka iso/pitkä olen ja sitä samaa taivastelua, eikä se tuntunut koskaan kivalta.

Onko muita, jotka ovat pahastuneet liiasta päivittelystä? Mitähän tässä voisi tehdä? En halua loukata takaisinkaan, kun tiedän, ettei tunnu kivalta.

Kiva kuulla että muillakin on samanlaisia kokemuksia. Voin kuvitella että vauvan koon kauhistelu, oli vauva sitten pieni tai iso, tuntuu yhtä kurjalta.



Ja sille, joka kommentoi, että olen liian herkkähipiäinen: mielestäni on ihan ok todeta että poika on hyvin kasvanut tai isokokoinen. Mutta pointtina olikin sellainen ikävään sävyyn tapahtuva kauhistelu - tyyliin, että lapsessa olisi jotain vialla. Mielestäni tätä voidaan verrata kiusaamiseen tai muuhun haukkumiseen. Kyllä itse ainakin äänensävystä erotan, onko viesti tarkoitettu ilkeäksi vai ei.



Ja uskon, että jo lapsella (ei toki vielä vauvalla) on jo kyky tunnistaa tuollainen kauhisteleva sävy. Vaikken nykyisin olekaan mitenkään poikkeuksellisen pitkä nainen (174 cm), kasvoin nopeasti nuorempana ja muistan kyllä, miten ikävältä tuntui tätien kauhistelu siitä, miten vaan venyn ja venyn ja kuinka pitkäksi vielä aion venähtää ja älä kasva enää, jos aiot löytää vielä miehen jne. Sen sijaan silloinkaan minua ei häirinnyt, jos joku totesi vain minun olevan pitkä tyttö - eihän siinä viestissä ollut mitään ilkeää.

Tuollaisia kommentteja kun on tullut, olen vain tokaissut että saahan vauvalla pyöreyttä ollakin.

Ajan kanssa karisee. Niin kuin on pyöreys karissutkin. Mutta saa vauva olla pullea :)

Tyttö on pitkä, mutta ei mitenkään poikkeuksellisen isokokoinen. Ja tästähän kaverit, sukulaiset ja muut jaksavat jauhaa: Voi kauheeta kun oot pitkä! Olet varmaan luokkasi pisin! Onpas teidän Maija toooosi pitkä tyttö! Ohhoh, ootpas sä Maija kasvanut ja oot kyllä tosi pitkä, kuinka pitkä sä oikein oot? En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa pitää mölyt mahassaan tai edes mainita asiasta vain aikuisten seurassa. Pakkoko sitä on lapsen kuullen taivastella hänen ulkonäköään, oli kyse sitten mistä piirteestä tahansa?

raajainen. Näyttää paljon pisemmältä kuin kaverinsa, joka sellaista enempi suomalaista mallia. Pituuseroa heillä ei ole montaa senttiä. Onhan meidän tyttö pitkä, mutta se on ensimmäinen ja ainoa asia, jonka ihmiset huomaavat. Jopa päiväkodissa kesän jälkeen tädit "huomauttelevat" asiasta. Tekisi mieli sanoa, että joo, pitkä on emmekä voi sille mitään!

Neuvolassa 1-2 vuotiaana tätsykkä sanoi, että pitää ehkä alkaa miettimään kasvun rajoittamista ennen murrosikää. Arvatkaa tuliko paniikki. Nyt 5-vuotisneuvolassa toinen täti arvioi tulevan pituuden olevan 175. Ei mielestäni mikään jättiläinen kuitenkaan. Näiden kauhisteluiden määrästä voisi ajatella, että tytöstä tulee hitusen päälle 2-metrinen. Tyttö on muuten tosi siro ja hoikka, melkein laiha, joten isoksi ei kyllä mainita, ainoastaan pitkäksi.

Vielä tyttö itse ei tajua, että on kauhistelujen kohde, vaan ajattelee näitä huoomautuksia kehuina, kun on "niin iso tyttö"

Tuollaisia kommentteja kun on tullut, olen vain tokaissut että saahan vauvalla pyöreyttä ollakin.

Ajan kanssa karisee. Niin kuin on pyöreys karissutkin. Mutta saa vauva olla pullea :)

Jaksaa joka välissä toitottaa miten läskejä lapsia minulla on/on ollut. Alkuun se ei haitannut mutta kun se vain jatkuu ja jatkuu. Pari kertaa olenkin jo tokaissut että voisi olla hiljaa, olemme jo kuulleet hänen mielipiteensä.